Kun raahelaiset Taija Laru ja Hannu Aspegren lähtevät mökille Pyhäsalmelle, he hyppäävät harvoin auton rattiin. Sen sijaan kulkupeliksi valikoituvat gravel-pyörät.
– Kyllähän siinä tulee matkaa noin 180 kilometriä sivu, kun menee metsäautoteitä tai muita pienempiä teitä pitkin, Aspegren sanoo.
Maanteitäkin pitkin voisi kulkea, mutta niihin pariskunta ehti kyllästyä joitakin vuosia sitten. Metsässä kulkeminen tuo pyöräilyyn enemmän haastetta.
– Ne ovat niitä parhaita seikkailuja, kun ei tiedä, mitä edestään löytää. Esimerkiksi Pyhäsalmelle mentäessä olemme harvoin ajaneet samoja jälkiä pitkin, Aspegren toteaa.
– Yritämme löytää uusia paikkoja reittien varsilta, eikä niitä tietenkään hoksaisi, jos aina kulkisi samoja teitä, Laru täydentää.
Aktiivinen elämäntapa yhdistää Larua ja Aspegrenia. Pyöräilyn lisäksi he harrastavat muun muassa melontaa, vaeltamista, suunnistusta, retkeilyä sekä kalastusta. Heille luonnossa liikkuminen on suuri intohimon kohde.
– Se tuo hieman haastetta harrastamiseen, kun teen asfalttitöitä ja olen sen takia paljon reissuhommissa. Siksi emme hirveästi suunnittele tekemisiämme, vaan saatamme vain lähteä jonnekin kotiovelta. Katsomme reitin, nakkaamme kamat kyytiin ja lähdemme johonkin suuntaan, Aspegren kertoo.
Varsinkin pyörien selkään on helppo hypätä, ja gravel-pyöriin on helppoa pakata retkeilyvarusteet mukaan.
– Meille pyöräily on paljon muutakin kuin pelkkää ajamista. Olemme esimerkiksi käyneet useamman kerran Haltilla retkeilemässä pyörillä, ja se on semmoinen nautiskelujuttu, Aspegren mainitsee.
– Nautinto on reissuilla muutenkin se pääasia, Laru lisää.
Katso kuvia pariskunnan pyöräreissuilta. Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Silloin, kun pariskunta ajeli vielä pääosin maanteitä pitkin, kilometrejä kertyi huomattavasti enemmän kuin nykyään. Vuodessa pyörän päällä saatettiin olla jopa 10 000 kilometrin verran.
– Maantiepyörällä kilometrejä tulee helposti ja toki gravelilla myös, jos ajaa helppoja teitä. Mutta se on vähän tylsää, Aspegren tuumaa.
– Kyllä niitä kilometrejä tulee edelleen vuodessa tuhansia, mutta ei se määrä vaan laatu, Laru hymyilee.
Yleensä pariskunta etenee rauhakseltaan ja tarkkailee, jos vastaan tulisi kiinnostavia, pysähtymisen arvoisia kohteita.
– Esimerkiksi Nivalan Crazyland oli sellainen paikka, jossa tuskin olisimme pysähtyneet, jos emme olisi pyörällä ohi menneet. Toinen hieno, suhteellisen lähellä vastaan tullut paikka oli Alakestilän puutarha (Alekestilän Arboretum Limingassa), Laru muistelee.
Aina pyöräily ei kuitenkaan ole yhtä ilottelua – varsinkaan Suomen sääolosuhteissa. Aspegrenin töiden takia pariskunta ei pääse usein retkeilemään, ja siksi reissuille lähdetään siltikin, säässä kuin säässä.
– Kun on hyvät kamppeet, niin siitäkin selviytyy. On niitäkin reissuja ollut, että on meinannut kääntyä takaisin. Esimerkiksi viimeisimmällä yli 300 kilometrin lenkillä meinasin luovuttaa, kun oli niin hirveä vastatuuli. Tuulen suunta kuitenkin kääntyi, mutta sen jälkeen alkoi sitten satamaan. Kyllä siinä mietti, että onko tässä mitään järkeä. Ja oikeastaan itsekin tiesi, että ei, Aspegren naurahtaa.
Kaksikko kertoo, että heille on Suomessa vielä valtavasti tutkimisen arvoisia pyöräilyreittejä. Näin talvisaikaan he eivät kuitenkaan lähde niitä valloittamaan, sillä pariskunta tykkää urheilla vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi hiihtovaeltaminen ja retkiluistelu kiinnostaisivat heitä tällä hetkellä enemmän.
– Tämä on oikeastaan meidän elämäntapamme, että aina pitää olla seuraava reissu suunnitteilla. Arki kävisi liian tylsäksi ja tasapaksuksi, jos ei välillä lähtisi jonnekin, Laru toteaa.
Seuraava reissu onkin jo merkattu kalenteriin: Laru ja Aspegren lähtevät kaamosvaellukselle joulun ja uudenvuoden välissä.
– Sydäntalvi on pyöräilyn suhteen hiljaista, ja ainakin itse ajattelen, että kuljen silloin mieluummin suksien kuin pyörän päällä. Mutta on meillä esimerkiksi keväälle suunnitteilla yksi pyöräilyreissu, kun pyöräilemme Kilpisjärveltä Haltille. Valmistuin syksyllä eräoppaaksi, joten toimin oppaana tuolla reissulla, Aspegren mainitsee.