Kunhan vain on mäki. Sellainen, jossa mahtuu pari käännöstä tekemään. Toki isompikin kelpaa.
Parikymmentä vertikaalimetriä on jo kiva ja viitisentoista astetta kaltevuutta riittää. Maastokartat esille siis!
Se onkin yksi iso osa lajin viehätystä. Katsella karttoja ja tutkia korkeuseroja.
Lumisurffaus on urbaani kaupunkilaji, jonka harrastajat ottavat haltuunsa paikkoja, joita ei ole rakennettu sitä varten. Laskettelukeskusta ei tarvita.
Tärkeää on sen sijaan lumi. Sen tulee olla pehmeää ja sitä tulee olla sopivasti. Harvoin lunta on liikaa.
Ihaninta on, jos alustaan on tullut kantava välikerros ja sen päälle 30 senttimetriä puuteria. Silloin keli on nopea ja loivempikin mäki toimii.
Lumisurffaaja janoaa neitseellistä lunta. Kertaalleen käytetty lasku-ura on käytetty eikä toimi, sillä sellainen nakkaa äkkiä laudan päältä pois. Käytetty alusta toimii kuitenkin hyvänä vauhdinottoalustana.
Varusteet: lumisurffilauta ja kypärä, mahdollisesti lasit. Tavalliset talvikengät käyvät. Niissä voi olla nilkalle vähän tukea mutta pohjan ei kannata olla liian paksu. Lumilukot lahkeissa estävät nilkkojen kastumisen ja kylmettymisen.
Oma lauta paras lauta
Kätevä tekee lumisurffilautansa itse.
Pieni ja ketterä itse tehty lauta kiihtyy nopeasti ja sopii siksi kaupunkiolosuhteisiin ja huonommalle lumelle isoa lautaa paremmin.
Karkuremmi on hyvä olla olemassa.
Vanhasta lumilaudasta saa lumisurffilaudan lyhentämällä sitä takaosasta ja liimaamalla gripiksi vaikka halpakaupan jumppamattoa.
Siinä olivat tämän lajin alkeet. Seuraavaksi voi ottaa alleen laudan ja lähteä kokeilemaan.
Varoituksen sana: Lajissa on riskinsä ja vahinkoja sattuu. Lumen alla voi pönöttää kivi tai muuta yllättävää.
Koska lumisurffausta voi harrastaa melkein missä vaan, tämän jutun maastot haettiin tasaisuudestaan tunnetusta Oulusta. Varsinaisten mäkien puutteessa on hyödynnettävä kaikki korkeuserot, mitä löytyy.
Jos laskettavaa löytyy Oulusta, sitä löytyy mistä tahansa.
Tietoja juttuun ja kohteisiin kertoivat kaksi kaupunkimäkiä koluavaa kokenutta laskijaa, Petri Marttinen ja Mikko Halvari, joka esiintyy myös jutun kuvissa.
7 laskupaikkaa lakeuksilla
Entisellä kaatopaikalla Kaakkurin liikuntamaassa saa hyvät ja pitkät laskut. Puita on harvakseltaan.
Jos laskee kuntoportaiden puolella liikuntamaata, voi portaita hyödyntää nousuissa. Tosin myös puiston toisella mäellä on monesti hyvin poljettuja nousupolkuja.
Tuuli puhaltaa – ja miksei Oulussa puhaltaisi. Se saattaa kinostella kevyttä lunta uusiin muodostelmiin. Siksi lumen syvyys voi yllättää. Jossain sitä on ihanasti, ja sitten yhtäkkiä ei ole.
Laskupaikkoja on kuitenkin monta ja moneen suuntaan, joten yleensä jostain löytää päivän parhaat lumet.
Jyrkkyys riittää ihan kunnon vauhteihinkin.
Aloittelijaystävällinen mäki on syntynyt maanläjitysalueelle.
Maanläjitys on loppumassa, jolloin lumisurffaajien, alueen asukkaiden ja muiden liikkujien iloksi tästä aletaan rakentaa Kaakkurin tapaista liikuntamaata.
Korkeuseroa ja mäkeä riittää, mutta suosittuna pulkkailu- ja ulkoilupaikkana Heinäpään mäki on monesti aika nopeasti laskettu.
Viereinen lämmitetty keinonurmi tarjoaa absurdeja elämyksiä. Nurmella pelataan jalkapalloa samalla kun rinteessä kurvaillaan lumessa.
Katuvalojen ansiosta laskeminen onnistuu myös pimeän aikaan ilman otsalamppua.
Pienen, paikallisen laskettelurinteen vierustat ovat tuoreella lumella hyviä laskupaikkoja. Joskus jopa hissiä voi hyödyntää.
Tuulen suunta kannattaa tarkistaa ennen laskuretkelle lähtöä, sillä pahimmillaan kaakosta ja idästä puhaltava tuuli tuo nenään viereisen kaatopaikan aromit, sillä tämä "tunturi" sijaitsee toimivan kaatopaikan alueella.
Laskettavaksi on myös metsää, jossa pääsee väistelemään puita. Hyvässä lumessa se on kivaa touhua. Metsässä lumi voi pysyä parempana pitempään kuin avorinteessä, mutta huonolla lumella laskupaikkansa kannattaa hakea muualta vahinkojen välttämiseksi.
Maastopyöräreitin bermeistä tulee talvisin laskijoille kivoja rännejä. Hyppyreitäkin on, mutta niistä laskemista kannattaa harkita tarkkaan ja oman osaamisensa mukaan.
Välkkylän opiskelijakylän mäki on lyhyt pätkä, mutta ihan hauska sellainen.
Tännekin surffaajan kannattaa ehtiä lumisateen jälkeen ensimmäisenä, sillä suosittu mäki on äkkiä moneen kertaan laskettu myös muilla välineillä.
Pateniemen Alppeinakin tunnettu laskupaikka on Marttisen tiedon mukaan rakentunut vanhan sahan paikalta kaivetuista pohjamaista.
Tämä on aloittelijaystävällinen paikka, jossa lasku alkaa loivasti, mutta vauhtia tulee matkan edetessä.
Ylös kiipeäminen onnistuu mukavasti.
Pateniemenranta on alue lähellä meren rantaa, joten tuuli osallistuu lumien lennättelyyn. Jostain puuteri on voinut pyyhkiytyä pois kokonaan.
Alue on kivinen, joten lunta pitää olla tarpeeksi. Korkeuseroa on aika vähän mutta profiili on sopiva, sillä tarpeeksi jyrkkää mäkeä piisaa pitkään.
Hiekkamonttujen mäistä löytyy hyvää siivua.
Bonuksena Runtelinharjussa on laavu, jossa voi pitää taukoa.
Urbaanit lajit valtaavat paikkoja, joita ei ole siihen tarkoitettu
Parkour, skeittaus, scoottaus, bleidaus eli temppurullaluistelu ja trikkaus, jonka voi suomentaa vaikka temppuiluksi.
Lumisurffaus kuuluu samaan perheeseen muiden urbaanien liikuntalajien kanssa, joiden harrastajat löytävät liikkumispaikkansa itse ilman, että niitä on sellaisiksi rakennettu.
– Ihanaa, että ihmiset keksivät erilaisia tapoja käyttää yhteistä ympäristöä, sanoo yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksiköstä.
– Ja että he löytävät tapoja liikkua ja toteuttaa itseään.
Oli nimittäin joskus sekin aika, kun kaupunkipuiston nurmikolle ei ollut asiaa.
Myös maastopyöräily on lähtenyt samantapaisesti liikkeelle, ihmisen tarpeesta liikkua metsässä, vaikka nykyään on myös rakennettuja ja ylläpidettyjä reittejä.
Tyypillisin ja tavallisin esimerkki urbaaneista lajeista lienee skeittaus, jonka harrastajat hyödyntävät kivettyjä kaupunkialueita, kanttikiviä ja penkkejä. Tosin äänihaitat herättävät monenlaisia tuntemuksia, eivätkä aina niin positiivisia.
Ympäristön kuluminen on toinen lieveilmiö.
Hentilän mielestä on hyvä, että ympäristöstä otetaan luovasti käyttöön uusia ulottuvuuksia, kunhan se ei aiheuta turvallisuusriskejä tai kohtuutonta haittaa.
Professori muistaa opiskeluajoiltaan 1980-luvulta ensilumen huuman, jolloin hän kavereineen napsautti laskettelusukset jalkaan ja kurvaili parin käännöksen mittaista Pokkitörmän mäkeä Oulun keskustassa.
Suomalaiset kaupungit elävät vuoden kierron mukaan. Talvisia, joskin monesti nopeasti ohimeneviä huvituksia voivat citylaskettelun tapaan olla luistelu liukkaaksi jäätyneellä pyörätiellä tai hiihto missä vain, kun lunta tupsahtaa kerralla kunnolla.
Kesäinen rankkasade taas saattaa tehdä kaupungin kaduista melontareittejä.
Hentilän mielestä urbaaneille lajeille ei tarvitse niinkään suunnitella erillisiä liikuntapaikkoja, mutta huomioon ne voisi ottaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ymmärrystä siitä, että kaupunkiin suunniteltava aukio tulee todennäköisesti kiehtomaan myös skeittaajia, joten olisi hyvä valita materiaalit, jotka kestävät senkin käytön.
– Mutta vaikka miten suunniteltaisiin, aina löytyy uusia, luovia tapoja käyttää ympäristöä.