Kesäkuun aikana on uutisoitu useista vatsatautitapauksista Oulangan kansallispuiston Karhunkierroksen ja Urho Kekkosen kansallispuiston vaellusreiteillä. Kymmenet ihmiset ovat sairastuneet vatsatautiin ja pelastuslaitos on myös joutunut evakuoimaan muutamia sairastuneita.
Vatsataudin aiheuttajaa ei tiedetä.
Metsähallitus on suositellut välttämään retkeilyä kohteissa, joissa vatsatautia on havaittu.
Oululainen eräopas Juho Niemelä antaa vinkkinsä retkeilijöille, kuinka minimoida riski sairastumiselle ja mitä tehdä, jos eräolosuhteissa vatsatauti iskee.
Joskus sairastumisen syy voi olla jokeen kuollut eläin, ja ihmiset sairastuvat joen vettä juodessaan.
– Silloin sairastuminen on vain huonoa tuuria. Mutta yleensä sairastumisen syy on ihmisperäinen, vaikka pöpö leviäisikin vedessä.
Ihminen voi siis omilla toimillaan vaikuttaa riskiin, kuinka todennäköisesti sairastuu tai levittää tautia eteenpäin.
Niemelästä tuntuu, että nykyisin vatsatautitapauksia on retkeilykohteissa aiempaa enemmän.
– Aika säännöllisesti näitä ilmoituksia on. On tietenkin ollut lämpimämpiä kesiä, joka voi aiheuttaa sen, että vettä on vähemmän maastossa ja vedet ovat lämpimämpiä, joten siellä bakteeritkin elävät paremmin.
Vältä ihmisjoukkoja
Juho Niemelän mukaan yksinkertaisin tapa ehkäistä sairastumista on vältellä muita ihmisiä. Jo retkeä suunnitellessaan voi valita syrjäisemmässä olevan kohteen, jossa ei käy paljon ihmisiä.
– Siellä epidemiat ovat epätodennäköisempiä. Nytkin vatsatautia on Oulangan ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa, jotka ovat todella suosittuja paikkoja.
Muiden ihmisten vältteleminen pitää sisällään sen, ettei käytä yleisiä taukopaikkoja, tupia tai laavuja.
– Jos menee, koittaa valita vähän syrjäisemmän laavun.
Tautien leviämisen kannalta turvallisin tapa majoittua on omassa teltassa.
– Jos tuvassa majoittuu 5–10 ihmistä ja jollakin sattuukin olemaan norovirus, sieltä on aika vaikea päästä pois niin, ettei se olisi tarttunut. Norovirus jää pinnoille, joten tartunnan voi saada, vaikkei ketään viruksen kantajaa enää tuvassa olisikaan.
Niemelä muistuttaa, että kansallispuistojen säännöt määrittävät, missä saa leiriytyä. Todennäköisesti oma teltta on pystytettävä laavun tai tuvan lähistölle
– Omassa teltassa on paremmassa turvassa.
Huolehdi käsihygieniasta
Käsihygienia on tautien leviämisen ennaltaehkäisyssä oleellista retkiolosuhteissa kuten muuallakin. Norovirus ei taltu käsidesillä, vaan kädet tulisi pestä vedellä ja saippualla.
Niemelä vinkkaa kuljettamaan retkellä mukana pientä saippuapalaa.
– Käsiä ei pidä pestä vesistössä, vaan kädet pestään kuivalla maalla niin, etteivät pesuvedet päädy vesistöihin.
Älä käytä yhteisiä astioita
Juho Niemelä suosittelee käyttämään vain omia astioita.
– Tuvissa voi olla yhteiskäytössä pannuja ja kattiloita, mutten käytä niitä ikinä. Minulla on mukana omat ruoanlaittovälineet ja astiat.
Myöskään oman retkiporukan kesken ei kannata käyttää samoja mukeja, lautasia ja ruokailuvälineitä.
Ruokailuvälineitä ei myöskään kannata säilyttää muovipussissa, vaan ennemmin vaikka kangaskassissa. Astiat olisi hyvä saada mahdollisimman hyvin kuivattua.
– Jos tiskaamisen tai huuhtelun jälkeen kosteat astiat pakkaa muovipussiin ja ne muhivat siellä viikon hellesäässä, siellä bakteerit lisääntyvät.
Niemelä itse ei käytä tuvissa olevaa vesiämpäriä, vaan ottaa hanasta vettä useita litroja vetävään vesipussiin.
– Sellainen tilanne tapahtuu aika helposti, että joku täyttää juomapulloaan vesiämpärin päällä. Siitä Metsähallitus viestii koko ajan, ettei niin pitäisi tehdä, mutta tällaista kuitenkin käy. Jos on joku tauti, se leviää helposti, kun vesi valuu pullon kautta ämpäriin.
Niinkin voi käydä, että tuvassa juomavedelle ja likavedelle tarkoitetut sangot menevät epähuomiossa sekaisin.
Huolehdi puhtaasta juomavedestä
Veden keittäminen on Juho Niemelän mukaan paras tapa puhdistaa juomavesi.
– Olen kuullut monenlaisia ohjeita. Joidenkin mukaan pitää keittää viisi minuuttia, toisissa sanotaan, että kiehautus riittää. Jos antaa kiehua muutaman minuutin, se on varma tapa.
Markkinoilla on myös vedenpuhdistustabletteja ja -geelejä, UV-kyniä ja suodattimia, joiden avulla vettä voi puhdistaa.
– Kannattaa lukea tarkkaan, mitä tuote lupaa tehdä. Osa ei puhdista vedestä viruksia ja bakteereja, vaan loiseläimiä ja vastaavia. Ne eivät välttämättä suojaa vatsataudeilta.
Toimi näin, jos sairastut
Niemelä itse kertoo välttyneensä vatsataudeilta retkeillessään, mutta kerran samalla reissulla ollut sairastui lievään tautiin.
– Pääsimme silloin itse kävelemällä pois, eikä tilanne ollut paha.
Erämaaoloissa vatsatautia sairastavalle kuivumisen riski on suuri, joten nesteytys on tärkeää. Niemelän mielestä sairastuneen olisi hyvä kertoa heti oireistaan ja eristää itsensä muista.
– Siihen saattaa liittyä häpeää, mutta olisi kaikkien etu, että sairastumisesta kerrotaan.
Jos vointi sallii, Niemelän mukaan kannattaa lähteä kulkemaan lyhintä reittiä pois.
– Jos vointi menee pahaksi eikä pääse itse pois, pitää soittaa hätänumeroon 112.
Niemelän mielestä Metsähallituksen ohjeistuksiin kannattaa suhtautua vakavasti.
– Heillä on paras tieto. Jos laitetaan taukopaikat kiinni ja suositellaan vahvasti, ettei sinne mentäisi, kannattaa pohtia, voisiko matkaa siirtää tai valita jonkun muun kohteen.
– Tautikierrettä on hankala saada poikki, jos tuvilla tulee aina uusia sairastapauksia.
Lisäksi Niemelä huomauttaa, että erämaassa sairastuneiden pois hakeminen kuormittaa pelastuslaitosta.
Lapin pelastuslaitos ohjeistaa hätäkeskukseen soittaneita pysymään soiton jälkeen paikassa, jossa puhelimella on kuuluvuutta, kunnes pelastuslaitos tai ensihoitopalvelu on soittanut takaisin lisätietojen saamiseksi.
Pelastuslaitoksen saapuminen kohteeseen kestää erämaassa useita tunteja.
Selvin tapa vältellä vatsatautia on olla menemättä reitille, missä on tuoreeltaan ollut vatsatautitapauksia.
– Vaikka perusterveelle aikuiselle vatsatauti ei ole hengenvaarallinen, onko se tapa, miten lomansa haluaa viettää. Ei se itselleni olisi ykköslomasuunnitelma, Juho Niemelä sanoo.