Joskus käy oikein huono tuuri: joku viheliäinen pöpö valtaa tuvat ja retkeilyreittien huussit, kaataa retkeilijöitä petiin tai saa pahimmillaan siihen kuntoon, että luonnosta poispääsyyn tarvitaan helikopteria.
Useimpia tarttuvia tauteja voi onneksi pyrkiä välttämään melko pienellä vaivalla. Tosin yksi virus on sellainen vihulainen, että se on helpointa välttää lähtemällä vastakkaiseen suuntaan.
Kun koronaviruspandemia levisi ympäri maailman, suomalaiset lähtivät luontoon ennätysvilkasta vauhtia. Kaukana kaikesta – ja erityisesti kaikista – voi tulla turvallinen olo: virus ei pääse iskemään, kun väistää lähintä kanssakulkijaa pitkospuillakin pari askelta suon puolelle.
Aivan erämaassa tarttuvat taudit ovatkin pieni uhka, mutta esimerkiksi tuvilla, taukopaikoilla ja vessoissa pöpöt voivat päästä leviämään.
Näin kävi taannoin esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa, jossa parikymmentä ihmistä evakuointiin keväällä 2024 noroviruksen vuoksi, ja Ruotsin Kebnekaisella, jossa vatsatautiepidemia aiheutti vuonna 2023 tunturiaseman sulkemisen.
Pohjoisen Polut kysyi Muonion ja Enontekiön terveysasemien ylilääkäriltä Teemu Taulavuorelta ja Koillis-Suomen Aikuiskoulutuksen luontoalan kouluttajalta Tomi Mandelinilta, missä paikoissa retkeilijän kannattaa välttää tartuntoja ja miten.
Taudille altistuneenkin pitää pysyä pois yhteisistä tiloista
Lähtökohta sille, millaisia alustoja esimerkiksi autiotuvat ja muut yhteismajoitustilat ovat tartunnoille, on ihmisten vastuullisuudessa. Oleskelu samoissa tiloissa sairastuneen kanssa voi tartuttaa esimerkiksi influenssan tai noron, ja kun tuvissa ei ole helppoa käsienpesun mahdollisuutta, tartunnoille altistuu sitäkin enemmän.
Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon opiskelijoita kouluttava Mandelin korostaakin, että jos tietää kantavansa jotakin tarttuvaa tautia tai edes altistuneensa sellaiselle, yhteismajoituksiin ei kuulu mennä.
– Tähän koronaviruspandemia oli maailmanlaajuinen harjoitus. Jos olet altistunut tai oireellinen tai tiedät, että on tavallista suurempi mahdollisuus kantaa tautia, älä mene muiden joukkoon.
Mandelin tosin huomauttaa, että esimerkiksi UKK:n norovirustapauksessa tuskin oli kyse tahallisuudesta. Tartuntaa kun voi kantaa täysin tietämättäänkin.
Myös ylilääkäri Taulavuori kannustaa miettimään, että jos lähiomainen on sairastunut tai itse on toipilas, kannattaako maastoon lähteä heti seuraavana päivänä. Hän kuitenkin muistuttaa, että yleensä retkellä ollaan paremmassa turvassa monilta tartuntataudeilta kuin niin sanotussa normaalissa elämässä.
– Eiköhän ihminen ole retkeillessään enemmän turvassa syyhyltä kuin alttiina syyhylle, hän sanoo.
Saippuapesu on parempi kuin käsidesi. Mukaan on hyvä pakata molempia, jos pesuvettä ei ole saatavilla, ja talvisin käsidesi voi olla ainoa vaihtoehto. Erityisesti sesonkiaikaan teltta on aina muutenkin hyvä olla mukana, jos tupaan ei mahdu, mutta samalla telttailu antaa mahdollisuuden väistää tuvassa olevaa sairastunutta. Älä unohda kukkalapiota.
Hygienia kuntoon tuvissa ja toileteissa
Yksi tärkeä nyrkkisääntö yhteismajoituksissa on välttää sitä, että omasta suusta päätyy mitään toisten suuhun ja päinvastoin.
Mandelin sanoo tämän tarkoittavan, että jos tuvan yhteydessä on vaikkapa puhdasvesiämpäri, siitä tai naposta ei todellakaan juoda suoraan eikä omaa juomapulloa täytetä upottamalla se yhteiseen ämpäriin. Sääntö pätee, vaikka tauteja ei näkyisi mailla halmeilla.
Mahdollinen riskin paikka on ruokailu. Ryhmäretkillä Mandelin sanoo kokkauksen tapahtuvan parin, kolmen hengen porukoissa, jossa jokaisella ryhmällä on omat välineensä. Samoin ruoat ovat omat, sillä vaikka ruokamyrkytys ei tartu, ainakaan kaikki eivät sairastu samaan aikaan.
Huusseissa niin ikään käsihygienia ja siisteys ovat tärkeitä. Mandelin korostaa, että jos huussi on saatavilla, myös miehet hoitavat pissa-asiansa siellä – ja istualtaan sotkun välttämiseksi.
Käsin pidellään samoja ovenkahvoja ja ämpäreitä, joten käsihygienia on tärkeää. Talvella käsidesi voi olla käytännöllisin, jos into ei riitä sulattamaan lunta käsienpesuhommiin, mutta kesäisin Taulavuori opastaa suosimaan saippuapesua.
Suomen viimetalvinen syyhyepidemia saattaa herättää huolta esimerkiksi varaustupien patjoista erityisesti, kun syyhyssä tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen voi kestää parikin viikkoa.
Sekä Taulavuori että Mandelin muistuttavat, että syyhy ei niissä oloissa todennäköisesti leviä. Mandelin kuljettaa patjallisiin autiotupiin mukanaan lakanaa, jonka voi korvata myös vaikkapa makuualustalla.
Älä pese käsiä saippualla suoraan vesistössä, vaan imeytä pesuvesi maahan.
Vessakäytös ei saa unohtua puskassakaan
Vaikka huusseja ei olisi, omia jätöksiä ei monestakaan syystä sovi jättää näytille. Mandelin muistuttaa, että pienellä kukkalapiolla saa hyvin kaivettua kuopan, jonne sonnat saa piiloon. Jos ryhmälle tehdään riuku, alle kaivetaan kunnon kuoppa, joka lähdettäessä peitetään huolellisesti.
– Vessapaperit voi hävittää esimerkiksi polttamalla, jos maastopalovaroitus sen sallii. Varsinkin talvisin sytkärillä polttaminen on hyvä keino, Mandelin neuvoo.
Jätöskuopan kohdalle Mandelin vinkkaa laittamaan vaikkapa oksankarahkan tai jotakin muuta sellaista, mikä ei houkuttele seuraavaa kulkijaa kaivamaan juuri samasta kohdasta tai pitämään siinä evästaukoaan.
Puskavessaan ei kannata mennä aivan ilmeisimpään paikkaan, sillä joku on saattanut juuri käydä siellä.
Noro on pahimpia vihulaisia
Norovirus on niin helposti tarttuva, että Taulavuoren mukaan sen välttäminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Kun pölynä ilmassa liikkuu miljoonia taudinaiheuttajia, merkitystä on lähinnä altistuneen immuniteetilla. Tartunta voi uhata niin tuvassa, huussissa kuin nuotiopaikoillakin.
– 10–15 vuodessa noroviruskanta on muuttunut hyvin aggressiiviseksi, ja tauti tulee nopeasti ja rajuna. Se voi viedä toimintakyvyn jopa kolmeksi päiväksi, ja ihminen on helposti ihan konttauskunnossa, Taulavuori kuvailee.
Mandelin neuvoo, että jos huusseja sattuu olemaan kaksi, toisen niistä voi varata pelkästään sairastuneen tai sairastuneiden käyttöön. Jos muilla on vaihtoehtona nukkua teltassa, Mandelinin mielestä sairastuneella on oikeus jäädä tupaan lepäämään.
Noron kanssa oleellista on saada voimat takaisin ja nesteytys kuntoon. Taulavuori kannustaa varautumaan Osmosalilla tai muulla vastaavalla liuoksella, jolla voi nesteyttää kroppaa silloin, kun mikään ei tunnu pysyvän sisällä.
Tiedätkö, että jollakin tuvalla on noroa liikenteessä? Kerro siitä vastaantulijoille ja esimerkiksi kansallispuiston keskukseen sekä kirjoita asiasta vieraskirjaan, jotta tieto kulkee ja uudet tulijat osaavat välttää paikkaa.
Tapaturma ei tartu – yleensä
Tartuntataudit eivät ole retkeilijöiden yleisin riesa, vaan yleisempää retkillä on olla nimenomaan turvassa taudinaiheuttajilta. Taulavuori törmää työssään monenlaisiin retkeilyhaavereihin, jotka eivät tartu – ainakaan perinteisessä mielessä.
Joskus kaatuminenkin voi ikään kuin tarttua, kun esimerkiksi alamäessä takana kävelevä kompastuu ja vie edellä kulkevan mukanaan.
– Vastaan on tullut potilas, joka oli itse syytön tapaturmaansa. Ylhäältä rinnettä pitkin oli tullut vauhdilla iäkäs ihminen, joka kaatoi muita ihmisiä nurin kuin keiloja. Se kuulosti jo tragikoomiselta, Taulavuori muistelee.
Pidä välimatkaa takana ja edellä tuleviin, jotta et tartuta kaatumistasi tai saa kaatumistartuntaa muilta.
Ylivarovaisuus ei ole tarpeen
Sekä Mandelin että Taulavuori ovat elämänsä varrella olleet tilanteissa, joissa vatsatauti kulkee läpi kokonaisen leirikeskuksen. Kun tartunnat jo riehuvat, Taulavuoren mukaan ainoa tehtävissä asia on oikeastaan välttää paikkoja, joissa tautia on.
Käsidesiä parempi vaihtoehto on suunnitella reitti niin, ettei ainakaan tieten tahtoen marssi suoraan viruspesäkkeeseen.
Taulavuori huomauttaa, että luontoon mennään yleensä nimenomaan altistumaan ympäristön mikrobeille ja vahvistamaan immuniteettia.
– Sehän on se koko pointti, että ollaan luonnossa ja altistutaan sille.
Myös Mandelin sanoo, ettei liialliseen pelkoon tai varovaisuuteen ole mitään syytä. Perushygienia ja maalaisjärki kantavat pitkälle, myös retkeillessä.
– Jossain se rajakin menee. Jos pelkäämällä pelkää tauteja, suosittelen sooloretkeilyä erämaassa.
Tekeekö mieli retkelle? Kannattaa lähteä.