Kiperä pakkanen nipistelee poskipäitä, ja jäseniä väsyttää uuvuttavan hiihtotaipaleen jälkeen. On aika pistää leiri pystyyn ja ryhtyä ruoanlaittoon.
Maistuisiko annos höyryävää perunamuusia ja maittavia kasvispullia ryyditettynä aidolla kantarellikastikkeella ja puolukkahillolla?
Rovaniemeläisen Saara Atulan mielestä tällainen perinteinen kotiruoka pääsee oikeuksiinsa talvivaelluksella. Atula on herkullisen ja itse tehdyn retkiruoan puolestapuhuja, ja hänet tunnetaan suositusta Viimeistä murua myöten -retkiruokamediastaan.
– Koska talvella on kylmä sää ja usein kova nälkä, myös kaikenlaiset mausteiset ja currymaiset ruoat ovat tosi herkullisia ja lämmittävät sisäisesti. Lemppareitani ovat muun muassa tomaattinen shaksuka ja sitruunaruohocurry.
Pääasiassa Atula valmistaa vegaanista retkiruokaa, eli hän ei käytä ruoanlaitossa eläinperäisiä tuotteita. Hän harmittelee, että kaikkia valmisteita ei saa kuitenkaan kaupasta vielä vegaanisina. Esimerkiksi kaupan kastikejauheissa on yleensä mukana maitojauhetta.
Vaikka valmiit retkiruoat ovat helppo valinta, Atula toivoo, että ihmiset tekisivät ruokaa enemmän alusta alkaen. Kaupan valikoima on varsin rajattu, ja samat ruoat alkavat helposti tökkiä. Lisäksi valmisruoissa on yleensä aivan liikaa suolaa.
– Kun valmistaa itse ruokaa, pääsee syömään juuri sitä, mistä oikeasti tykkää. Samalla ruokiin saa vaihtelua ja monipuolisuutta. Maku ratkaisee myös talvisissa retkioloissa, Atula näkee.
Raaka riisi ja muuta oppia kantapään kautta
Talviretkeily alkoi kutkuttaa Atulaa kolme vuotta sitten, kun hän muutti puolisonsa Markus Atulan kanssa Helsingistä Rovaniemelle. Puolen vuoden väliaikaisen työkomennuksen aikana pariskunta rakastui pohjoisen luontoon niin, että he kotiutuivat Lappiin pysyvästi.
– Olin jo nuorena kiinnostunut lukemaan tutkimusmatkoista arktisille alueille. Samanlainen seikkailun tuntu on läsnä talvivaeltamisessa. Ankarissa ja jopa epämiellyttävissä olosuhteissa pystyy nauttimaan. Parasta on itsensä voittaminen, Atula pohtii.
Saara ja Markus Atula lähtevät edelleen silloin tällöin kevyille yhden yön laavuretkille, mutta viime talvina he ovat tehneet kahdeksan hiihtovaellusta, jotka ovat olleet viikon tai yli viikon mittaisia.
He ovat hiihtäneet ahkio perässään muun muassa Käsivarren erämaassa, Muotkatuntureiden maisemissa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa. Isomman kaveriporukan kanssa vaellukset ovat suuntautuneet Ruotsin puolelle Kebnekaise-vuoren helmoille ja Sarekin kansallispuistoon.
Vaikka Saara Atulalle on kertynyt reippaasti kokemusta talvivaelluksilta, aina ruoanlaitto ei ole luistanut kuin suksi hankikannon päällä.
Hän on oppinut kantapään kautta, että ruokatermarin kanssa saa olla tarkkana. Ruoka voi pehmetä liisterimassaksi tai sitten se ei kypsy kunnolla.
– Eräällä hiihtovaelluksella olin laittanut lounaaksi ruokatermariin basmatiriisiä. Yleensä riisiruoat ennallistuvat hyvin, mutta basmatiriisi jäikin ihan raa’aksi, eikä ruokaa voinut juurikaan syödä. Pakkasta oli varmaan –25 astetta ja tosi rankka umpihankikeli, Atula muistelee.
Kerran uutenavuotena Atula aikoi paistaa porkkanakakkutaikinaa appelsiininkuorien sisällä. Se ei kuitenkaan onnistunut oudon mallisessa kamiinassa, ja foliokin oli unohtunut kotiin. Niinpä hän keksi kypsentää kakun retkikeittimen kattilassa vesihauteessa. Herkku onnistui mainiosti.
Kahden keittimen taktiikalla
Talvella ruoanlaitossa on huomioitava asioita, jotka eivät tule välttämättä kesällä mieleen. Atula suosittelee käyttämään bensiiniä, sillä se on kovalla pakkasella varmempi energianlähde kuin kaasu. Nykyään monet talvikaasutkin kestävät pakkasta, mutta silti niitä täytyy usein lämmittää.
– Bensiini on kaasua tiiviimpää energiaa, joten sitä kuluu suhteessa vähemmän. Talvella polttoainetta menee enemmän myös lumen sulattamiseen juomavedeksi, Atula tähdentää.
Hän kannustaa harjoittelemaan bensiinikeittimen käyttöä etukäteen, jotta liekki ei innostu liikaa. Tuulensuoja on tärkeä, ja ilmanvaihdosta on huolehdittava hyvin. Jos kokkaa teltan absidissa, tuuletusaukkojen on oltava auki, koska bensiinin palaessa saattaa muodostua häkää.
Tukeva keitinlaatikko takaa sen, ettei keitin kaadu eikä bensiiniä pääse valumaan ympäristöön. Samalla laatikko suojaa tuulelta.
– Meillä on aina varakeitin mukana, jos toinen meneekin rikki, eikä sitä pysty korjaamaan. Ylipäätään talvivaelluksella kaikkea kriittistä kannattaa olla kaksin kappalein.
Kaksi keitintä nopeuttaa juomaveden tekemistä, sillä talvella pääsee harvoin sulan veden ääreen. Atula on laskenut, että kahdelle hengelle riittää päiväksi noin 6–7 litraa vettä. Sen sulattaminen lumesta kestää yli tunnin. Termarit ja juomapullot kannattaa täyttää jo edellisenä iltana.
– Pintalumi on yleensä puhtainta, mutta kannattaa tarkistaa, ettei siinä ole papanoita tai muuta roskaa. Kun lunta alkaa sulattaa, kattilan pohjalle pitää laittaa tilkka vettä. Näin lumi sulaa nopeammin, eikä kattilan pohja pala.
"Kuivaus on superhelppoa"
Hiihtovaelluksella ahkiossa kulkee helposti isokin määrä ruokaa verrattuna rinkkaan, mikä mahdollistaa pidemmät vaellukset. Ruoan painoa ei tarvitse optimoida, joten herkkuja voi varata mukaan hyvillä mielin. Ruoanlaittovälineitä, kuten kattiloita, voi ottaa tarvittaessa useita.
Silti Atula vinkkaa kuivaamaan ainakin valtaosan ruoista, sillä jokainen lisäkilo tuntuu myös ahkiossa, etenkin ylämäissä. Atula kuivaa yleensä kahden hengen ruoat viikon hiihtovaellukselle parin viikon aikana, jotta hommassa ei tule turhan kiire.
– Moni luulee, että ruokien kuivaus on vaikeaa, mutta oikeasti se on superhelppoa. Totta kai kuivaus vie aikaa, mutta valmistautuminen on osa vaelluksen fiilistelyä. Myös kaupan valmisteita voi tuunata itse kuivatuilla lisukkeilla.
Kuivaruoka kestää niin kesän helteet kuin talven pakkaset. Talvella ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, että ruoka pääsisi homehtumaan. Se vain jäätyy, jos kuivaus ei olekaan onnistunut optimaalisesti.
Atulan mukaan pakkasta kestävät hyvin tuoreena muun muassa juusto, tofu, hummus ja jogurtti. Kasviksista pakkasen puremaa eivät pelkää juurikaan pinaatti, valkosipuli ja tomaatti.
Leivät kannattaa koota täytteineen jo kotona, jotta ne voi lämmittää meheviksi suoraan pannulla.
– Oliiviöljy jäätyy rypsiöljyä helpommin. Öljypullon voi upottaa hetkeksi kuumaan veteen, samoin kuin muutkin pakastuneet ruoka-aineet, jotta ne sulavat. Tuvassa kamiinan lämmössä saa käytännössä kaiken jäätyneen sulaksi ennen pitkää, Atula vinkkaa ja lisää:
– Jos ei halua syödä seuraavana päivänä jotain jäisenä, se kannattaa laittaa yöksi makuupussin jalkopäähän. Itse laitan kiehuvaa vettä kahteen Nalgene-pulloon ja tungen ne makuupussiin patukoiden ja leipien kanssa. Näin voi estää myös elektroniikkaa jäätymästä.
Herkkuja mielin määrin
Talvisissa retkioloissa ihminen tarvitsee enemmän energiaa kuin kesällä. Energiaa kuluu reippaasti ahkion vetämiseen haastavissa maastoissa sekä kehon lämmöntuottoon. Siksi Atula varaa hiihtovaelluksille ainakin 1,25-kertaiset ruoka-annokset kesään verrattuna.
– Herkkuja saatan ottaa jopa kaksinkertaisesti, jotta niiden kanssa ei tarvitse kituutella. Yleensä teen itse erilaisia välipalapalleroita, Nutella-banaanikeksejä tai omia Snickers-patukoita. Noshtin Vauhtikarkeista saa myös hyvin energiaa, Atula listaa.
Kahden hengen viikon hiihtovaelluksen ruoat mahtuvat Atuloilla kahteen 30 litran muovilaatikkoon. Toisessa laatikossa ovat aamiaiset ja välipalat, toisessa pääruoat. Jokaisen päivät ruoat on pussitettu ja laitettu järjestykseen, jolloin viimeisen päivän ruoka löytyy laatikon pohjalta.
Talvella olosuhteet voivat vaihdella ja muuttua äkillisesti, joten ylimääräistä ruokaa on aina hyvä olla mukana. Esimerkiksi talvimyrsky saattaa viivästyttää matkantekoa erämaassa, jolloin on vain turvallista pysyä aloillaan.
– Ruokaa kuuluukin jäädä vähän yli. Silloin tietää, että on varustautunut oikein, Atula muistuttaa.
Kunnon pakkasella mukaan pystyy nappaamaan pakastemarjoja puuron päälle, pakastevihanneksia illallista varten tai miksei ihan tavallista pakastepitsaa. Atula on kuullut, että toiset tekevät ruoat valmiiksi kotona ja kaatavat ne vain pakasterasioista kattilaan lämpiämään.
Voisi luulla, että talvivaelluksella jäätelöä ei tekisi mieli. Sarekissa Atulalla oli kuitenkin ensimmäistä kertaa mukanaan litra karpalo-kinuskijäätelöä, joka jaettiin tasan retkikunnan kesken. Jäätelön kylkeen Atulan kaveri oli leiponut kotonaan pipari-blondie-herkkuja.
– Etukäteen mietitytti, maistuisiko jäätelö oikeasti kylmässä, mutta yllättäen se olikin tosi hyvää blondieiden kanssa. Lämpimiin vaatteisiin sonnustautuneena ei tullut kylmä, vaikka pakkanen kiri illalla –20 asteeseen, Atula naurahtaa.