Missä olet, nälkä?

– Kun olimme iltaisin tai joskus alkuyöstä perillä yöpaikassa, oli olo, että pakkohan tässä on syödä jotain lämmintä ruokaa. Yksi retkiruokapussikin tuntui liian isolta yhdelle ihmiselle, mutta väkisin yritettiin syödä, kun oli kuitenkin ihan hulluna kävelty ja kulutettu kaloreita, Voutilainen sanoo.

Ja niin Voutilainen kantoi rinkassaan ruokia läpi reissun.

– Yleensä rinkan paino vähenee vaelluksen aikana, kun ruokaa koko ajan kuluu. Sillä reissulla kuitenkin raahailin järkyttävän painavaa ruokapussia pitkin kanjonia, kun päivässä sai alas juuri ja juuri yhden pussin.

Keho ei välttämättä hoida

Ruokahaluttomuus herätti kesällä keskustelua Vaellus-ryhmässä Facebookissa. Voutilaisen seurueen kokemus ei sen perusteella ole ainutlaatuinen: monet kertoivat keskustelussa, että ruokahalu on hävinnyt ja aineksia on ollut kotiin palatessa jäljellä jopa kiloittain. Jotkut ihmettelivät, miksi moisesta tarvitsee edes huolestua tai syömään ryhtyä pakolla.

Ravitsemusterapeutti, tietokirjailija ja eräoppaaksi kouluttautunut Leena Putkonen korostaa, että syömistä ei ole syytä sivuuttaa.

– Milloin tahansa on syytä suhtautua kriittisesti siihen ajatukseen, että ”kyllä keho hoitaa”. Ei se välttämättä hoida, eikä retkellä varsinkaan, hän sanoo.

Putkonen painottaa, että nimenomaan vaikkapa vaeltaessa järjen on syytä juosta. On iso turvallisuustekijä, jos matkanteko menee täriseväksi taisteluksi, sillä pulmatilanteita tulee erämaassa vastaan pyytämättäkin. Liian vähäinen syöminen vaikuttaa myös palautumiseen ja unen laatuun, eikä uupuneena välttämättä tule tehneeksi fiksuja päätöksiä.

– Ja jos väsyneenä kompuroi kivikossa, niin onnea vain. Vammoja tulee herkästi, ja se vaikuttaa siihen, miten reissusta pääsee pois. Ja jos järki ei kulje, on aina eksymisen riski.

Epäsäännöllinen tai liian vähäinen syöminen voi aiheuttaa myös esimerkiksi ummetusta tai ripulia. Sama vaikutus voi olla sillä, että kokematonta retkeilijää jännittää, tai se, että retkiruoka poikkeaa arjen antimista huomattavasti. Vatsavaivaisella retken ilo kärsii.

– Itselleni eräopaskoulutusvuosi oli koomisin ikinä. Monet sanovat, että luonnossa bakteerialtistus tukee vastustuskykyä ja stressi katoaa. Itse olin koko ajan puskavessassa, Putkonen kertoo nauraen.

Monia mahdollisia syitä

Voutilaisen ruokahalun puute yllätti, sillä muutamalla aiemmalla vaelluksella ruoka oli kyllä kelvannut. Hän oli valinnut ruoatkin sen mukaan, mitkä olivat edelliskerralla maistuneet hyviltä.

– Ensimmäisillä vaelluksilla söin kaupan oman merkin pastoja, ja vaikka ne olivat ihan hyviä, huomasin, että alkoi tehdä mieli tuoretta ja vähän erilaista. Sitten ostin retkeilykaupan pussiruokia, ja ne maistuivat hyvin. Samoja oli mukana myös Kevolla.

Se ero edelliskertaan oli, että Kevon reissulla oli huomattavasti lämpimämpi sää kuin aiemmalla vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kolealla säällä lämmintä ruokaa teki mieli, kuumalla ei niinkään.

Kaksikko keksi muitakin mahdollisia selityksiä. Aiemmin vaelluksilla Voutilainen oli huomannut juovansa liian vähän, ja Kevolla hän yritti juoda paljon, mikä saattoi vaikuttaa nälän tunteeseen. Lisäksi energiavajetta tuli paikattu karkilla, suklaalla ja erilaisilla patukoilla päivän aikana.

Ja koska reissu oli nousuineen ja laskuineen ja hikoiluineen rankka, myös väsymyksellä oli ehkä osansa.

– Oli niin tööt, kun pääsi jonnekin pysähtymään, että hyvä että jaksoi edes avata paketin.

Voutilainen ja hänen reissukaverinsa yrittivät esimerkiksi laittaa pussiruokien sekaan kuivattua sipulia ja valkosipulia, jotta ne maistuisivat paremmin. Reissun edetessä huoli kuitenkin kasvoi. Voutilainen alkoi pohtia, voiko hän olla tulossa kipeäksi, kun ruoka ei kulutuksesta huolimatta maistu.

– Ruoansulatuksessa oli aika epämukava olo, ja oli sellainen kokovartaloturvotus päällä.

Ei laihdutuskeino

Tutkimustieto ruokahalun ja urheilun yhteyksistä on ravitsemusterapeutti Putkosen mukaan ristiriitaista, ja arkikokemuksenkin mukaan osalla ruokahalu kasvaa retkeilleissä. Ruokahalun vähenemistä saattaa aiheuttaa esimerkiksi kehon lämpötilan nousu liikunnan myötä tai se, että liikunta stimuloi suolistohormoneja.

Helteellä kyse voi olla myös nestesäätelyn ongelmista, jotka aiheuttavat turvotusta. Yleensäkin on merkitystä sillä, kuinka kovaa rasitus on suhteessa siihen, miten ihminen yleensä liikuntaa harrastaa.

Oli syy mikä hyvänsä, ratkaisu kannattaa oman terveyden vuoksi keksiä. Putkonen muistuttaa, että vaeltamaan ei lähdetä laihduttamaan.

– Missään nimessä ei kuulu ajatella, että nälän puute olisi hyvä asia. Monilla on syvällä ajatus siitä, että ruoka on vihollinen ja sitä pitäisi olla aina karsimassa, ja se voi näissä tilanteissa vääristää ajattelua.

Tarkkoja yleisohjeita vaikkapa tarvittavien hiilihydraattien määrästä ei voi antaa, sillä Putkonen on urallaan huomannut, että ihmisen käsitykset esimerkiksi liikunnan rankkuudesta vaihtelevat merkittävästi.

Kaikkien on kuitenkin tärkeää muistaa ainakin aamiainen, lounas ja iltaruoka sekä tarvittaessa välipalat. Oleellista on tosin varoa, ettei napostelulla ja herkuilla tule pitäneeksi nälkää loitolla, jolloin oikea ruoka ei enää maistu.

Ja jos vatsa vaivaa reissun päällä, Putkonen neuvoo muistamaan kuidun ja kasvikset sekä riittävän nesteen juomisen.

Todennäköisesti paras keino houkutella ruokahalua on Putkosen mukaan ottaa mukaan itselle erityisen mieleistä syötävää. Kun mukana on omaa suosikkia tai vaikkapa ajatus odottavasta herkkujälkkäristä auttaa saamaan alas myös vähemmän houkuttelevan valmisrisoton, ruokahalu on helpompi houkutella esiin.

Ja niin Mirva Voutilainen aikoo tehdäkin – ensi kerralla mahdollisesti itse kuivattujen ruokien kanssa, josko ne houkuttelisivat teollisia paremmin. Ruokahalun puute ei häntä säikäyttänyt, vaan haastatteluhetkellä tullissa odottaa upouusi teltta uusia seikkailuja varten.

– Ihan ehdottomasti haluan jatkossakin lähteä vaeltamaan ainakin kerran vuodessa.