Siitäkös myrsky nousi.
Syyskuun lopussa Markku Halonen kirjoitti kahteen Facebook-ryhmään kuvan kanssa tekstin: "Näitä ei siltoihin. Tarkistuskierroksella kaikki otetaan pois. Tänään Myllykoskella."
Kuvassa oli kaksi katkaistua rakkauslukkoa.
– Kyllähän se yllätti. En uskonut, että herättää keskustelua näin paljon, Halonen sanoo nyt.
Työkseen hän hoitaa ulkoilureittejä Kuusamon kaupungilla. Ohje lukkoihin on aivan yksiselitteinen: ne otetaan pois. Vaikka se kirpaisisikin.
– Vähän säälitti leikata pois. Kuvastakin näkee, että lukon eteen oli nähty vaivaa.
Vaikka lukko tai useampikaan ei hetkessä siltaa romauta, ovat ne kuitenkin turvallisuustekijä, Halonen korostaa. Kaikki ylimääräinen on silloissa liikaa.
Halosen mielestä lukot eivät kuulu luontoon eikä sekään tapa, että kiinni loksautetun lukon avain heitetään sillan alla virtaavaan veteen.
Osa keskusteluketjujen kommentoijista huomautti, etteivät sillatkaan varsinaisesti kuulu luontoon.
– Siitä se vasta purnaus tulisi, Halonen vastaa kysymykseen, pitäisikö sillatkin purkaa pois.
Myös Suomen kansallispuistot -tili kommentoi toisessa keskusteluketjuista.
– Kuten aloittaja kertoo, niin kansallispuistojen tai muiden luonnonsuojelualueiden rakenteisiin ei ole sallittua lukkojen kiinnittäminen. Kansallispuistoihin ei tule viedä mitään sinne kuulumatonta.
Myllykosken silta on Halosen mukaan Kuusamon suosituin paikka todistella rakkautensa kestävyyttä. Isoksi riesa ei ole päässyt kasvamaan, mutta lukkojen poisto on tarpeen, jottei niin käykään.
– Luulen, että kaikilla reiteillä ylläpitäjät kamppailevat tämän kanssa.
Sen hän tietää, että lukkoja pitäisi olla tosi paljon, että painorajat tai varmuuskertoimet tulisivat vastaan. Toisaalta esimerkiksi jokainen riippusillan vaijeria hinkkaava lukko syö ja heikentää sitä, ja ajan myötä saattaa napsia säikeitä poikki.
– Meidän ylläpitäjien vastuulla on, että sillat kestävät ja ovat turvallisia käyttää, Halonen muistuttaa.
Varsinaista riesaa lemmenlukoista ei Suomen retkipaikoissa ole vielä tullut. Metsähallituksen kanta niihin on kuitenkin selkeä.
– Aika vaikea tuollaisesta toiminnasta on sanoa, että se olisi ok, sanoo virkistyskäytön erityisasiantuntija Erkki Ollila Metsähallituksen Luontopalveluista.
Lukkoja pitäisi hänenkin mukaansa olla todella paljon, että ne painaisivat liikaa. Silti yksikin on liikaa, sillä yhdellä on tapana johtaa toiseen ja niin edelleen. Siksi lukot poistetaan huollon yhteydessä.
Avainten heittely luontoon ei saa Ollilalta senkään vertaa ymmärrystä, sillä luonnossa ne ovat jätettä.
Suomessa suosittu lukkopaikka on esimerkiksi Aulangon näkötornilla Hämeenlinnassa. Pohjois-Suomen sillat ovat toistaiseksi säästyneet pahimmalta.
– Sellainen ymmärrys minulla on, että nämä paikat ovat ihmisille merkityksellisiä, joten oma jälki halutaan jättää, mutta tarvitseeko jälkiä jättää joka paikkaan, hän viittaa myös seinien töhrimiseen ja puumerkkien raaputtamiseen laavuihin.