7 tärppiä Py­hä–­Luos­ton talveen

Pyhä–Luoston kansallispuistossa on erityinen tunnelma, onhan Pyhätunturille perustettu vuonna 1938 yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista. Vuonna 2005 siihen liitettiin alueita Luostolta, ja tuloksena oli Pyhä–Luoston kansallispuisto.

Pyhältä Luostolle on tietä pitkin reilut 20 kilometriä. Toisiaan likellä sijaitsevat tunturikeskukset tarjoavat molemmat latuverkostoa ja laskettelurinteitä, mutta yksityisempiä kokemuksia luonnon äärellä saa etenemällä maastossa tunturisuksien tai lumikenkien kanssa.

Pyhän tunnusmerkkejä ovat aapasoiden keskeltä yli 500 metriin kohoava tunturi ja syvät kurut, joista Isokuru on tunnetuin. Luostolla taas kannattaa pistää merkille todellinen harvinaisuus Ukko-Luoston lounaispuolella: hakkuilta säästyneet puut ovat jopa 400 vuotta vanhoja.

Pyhä–Luostolle pääsee ilman omaa autoa. Esimerkiksi Oulusta kulkee bussi, joka vie perille asti, vaikka bussia pitää vaihtaa Rovaniemellä. Myös itse kansallispuiston alueelle on lyhyt matka, jos majoittuu esimerkiksi Pyhän keskustan tuntumassa.

Kaikkiaan Pyhä–Luosto on mainio kohde antaa kiukun ja stressin pyyhkiytyä tunturituulten mukana jonnekin kauas.

1. Pitkä latu on hunajaa sielulle

Pyhä-Luoston hiihtolatuverkoston pisin ja monipuolisin reitti kulkee Pyhältä Luostolle tai toisin päin.

Jos lähtee aamulla matkaan, ladulla ei ole edes ruuhkaa, vaan eipä tällä reitillä muutenkaan tungosta ole. Tunturikeskusten välillä menee kaksi pitkää latua, joista toinen, Huttutunturin editse kulkeva latu, avataan viikolla 8, jos lumitilanne sallii. Toinen tunturikeskuksia yhdistävä latu kulkee Poropuisto Koparan kautta.

Reittivalinnoista riippuen matkaa tulee 30 kilometrin molemmin puolin. Latu sopii niille, jotka haluavat pitkittää hiihtolenkin ihanuutta ja nauttia maisemista.

Koparassa on mukava pysähtyä keitolla ja kuumalla mehulla. Jos kulkee Pyhältä Luoston suuntaan, Koparan jälkeen alkaa kärsivällisyyttä vaativa nousu. Mikäli nousu ei tunnu vaikealta, kannattaa Luostolla kavuta vielä Lampivaaran latukahvilaan kuumalle mehulle ja pullalle. Kahvilalta eteenpäin latu on valaistu, joten ei haittaa, vaikka päivä olisi jo pitkällä.

Reitin huono puoli on se, että takaisin lähtöpisteeseen on jälleen noin 30 kilometrin matka.  Mikäli lähtöpaikka on vaikkapa Pyhällä, pitää jonkun noutaa hiihtäjä Luostolta pois paleltumasta tai on yritettävä ajoittaa hiihto niin, että pääsee takaisin majapaikkaansa Pyhä–Luoston skibussilla.

2. Avanto tunturimaisemilla

Lapissa on varmasti useita upeita avantouintipaikkoja, mutta Kairosmajan Karin sauna ja sen laituri Pyhäjärven rannalla kuuluu uintipaikkojen parhaimmistoon.

Kairosmajan Karin sauna on viihtyisä, ja avanto Pyhän tummuvassa illassa tähtitaivaineen niin kaunis, että sitä voisi katsella vaikka koko yön. Pyhäjärven toisella puolella on Soutaja-niminen tunturi, jonka siluetin alla tuntuu jännittävältä pulahtaa jääkylmään veteen.

Vaikka yleisesti ottaen tunturikeskuksien saunojen yleisövuoroja on aiempaa enemmän, niitä voisi tulla lisääkin. Kairosmajan yleisövuorot maksavat 12 euroa, ja se on selvästi edullisempi vaihtoehto kuin vuokrata yksityissauna.

3. Omaa rauhaa Peurakerolla

Peurakero ei ole aivan helposti saavutettavissa, mutta vaivannäkö takaa usein sen, että kohteessa ei ole ruuhkaa tai metelöiviä porukoita.

Ellei käytettävissä ole jonkinlaista kuljetusapua tienvarteen Kiimaselän kohdalla, Peurakerolle pääsee tunturisuksin kulkemalla valmiilla latupohjalla Kiimaselän lenkille ja siitä eteenpäin Huttuloman autiotuvalle.

Autiotuvassa voi hörppäistä kaakaot ennen nousua Peurakerolle, jonne saattaa johtaa jo valmiita suksien jälkiä autiotuvan kohdalta.

Aluksi nousu on hieman työläs, mutta keron päällä suupielet vääntäytyvät hymyyn. Lumen kuorruttamat puunkäkkärät ottavat mitä ihmeellisimpiä muotoja valkoisen kantamuksensa alla. Aurinkoisena päivänä timanttien lailla hohtava hanki ja tietoisuus ympärillä vallitsevasta avaruudesta luo päihdyttävän onnentunteen.

Jos liikkuu Peurakeron alueella, täytyy reitti suunnitella niin, ettei kulkeudu rajoitusosan sisäpuolelle. Rajoitusosalla liikkuminen on kielletty 15. helmikuuta ja 31. toukokuuta välisenä aikana. Rajoitettu osa on merkitty kilvin, mutta talvella kyltit saattavat peittyä lumeen ja kuuraan. Siksi onkin kannattavaa nousta kerolle pohjoispuolta, juuri Huttuloman autiotuvan kohdalta.

Kesällä tuvalta menee reitti, joka väistää rajoitusosan.

Peurakeron ja viereisen Laakakeron välissä sijaitsee jyrkkä Peurakuru, jonne ei talviaikaan pidä eksyä, kuten ei muihinkaan kuruihin Pyhä–Luostolla. Jyrkillä rinteillä on lumivyöryvaara.

4. Ukko-Luoston ihastuttava maisematupa

Jos pakastaa kovin, eikä muu ulkoilu houkuttele,  Ukko-Luoston maisematupa on hyvä käyntikohde. Vuonna 2022 valmistunut rakennus sulautuu hienosti tunturimaisemaan mäntyjen keskelle.

Kävelyreitti maisematuvalle lähtee Luoston rinteiden parkkipaikan kulmalta, jossa viitat kertovat, minne edetä. Matkaa ylös tuvalle tulee noin kaksi kilometriä.

Vaikka ulkona pyyhkisi jäätävä tuuli, maisematuvassa on lämmintä ja mahdollisuus istua kamiinan ääressä eväitä nauttien. Seinien suojissa on mukava katsella tuvan isojen ikkunoiden läpi tunturien ketjua, joka siintää kaukana horisontissa.

Ukko-Luoston maisematuvassa on myös näyttely, jossa kerrotaan tähdistä ja revontulista, joten se sopii erinomaisesti koko perheen käyntikohteeksi.

5. Pyhän Tunturiaapa rauhoittaa

Pyhällä kansallispuistoon on helppo päästä. Kerontien ja Pyhäntien risteyksen kohdalla on paitsi hiihtolatua, myös viittoja, jotka johdattavat kohti Isokurun kotaa ja Tunturiaavan reittiä.

Mikäli on jalkaisin liikkeellä, kannattaa huomata, että reitti kulkee hetken hiihtoladun viertä ennen kuin muuttuu lumikenkäreitiksi kohti Isokurua.

Kansallispuiston alueella kulkee kävely-, lumikenkä- ja pyöräilyreittejä, mutta ehkä hauskin tapa tutustua maastoon on mennä jonkin aikaa tunturisuksilla lumikenkäreittiä pitkin ja poiketa sitten omille teilleen.

Isokurussa on kodan lisäksi ulkotulipaikka. Portaat johdattavat kuruun, mutta Isokuru on ympärivuotista rajoitusvyöhykettä, jonne vie ainoastaan kesäreitti. Talvella syvään kuruun ei ole muutenkaan asiaa lumivyöryvaaran takia.

Isokurun kodalta pääsee laskettelemaan loivasti kohti Tunturiaapaa, jossa suon laidalla kohoaa uljas Pyhätunturi. Tunturiaavan tunnelma on seesteinen. Taukoa voi pitää suon laidalla sijaitsevalla Tiaislaavulla, jossa kuukkelit tekevät lähempää tuttavuutta retkeilijöiden leivänmurujen kanssa.

Tunturiaavan luontopolun viitoitettu reitti on noin viisi kilometriä pitkä. Keskellä aapaa on paikka, joka on merkitty erityisen hyväksi revontulien katseluun – tänne kannattaa siis tulla, jos revontuliennusteet vaikuttavat lupaavalta.

Tunturiaavan reitti sopii myös talvipyöräilyyn.

6. Tähtitaivaan katselua laavulta

Aina retken ei tarvitse olla suureellinen: joskus riittää, kun lähtee laavulle eväiden ja kuuman juoman kera. Pyhä–Luostolla on monta laavua, jotka pääsevät oikeuksiinsa etenkin illan tullen, kun suurimmat kansanjoukot ovat kaikonneet.

Paras hetki tulisteluun on kirkas yö, koska silloin pääsee näkemään koko joukon tähtikuvioita, joita ei kaupungeissa näe valosaasteen takia. Tähdet tuikkivat, nuotiolla lämpenevät suklaabanaanit, voiko toivoa parempaa?

Pyhällä Tiaislaavu on Tunturiaavan laidalla ja siten hyvällä paikalla taivaan katseluun. Lähellä sijaitsee myös Porolaavu, joka on syrjässä valoilta.

Luostolla Rykimäkeron kota on reilun kilometrin päässä parkkipaikalta, mutta sinne pääsee, jos polku on tamppautunut muiden kävijöiden jäljiltä. Tikkalaavu sijaitsee melko lähellä rinteitä, eivätkä tähtitaivasnäkymät ole parhaat mahdolliset, mutta laavulla on silti hyvä tunnelma.

Jos retkeilee laavulle illan hämärässä, on otsalamppu ehdoton, sillä laavut sijaitsevat valaisemattomilla alueilla.

7. Luoston tunnelmalliset latukahvilat

Luoston latukahvilat Lampivaara ja Torvisen maja ovat alueen kävijöille vanhoja tuttuja, joita on aina käytävä tervehtimässä, oli mikä oli.

Torvisen maja on viehättävä punainen tupa, jossa tuoreesta munkista ja kuumasta mehusta ei kannata kieltäytyä. Torvisen majalta voi jatkaa Luoston länsipuolen latua Lampivaaran kahvilaan, jonka pihalla hyrrää usein joukko ametistikaivoksen kävijöitä.

Myös Lampivaarassa on tarjolla tuoretta pullaa ja latukahvilan rentoa ilmapiiriä. Lampivaarasta käsin latu on varsin hauska edetä kohti Luostoa, ellei sitten pelkää kovaa laskua.

Jos ladut eivät innosta, pääsee Lampivaaraan ja Torvisen majalle myös lumikenkäreittiä pitkin.