Ur­baa­nin meren selällä

Kajakin tai kanootin vuokraaminen on paras ja helpoin tapa päästä merelle, jos et omista mitään. Teimme näin ja lähdimme katsomaan, miltä näyttää merimelojan Oulu.

Ainakin vedenpinnassa istuen kaikki on erilaista. Vesi on lähellä.

Meitä oululaisia vaivaa jatkuva harmitus siitä, miten merellisyyttä ei osata arvostaa ja hyödyntää.

Vaan eihän se ole kuin ottaa ja lähteä!

Merelle pääsee menemällä

Mistä meri alkaa Oulussa?

Torinranta, Linnansaari, Kuusisaari ja Pikisaari ovat virallisesti jokisuistoa, mutta Toppilansalmessa meloja pääsee jo meritunnelmaan. Aallot kimpoilevat suunnasta ja toisesta, ohi ajavat veneet luovat omansa.

Aallot iskevät kajakkiin. Keinuttaa.

Lappiksen opas Meri-Tuuli Himanen neuvoo jatkamaan melomista, vaikka vaiston varassa toimien . Silloin meno säilyy vakaana aallokossakin.

Aurinko porottaa, mutta veden päällä se ei tunnu polttavalta. Tuuli vilvoittaa.

Milloin aloittelija voi lähteä merelle?

– Hyvällä kelillä mikä jottei heti, vastaa Lappiksen merimelontakouluttaja Timo Kesti.

– Siellä taidot pikkuhiljaa kasvavat.

Vastaus vaatii kuitenkin tarkennuksia. Kesti suosittelee käymään alkeis- tai peruskurssin tai lähtemään merelle kokeneiden melojien mukana.

Aallot keinuttavat kulkijaa

Merkitsevin tekijä on sää. Ainakin vaahtopäät kertovat, että heikkotaitoisen on syytä pysytellä pois.

Viitisentoista astetta lämmintä, lähes tyventä, aurinko paistaa, luettelee Kesti ihanneolosuhteita.

Hän huomauttaa, että lähtijän tulee seurata nimenomaan merisäätä – ei sitä, mitä se on keskellä kaupunkia. Millainen on tuuli? Eihän ukkosta ole tulollaan?

Kesti vinkkaa illoista: huikeita auringonlaskuja, yöttömän yön rauhaa, jopa pimeyttä.

Pimeyttä?

– Pimeys vaatii vähän enemmän, pakottaa perstuntumaan. Pikkuaallotkin tuntuvat. Koko kroppa aistii, kun näkö ei, Kesti tunnelmoi.

– Meloja on yhtä kajakkinsa kanssa.

Toisekseen merelle lähteminen ja sen järkevyys riippuu siitä, mihin on menossa.

– Kovaakaan tuulta ei huomaa, jos on suojainen paikka, Kesti sanoo.

Saaret tarjoavat sekä lepopaikkoja että suojaa suuremmilta tuulilta ja tyrskyiltä.

Tosin Oulun edustalla ne eivät sitä juuri tee.

Toppilan aallonmurtajien jälkeen noin 2,5 kilometrin matka Hermannille on aavaa merta. Hermanni on Oulun keskustasta lähdettäessä lähin kohde ja merimelonnan ensikertalaiselle matka sinne on sopiva. Saari hiekkarantoineen houkuttelee.

Luoteistuuli puhaltelee nelisen metriä sekunnissa, kohisee korvissa. Meno tuntuu vakaalta, mutta aaltoja on sen verran, että matkanteko keinuttaa jo kulkijaa.

Kaupunki näyttää mereltä käsin metsäiseltä

Hermanni koostuu kolmesta yhteen kasvaneesta saaresta, jotka ovat korkeimmilta osiltaan lehtimetsän peitossa. Keskimmäisen itäosissa on hiekkarantaa, ja pohjoisin saari muuttuu pitkäksi riutaksi.

Suuntaamme kohti hiekkarantaa.

Miten merimelonta eroaa monelle tutummasta joki- tai järvimelonnasta?

Periaatteet ovat hyvin samoja, mutta olosuhteiden tuntemus ja vaikutus on suurempi. Kesti huomauttaa, että suuret järvet, kuten Inarijärvi ja Oulujärvi ovat hyvin merimäisiä.

Jopa haastavampia. Aallokko voi olla merta tiheämpää ja terävämpää.

Näin on myös Hermannia lähestyttäessä. Veden mataluus nostaa aallokkoa, tekee tyrskyä. Joku aalto huljauttaa kajakin keulan yli.

Hiekkaranta on pitkä ja loiva ja vesi lämmintä. Rantautuminen onnistuu helposti, kunhan onnistuu väistämään lukuisat kivet.

Karahtaminenkaan ei olisi kohtalokasta. Muovikajakki kestää sen kyllä, Meri-Tuuli Himanen rauhoittelee.

Saari on upea taukopaikka. Toisella puolella on nuotiopaikka. Emme ole ainoat retkeilijät täällä.

Oulu piirtyy siluettina, sen muutamat maamerkit erottuvat: Taskilan jätevedenpuhdistamo, vesitorni, Toppilan lämpövoimala, muutama kerrostalo, Nallikari ja tyhjilleen jäänyt kylpylä-hotelli. Vihreäsaaren teollisuusalue ja tuulivoimala.

Muuten kaupunki näyttää kovin metsäiseltä, sillä meren ja mantereen välissä ovat Hietasaari ja Vihreäsaari.

Kirkasta ja hiljaista

Hylkeenpieru voi yllättää Perämerellä. Timo Kesti avaa, että termi tarkoittaa merisumua, joka voi olla todella sakea.

Navigointitaitojen pitää olla hallussa ainakin jollakin porukasta. Niihin kuuluu muun muassa veneväylien ja merimerkkien lukeminen. Rahtilaivojen väylille ei ole syytä mennä missään nimessä, ja myös pienveneväyliä kannattaa välttää.

Perämerellä vedenkorkeus vaihtelee tuulen suunnan mukaan. Kun puhaltaa etelästä, vedenpinta nousee. Pohjoinen puhuri laskee vedenpintaa. Heittoa nollavedestä voi olla metri suuntaansa.

Kun vettä on vähän, melojien suosikkireittiä Mustasalmeakin voi olla haastava päästä läpi.

Oulun edustan Perämeren piirre on, että saaristo on pieni ja saaret kaukana.

Me saamme palata kirkkaassa säässä. Paluumatkalla tuuli hujauttaa päälle seitsemään metriin sekunnissa, mutta se ei tunnu yhtään pahalta. Pääsee kokeilemaan surffausta.

Hiljaisuus. Myötätuuli ei kohise korvissa.

Välineet vuokralle tai ohjatulle retkelle

Oulussa toimii Lappiksen Oulun Melontakeskuksen lisäksi muitakin yrityksiä ja seuroja, joilla on tarjota jotain melonnasta kiinnostuneille.

Oulu Safaris vuokraa Vauhtipuiston lipunmyynnistä kaksipaikkaisia avokanootteja meloineen ja kelluntaliiveineen.

Kanootit sijaitsevat Mustasalmen varrella, josta myös aloittelijan on helppo lähteä melomaan.

– Todella mukava reitti kulkee Mustasalmea pitkin kohti torinrantaa ja samalla voi kiertää esimerkiksi Pikisaaren. Tämä reitti sopii hyvin myös ensikertalaisille, mutta toki keliolosuhteet on hyvä ottaa huomioon aina vesille mennessä, Janne Soini Oulu Safariksesta kertoo esimerkin.

– Hienoa avautuvaa merimaisemaa voi käydä kurkkaamassa Mustasalmea pitkin, mutta erityisesti tuulisella kelillä emme suosittele avokanooteilla merelle menoa, ellei siitä ole aikaisempaa kokemusta.

Yritys tarjoaa myös opastettuja melontoja ryhmille. Tällöin opas ottaa huomioon vallitsevat keliolosuhteet ja miettii sopivan melontareitin vesille lähtevien aikaisempaan kokemukseen perustuen.

– Mustasalmi ja Oulujokisuisto tarjoavat loistavat ja turvalliset puitteet kokea Oulua vesiltä käsin, Soini lisää.

Oulun Seudun Melojilla on tarjota merimelonnasta kiinnostuneille kajakki, mela, aukkopeitto ja perustason melontaliivit. Jonkin verran löytyy myös varameloja, pumppuja ja melakellukkeita.

Alkuun pääsee ulkoiluvaatteilla, mutta kuivapuku tai melontapuku kannattaa hankkia, jos melontakärpänen puraisee.

Aloittelijalle seuran puheenjohtaja Mikko Pahkala suosittelee kohteeksi Oulunjokea, jossa ranta ei ole kaukana.

Pahkala korostaa, että aloittelijan ei tule koskaan lähteä vesille yksin. Kaveria voi huhuilla seuran Whatsapp-ryhmässä.

Keskiviikkoiltaisin on jo vakiintunut meriretki.

– Tänne voivat lähteä myös vähän kokemusta omaavat melojat. Mukaan lähtiessä oma taitotaso kannattaa kertoa avoimesti. Kulloinen kohde valitaan melojien kokemuksen ja kelin mukaan, Pahkala kertoo.

Melontaohjaaja Jarkko Auno Finnactionista kertoo, miten Oulun merellisyyden tuominen esille on heidänkin sydäntään lähellä. Kunhan Nallikarin uusi elämyskeskus ja välinevuokraamo aukeaa, yritys keskittyy merimelontaan nykyistäkin enemmän.

Finnaction vuokraa muun muassa yleiskajakkeja ja merikajakkeja.

Jos on tyyntä, aloittelija voi Aunon mukaan vuokrata kajakin ja mennä merelle, kunhan pysyy rannan tuntumassa. Esimerkiksi Nallikarin ja Hietasaaren edusta on hyvä paikka.

Kauemmaksi voi lähteä, kun on riittävästi kokemusta, tai osallistua opastetulle retkelle. Kaverin kanssa lähtiessä ainakin toisen tulee olla pelastustaitoinen. Oleellinen taito on se, miten veden varaan keikahtaessaan saa kajakin käännettyä ja tyhjennettyä ja pääsee sitten kiipeämään takaisin kyytiin.

– Mitä enemmän on kokemusta, sitä kauemmas pystyy lähtemään, Auno tiivistää.