Pohjois-Iin kyläyhdistyksen Facebook-julkaisu pitkospuiden rikkoutumisesta Hiastinhaaran luonnonsuojelualueella on herättänyt keskustelua.
Julkaisussa kerrotaan luontopolun pitkospuihin tulleen vaurioita, koska alueella voimassa olevaa pyöräilykieltoa on rikottu.
Julkaisuun tulleissa kommenteissa puolestaan ihmetellään, millä perustein pitkospuiden tuhoista syytetään pyöräilijöitä.
Kävimme katsomassa pitkosten kuntoa ja kysyimme, miten julkaisija tietää epäillä tuhoista pyöräilijöitä.
Napakan julkaisun takana on Pohjois-Iin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Anita Sievänen.
– Käyn Hiastinhaaran luontopolulla kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja siksi olen tietoinen alueen kunnosta. Huomasin heti, kun pitkospuut olivat rikkoutuneet, Sievänen toteaa.
Hän kertoo käyneensä tavallisen kierroksensa luontopolulla torstaina 7. toukokuuta. Tällöin tuhoja ei vielä ollut nähtävissä. Kun hän palasi polulle lauantaina 9. toukokuuta, olivat pitkospuut useista kohdista huonossa kunnossa ja muutamassa kohdassa näkyi jälkiä kapeista pyöränrenkaista.
– Tekijätkin ovat osittain tiedossa, varmaankin täältä omalta kylältä. Myös muuta ilkeyttä oli tehty.
Sieväsen mukaan esimerkiksi laavun alle sijoitetut puutavarat oli levitelty ympäriinsä.
Sievänen uskoo, että jäljet ovat peruja polkupyörillä ajelusta ja keulimisesta.
Facebook-julkaisun sanamuotoja Sievänen on pohtinut jälkeenpäin.
– Moni ajattelee minun syyllistäneen maastopyöräilijöitä. Lisäksi siitä on ymmärretty, että väittäisin maastoliikennelain kieltävän maastopyöräilyn. Ne asiat olisin voinut ilmaista selkeämmin, mutta tehty mikä tehty.
Puheenjohtaja seisoo sanojensa takana.
– Halusin vain tuoda esiin ilkivallan ja toivon, että se loppuu tähän.
Pyöräily alueella on Sieväsen mukaan kielletty, koska Hiastinhaaran luontopolku on Natura 2000 -aluetta.
Yksiselitteinen kielto ei kuitenkaan ole.
Suojelualueilla liikkumista voidaan rajoittaa jokaisenoikeuksia tarkemmin. Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuistossa ja valtion muulla luonnonsuojelualueella on mahdollista "kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä".
Edellytyksenä on, että rajoitukset ovat välttämättömiä alueen eliölajien tai luontotyyppien säilymiselle. Rajoitukset määrittelevän järjestyssäännön laatiminen on lain mukaan Metsähallituksen tehtävä. Yksityisten luonnonsuojelualueiden kohdalla tehtävä kuuluu Lupa- ja valvontavirastolle.
Yksityisillä suojelualueilla pyöräilyä olisi siis mahdollista rajoittaa järjestyssäännöllä, mutta siihen vaadittaisiin luonnonsuojeluun perustuva syy ja yhteistyötä Lupa- ja valvontaviraston kanssa. Hiastinhaaran luonnonsuojelualueelle ei ole luotu pyöräilyä rajoittavaa järjestyssääntöä.
Pyöräilyä voidaan rajoittaa myös elinvoimakeskuksen päätöksessä luonnonsuojelualueen perustamisesta. Hiastinhaaran perustamispäätöksessä todetaan, että esimerkiksi moottoriajoneuvoilla ajamisen lisäksi maastokilpailut ja harjoitukset ovat kiellettyjä, kertoo Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen ryhmäpäällikkö Eero Melantie.
Maastopyöräilyä, joka ei ole luettavissa kilpailuksi tai harjoituksiksi, ei ole Hiastinhaaran luonnonsuojelualueella lainvoimaisella rajoituksella kielletty.
Melantie ei näe, että yksittäisen henkilön metsäpyörälenkki olisi kielletty perustamispäätöksen rajoitusten nojalla.
Metsähallituksen maastopalveluiden palveluomistaja Hanna Ylitalo kertoo, että osalla Metsähallituksen ylläpitämistä luonnonsuojelualueista on olemassa järjestyssääntö, joka kieltää maastopyöräilyn tai rajoittaa sitä tietyille reiteille.
– Mitään yleistä sääntöä esimerkiksi Oulun alueen luonnonsuojelualueille ei ole olemassa, vaan ne pitää tehdä erikseen.
Ylitalon mukaan tällä hetkellä esimerkiksi Nuuksioon on tekeillä uusi järjestyssääntö, joka rajaa pyöräilyn tietyille reiteille.
– Alueella retkeillään paljon ja reiteillä on ruuhkaa. Pyöräilijöillä ja kävelijöillä on toisinaan haasteita mahtua samalle reitille.
Metsähallitus on Pohjois-Iin kyläyhdistyksen tavoin pyrkinyt ohjaamaan pyöräilyä myös alueilla, joilla varsinaista järjestyssääntöä ei ole.
– Esimerkiksi Sanginsuussa olemme pyrkineet viestinnällisesti ohjaamaan pyöräilijät reiteille, jotka soveltuvat parhaiten pyöräilyyn. Samalla kerromme, mitkä reitit eivät pyöräilyyn sovellu.
Metsähallituksen ylläpitämien retkeilykohteiden tietoja voi etsiä luontoon.fi-sivustolta. Sieltä voi tarkistaa järjestyssäännöt, rajoitukset ja suositukset.
Sivustolta löytyy myös kuntien ylläpitämiä retkeilykohteita, kuten Hiastinhaaran luontopolkualue. Yksityisten luonnonsuojelualueiden järjestyssääntöjä kartalta ei näe.
Vaikka kielto ei ole Hiastinhaaralla lainvoimainen, ei pitkospuita ole tehty pyöräilyä varten eivätkä ne Sieväsen mukaan sovellu siihen.
– Pitkospuiden välissä on rako, johon varsinkin kapea pyöränrengas helposti ohjautuu ja samalla nakertaa puita. Sellaista tuhoa huomaa, kertoo Sievänen.
Hän huomauttaa myös, että kapeilla pitkospuilla ohittaminen on vaikeaa, reitillä on portaita ja portteja eivätkä pitkospuut ole talven jäljiltä priimakunnossa. Lisäksi kesäisin alueella laiduntaa lampaita, jotka kulkevat myös pitkospuilla.
Osa lankuista on irtoillut toisesta tai molemmista päistä. Puukiinnikkeet eivät Sieväsenkään mukaan ole olleet kestävin ratkaisu. Niiden lisäksi irronneita lankkuja on alettu ruuvata kiinni.
– Pitkospuut on rakennettu vuonna 2017. Niitä kunnostetaan joka kevät, kun lankkuja on irtoillut talven aikana.
Hiastinhaaran luontopolun pitkospuut on tehty aurinkokuivatusta puusta. Muutamassa kohdassa luontopolkua vesi pääsee nousemaan reitille, mikä kuluttaa puita entisestään.
Muutama lankku taipuu jalan alla. Ne vaihdetaan 6. kesäkuuta pidettävissä pitkospuutalkoissa. Pitkälti lankut ovat kuitenkin tukevan oloisia.
