Urheilullisen näköinen poika kävelee Karhunkierroksen kyltin alle, jonne hän lopetti vaativan vaelluksensa.
Nyt varusteina eivät ole iso rinkka ja vaelluskengät, vaan sandaalit, tekninen paita ja urheilushortsit. Pojalla on yhä selkä kipeänä rinkan painosta ja jalat tuntuvat painavan.
13-vuotiaalla järvenpääläisellä Petrus Aaltosella oli tavoite: suorittaa Karhunkierros aktiivisesti kulkien alle 24 tuntiin. Kokonaisaika voisi olla suurempi, kun ottaa nukkumiset huomioon. Taukoja hän ei halunnut pitää vaatteiden vaihtoa ja rinkan sadesuojan laittamista lukuun ottamatta.
Aaltonen aloitti Karhunkierroksensa heinäkuun viimeisenä lauantaina neljän aikoihin Sallan Hautajärveltä ja lopetti seuraavana maanantaina Saaruan pysäköintialueelle.
Perhe oli tullut kahdeksi viikoksi vuosittaiselle lomalleen Kuusamon Tropiikkiin. Tällä kertaa vanhemmat antoivat luvan tehdä pitkän vaelluksen yksin.
– Olihan tämä siistiä tehdä. Kolme vuotta sitten olisin jo halunnut käydä, mutta ei ollut mukaan lähtijöitä, ja en saanut mennä yksin, Petrus Aaltonen kertoo.
Aaltonen ei ollut aikaisemmin tehnyt yön yli vaellusta eikä muutenkaan ollut käynyt paljoa vaeltamassa. Hän harrastaa aktiivisesti tennistä ja pesäpalloa.
– Petrus on perheen urheilullisin. Olemme aikaisemmin käyneet Pienellä Karhunkierroksella. Yhdeksänvuotiaana Petrus meni toisen vanhemman kanssa yhden kierroksen. Toista kierrosta vanhempi ei jaksanut, mutta Petrus meni Pienen Karhunkierroksen toisen kerran yksin heti perään, äiti Inari Aaltonen kertoo.
– Ei se tuntunut missään, kun ei ollut painoa selässä, toteaa puolestaan Petrus Aaltonen.
Karhunkierrosta pidetään Suomen suosituimpana vaellusreittinä, joka haastaa niin ensikertalaiset kuin pitkäaikaiset vaeltajatkin. Reittiä on kuvailtu Luontoon.fi-nettisivustolla vaativaksi.
Reitti vie vaeltajan jylhien koskien, riippusiltojen ja vaaramaisemien läpi. Moni vaeltaakin sen kolmessa–seitsemässä päivässä.
Keväällä karhunkierroksen lähtö- ja päätepysäkki siirrettiin Rukan kylältä Itä-Rukalle Saaruan pysäköintialueelle. Tämän seurauksena vaellusreitin virallinen kokonaispituus lyheni noin kilometrillä, ja on jatkossa 81 kilometriä.
Aaltonen oli valmistautunut hankkimalla rinkan, jonka lopulliseksi painoksi tuli noin 15 kilogrammaa.
– Minulla ei ollut mitään lämmintä ruokaa, kun en ottanut Trangiaa mukaan. Söin vain purkkitonnikalaa ja proteiinipatukoita. Niillä pärjäsin ihan hyvin.
Rinkkaan oli pakattu mukaan tonnikalapurkkeja, proteiinipatukoita, irtokarkkia, makuualusta, makuupussi ja vaatteita.
Reppunsa eväisiin Aaltonen sai täyttöä kerran matkan varrella.
– Vein Petrukselle vettä ja pientä purtavaa maanantaina aamupäivällä, kun hänellä oli Rukalle 22 kilometriä matkaa jäljellä, Inari Aaltonen kertoo.
Äidin piti vain luottaa, että poika pärjää.
– Luottavaisin mielin annoin Petruksen lähteä sinne. Siellä on merkit ja paljon muitakin vaeltajia, joihin voi luottaa. Välillä kerkesimme vähän hätäillä, missä Petrus kulkee, Inari Aaltonen kertoo.
– Siellä ei ollut nettiä. Viestit lähtivät kolme tai viisi tuntia lähettämisen jälkeen, Petrus Aaltonen selventää.
Hänen mukaansa alussa tuntui, että matkaa on vielä paljon jäljellä, mutta matkan edetessä alkoi tuntua paremmalta.
Välillä hän kuunteli musiikkia, mutta suurimman osan matkaa luonnon ääniä.
Ensimmäisen yön Aaltonen vietti autiotuvassa ja toisen yön laavussa. Hän ei saanut nukutuksi paljoa.
– Silloin tuli olo, että miksi lähdin. Matkan aikana rinkka rupesi painamaan selkää, jalat tulivat kipeiksi ja uni ei maistunut.
Keho oli kipeä, mutta aamulla Aaltosen olo helpotti. Matka sai jatkua.
– Yövaellus tuntui kivalta. Säät olivat hyvät, vaikka välillä satoi vettä, mutta ei paljoa.
Kuvia tuli räpsittyä vaaroilta ja Oulankajoen varrelta, mutta ripeän kävelytahdin vuoksi kuvagalleria ei kerennyt täyttyä.
– Vaarat olivat hienoja. Lopussa oli aika paljon nousua, puolivälissä oli noin kymmenen kilometriä sellaista samanlaista tietä, joka tuntui, että ei se lopu ikinä. Se tuntui ärsyttävältä.
Koko matka taittui noin 50 tunnissa. Kävelyä oli urheilukellon mukaan tuona aikana 23 tuntia 22 minuuttia ja 59 sekuntia. Aaltonen suoritti samalla oman askelennätyksensä noin 147 tuhannella askeleella.
Aaltonen sai tavoitteensa suoritettua. Loppukesä kuluu pesäpallon ja tenniksen parissa. Uutta vaellustavoitetta ei ole vielä mielessä. Tämän kesän vaellukset taitavat kuitenkin olla purkissa.
Yksin vaellukselle haluavalle Aaltonen antaa vielä vinkin.
– Yksin vaelluksessa pitää ottaa huomioon, kun ei ole toista ihmistä, jolle puhua, niin aivot saattavat mennä vähän sekaisin.