14,2 metriä korkeutta ja reilu 60 porrasta. Ne ovat uuden Runtelin näkötornin strategiset mitat. Matalalla Oulun seudun rannikolla se tarkoittaa, että tornin huipulta avautuu lännen suuntaan komea näköala Perämerelle.
Pakkasta on parikymmentä astetta, mutta merenjäälle on uskaltautunut kolme pilkkijää. Merikotkaa ei näy, vaikka niitä on Kellon Kiviniemen edustalla havaittu vuodenvaihteessa kaksikin lintua.
Näkötorni valmistui Haukiputaan Isoniemeen vuoden 2025 toiseksi viimeisenä päivänä ja retkeilijät ovat heti suunnanneet uuteen kohteeseen. Jäljistä päätellen tornilla on riittänyt paljon kävijöitä uudenvuoden aikaan.
Myös perjantaina 2. tammikuuta on vilskettä, vaikka on arkipäivä. Linda Oksanen on tullut Oulusta piipahtamaan entuudestaan tutulla harjulla.
– Paljon on tullut täällä elämän aikana käytyä, hän kertoo.
Uutta tornia hän pitää kivana yllätyksenä.
– Tänne on lasten kanssa helppo kävellä ja täällä on oma lapsi opetellut nuotion teon, Oksanen muistelee.
Reilun puolen tunnin aikana tornilla ehtii vierailla seitsemän retkeilijää. Kylmän viiman ansiosta pakkanen tuntuu tornin huipulla paljon lämpömittarin lukemaa purevammalta, eikä kukaan viihdy korkeuksissa kauan.
– Komia on, Petri Ellilä tuumaa katsellessaan tornia maan tasalta.
Hän on tullut tyttärensä Katri Ellilän kanssa tutustumaan uuteen torniin. Paikka on tuttu, sillä he ovat käyneet Runtelinharjulla usein.
Ellilät suunnittelevat tulevansa torniin pimeällä katsomaan revontulia tai meteoreja.
– Täällä ei ole valosaastetta, Katri Ellilä kehuu.
Näkötornille pääsee monesta suunnasta, mutta opastettu retkeilyreitti lähtee Isoniementien parkkipaikalta.
Ja tässä pitää olla tarkkana, sillä yhdellä n-kirjaimella on nyt väliä. Parkkipaikan osoite on Isoniementie 389 ja sama tien nimi löytyy matkan varrelta tienviitastakin. Googlen Maps-karttapalvelu löytää kuitenkin tämän osoitteen Iin takamailta.
Haukiputaan Isoniementie on jostain syystä Mapsin kartassa Isonniementie, siis kahdella n:llä. Tämä on siis syytä huomioida, jos suuntaa kohteeseen Mapsin avustuksella.
Parkkipaikalla opastaulu kertoo Runtelinharjusta ja keltaiset reittimerkit johdattavat länteen. Metsäautotietä kulkeva reitti on jäinen ja liukas, sitä on syytä kulkea varoen.
Hannes-myrsky on puhaltanut puita nurin reitin varrelta ja muutamia tielle kaatuneita puita on jouduttu sahaamaan pois kulkuväylältä. Sorakuopan reunan koivikossa ruokailee yksinäinen teerikukko, muuten lintumaailma on hiljainen.
Tornille on pysäköintialueelta noin kilometrin kävely. Viimeinen osuus kuljetaan harjun kivikkoisella laella. Tässä saa jo esimakua näkymistä, vaikka metsä peittääkin vielä maisemaa.
Näkötorni seisoo harjun laella Haukiputaan ladun vanhan laavun vieressä. Puuvaja on hieman alempana harjun rinteessä. Torniurakka on valmistunut niin hiljattain, että paikalla on vielä nosturiautokin.
Meren suuntaan näkee kauas. Lähimpänä on Haukiputaan edustan saaristoa, taaempana häämöttää Hailuoto.
Oulu jää kokonaan piiloon Virpiniemen taakse, samoin Isoniemen pohjoispuolinen rannikko pimentoon tornin pohjoispuoleisen metsän taakse. Pohjoisessa erottuu kuitenkin horisontissa Iin tuulivoimaloita.
Isoniemessä soranotto on ollut mittavaa ja sen laajuus paljastuu, kun kääntää katseen itään. Soranottoalue yltää lähes harjun juurelle.
Näköalatasanne on rakennettu vain tornin yhdelle laidalle, merenpuoleiselle, joten se on sangen pieni ja kapea. Viidellä hengellä pitää jo vähän pujotella, että eri suuntiin liikkuvat katselijat mahtuvat ohittamaan toisensa.
Lintuharrastajan kaukoputken jalustan mahtuminen tasanteelle voisi olla siinä ja siinä.
Eväiden syöntiin on paremmin tilaa laavulla, jonka edustalla on myös tulipaikka. Laavun viereinen, vanha ja huonokuntoinen huussi on tarkoitus purkaa. Uutta ei olla näillä tiedoin rakentamassa.
Runtelinharjulta mitattiin maapalloa
Runtelinharju on Perämeren rannikon korkein kohta Suomen puolella.
Harju kohoaa vain muutaman sadan metrin päästä merestä noin 30 metrin korkeuteen, mikä tekee siitä näyttävän muodostuman Oulun seudun muuten matalapiirteisellä rannikolla.
Runtelinharju on osa maailmanperintökohteena tunnettua Struven ketjua. Se on kolmiomittausketju, jolla 1800-luvulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa.
Harjulla sijaitseva mittauspiste ei kuitenkaan kuulu suojeltuihin mittauspisteisiin.