Tuulee voimakkaasti. Ilta-aurinko pilkistelee pilvien välistä kohti Oulun Nallikarin majakkaa, jonka viereen on kokoontunut joukko vesiurheilijoita. He näyttävät äkkiseltään harrastavan leijasurffausta.
Tarkemmin katsottuna siitä ei ole kyse, vaan surffaajat näyttävät liitävän irrallaan vedestä ja pitelevät käsissään ilmalla täytettyjä siipiä. He ovatkin wingfoilaajia eli siipisurffaajia. Harrastus kasvattaa Suomessa jatkuvasti suosiotaan.
Rannassa Päivi Majava kiinnittää käteensä remmin, joka varmistaa, ettei siipi lähde karkuun, jos hänen otteensa siitä herkeää. Hän juttelee, että on vesiurheillut jo yli kymmenen vuotta, mutta siipisurffaus on kohtalaisen uusi tuttavuus. Laji sopii hänen mukaansa hyvin Suomen olosuhteisiin.
– Tätä voi harrastaa, vakka olisi aika kevyitä tuulia. Suomessa aallot nousevat harvoin isoiksi.
Kun pääsee nousemaan foilin eli laudan varaan, olo muuttuu Majavan mukaan meditatiiviseksi. Laudan päällä on yllättävän hiljaista, sillä lauta ei koske vettä jatkuvasti eikä veden pauhu kuulu korviin asti.
– Kuulee vain tuulen ja on kuin liitäisi pilven päällä. Olen hurahtanut lajiin vähän.
Majava pyytää kaveria auttamaan siiven kuljettamisessa rannalle. Sitten hän kävelee veteen ja kuljettaa lautaa vierellään väärin päin, kunnes vesi on noin rinnan korkeudella. Lopulta hän kääntää laudan oikein päin ja nousee kyytiin. Hän pumppaa hieman vauhtia – ja liitää. Meno näyttää tasaiselta ja sulavalta.
Pian Majavan seuraan veteen liittyy pari muutakin wingfoilaajaa, Pekka Teppo ja Leena Pitkälä. Hekin liitävät ja kurvailevat hallitun näköisesti. He pitävät siipeä edessään kuin purjetta, mutta välillä he nostavat sen korkealle ilmaan, melkein suoraan päänsä päälle.
Rannassa myös Harri Rautava valmistautuu siirtymään siipilautansa kanssa veteen. Hän on oululaisen Lappis-yrityksen toimitusjohtaja ja se, joka organisoi porukan toimintaa. Yritys järjestää tilauksesta wingfoil-kursseja, ja lisäksi yrityksen verkkosivuilta voi ostaa itselleen wingfoilauksen verkkokurssin.
Lajille vihkiytynyt Rautava kertoo samaa kuin aiemmin Päivi Majava: laji sopii paremmin Suomen olosuhteisiin kuin muut vesiurheilulajit. Sitä pystyy harrastamaan, vaikka aallot olisivat varsin maltillisia.
– Paikan suhteenkin on enemmän vaihtoehtoja. Esimerkiksi tosi monenlaiset järvet sopivat siipisurffaukseen hyvin. Ei myöskään tarvita hiekkarantaa, Rautava sanoo.
Rautava kertoo, että wingfoilin ominaisuuksista seuraa joitakin hyviä puolia myös turvallisuuden suhteen. Siipi on melko iso, ja sen liepeet on täytetty ilmalla. Niinpä siipi kelluu varsin helposti. Hätätapauksessa se toimii kelluntavälineenä.
Internetin ihmeellisen maailman mukaan siipisurffaus olisi helppo oppia. Rautava ei ehkä yhdy ajatukseen, että siipisurffaus olisi helppoa, mutta se on hänen mielestään kuitenkin ehkä helpoiten opittava vesiurheilulaji.
Tekniikkaa hän kuvaa niin, että wingfoilatessa vaihtelee se, mennäänkö tuulen vai aallon voimalla. Tuulen voimalla meneminen tarkoittaa, että siipeä käytetään purjeena ja vauhdin tuojana. Aallon voimalla mennessä taas käytetään aaltoja samalla tavalla kuin surffauksessa, annetaan ikään kuin aallon kantaa.
Rautava kiinnittää huomionsa vedenpintaan, joka alkaa jo kiiltää.
– Vesi on koko ajan muuttuva kenttä. Nyt on jo melkein tyyntä. Silti wingfoilaus on tässä olosuhteessa mahdollista, vaikka surffaus ei olisi.
Rautava siirtyy itsekin siipensä ja lautansa kanssa veteen.
Saapuessaan rantaan Pekka Teppo ja Leena Pitkälä näyttävät onnellisilta. Selviää, että he ovat lajia yhdessä harrastava pariskunta. Teppo on harrastanut vesiurheilulajeja jo pitkään. Pitkälä taas pelkäsi ennen vettä, mutta nyt hän on täysillä mukana.
– Olin aluksi, että älä nyt hulluja puhu, kun Pekka pyysi minuakin mukaan.
Vähä vähältä Pitkälä kuitenkin tottui veteen. Nyt häneltä pääsee spontaani ”jihuu”, kun hän nousee laudan kannateltavaksi. Samanlaisia jippii-huudahduksia kuulee usein myös kanssalautailijoilta.
– Jos vaikka väsyttää, väsymys kyllä lähtee, kun pääsee wingfoilaamaan.
– Aina kun tuulee, kaikki sairaudet paranevat, Pekka Teppo tokaisee.
Ennen vesiurheilun aloittamista Pekka Teppo ajatteli, että on olemassa hyviä ja huonoja kesäkelejä. Jos satoi tai tuuli, oli huono keli.
– Nykyään on hyviä rantakelejä ja on hyviä surffauskelejä.
