Pieni pii­lo­mök­ki

Partisanhytta on salaperäinen retkikohde. Se sijaitsee Pohjois-Norjassa, Suomen rajan tuntumassa, eikä sitä ole alunperin ollut tarkoitus löytää.

Pohjois-Norjan paikallishistoriaan liittyvät toisen maailmansodan partisaanit ja heidän piilopaikkansa. Finnmarkin alueella on useita tällaisia paikkoja, eivätkä ne ole yleisesti tiedossa, vaan tuttuja lähinnä paikallishistoriaa harrastaville norjalaisille.

Merkkejä tästä ajanjaksosta on piilossa mahdollisimman vaikeakulkuisissa paikoissa Pohjois-Norjan erämaissa ja vuoristoissa.

Yksi piilopaikoista on pikkuruinen erämaamökki partisanhytta, joka on kunnostettu autiotuvaksi. Sitä ylläpitävät ja huoltavat Neidenin kylässä sijaitseva majatalo Fjellstua sekä paikalliset vapaaehtoiset.

Sanalla partisaani on Norjassa erilainen kaiku kuin Suomessa. Toisen maailmansodan aikana monet norjalaiset liittyivät neuvostojoukkojen sissiryhmiin vastustaakseen saksalaisia miehittäjiä.

Suomessa partisaanit tunnetaan enemmän siviileihin kohdistuneista raakuuksista rajakylissä toisen maailmansodan aikana. Norjassa partisaaneilla ei tällaista historiaa ole.

Näätämöstä kanjonien kätköihin

Partisaanien tukikohtien oli syytä sijaita syvällä erämaassa tai korkealla vuoristossa, jotta niitä ei olisi helppo löytää.

Useimmiten kohde on tiettömän taipaleen takana ja sinne saattaa olla haastavaa päästä. Vaivannäkö palkitaan, mutta usein tarvitaan sekä suunnistus- että kartanlukutaitoa.

Aloitan retkeni kohti partisanhyttaa Suomen puolelta Näätämön kylästä läheltä Norjan rajanylityspaikkaa. Valitsen vaellusajankohdaksi illan ja yön. Kulkeminen on huomattavasti viileämpää, mutta keskiyön aurinko valaisee matkaa.

Rajavyöhykettä myöten on helppo suunnistaa, ja yleensä rajavyöhykkeellä kulkee polku tai mönkijäura. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä eivät ole mitään ylläpidettäviä polkuja, vaan paikallisten poronhoitoon tai rajavalvontaan käyttämiä.

Olen käynyt partisanhyttalla aiemmin päiväretkellä, joten reitti on minulle jokseenkin tuttu. Rajan tuntumassa sijaitseva poroaita täytyy alittaa ryömimällä Norjan puolelle, joka onkin maastoltaan Suomea huomattavasti jylhempää heti.

Mökki sijaitsee jyrkän, kivikkoisen ja kitupuskaisen kanjonin pohjalla. Ympärillä kasvaa tiheää tunturikoivikkoa. Lähempänä mökkiä maastossa kiemurtelee jonkinlainen poluntapainen, mutta kivikkoa ja varvikkoa on silti paljon.

Varsinkin kivet tekevät maastosta paikoin vaikeakulkuisen ja jalat ovat kovilla. Hyvät ja jalkoihin muotoutuneet kengät ovat maastossa tarpeen.

Koska partisaanien oli aikoinaan tarkoitus piileskellä saksalaisilta miehittäjiltä, ei partisanhytta osu silmään helposti. Kaikki vaivannäkö ja rämpiminen palkitaan, kun pieni, harmaahirsinen mökki vihdoin ilmestyy näkyviin.

Alempana siintää kimmeltävä kalliojärvi. Järvi ei ole uimarin unelmapaikka, sillä sen pohja on kivinen, kuten erämaajärvet tunturissa monesti ovat. Kuulemani mukaan partisaanit ovat juottaneet järvellä hevosiaan.

Mökin lähellä solisee puro, josta saa virtaavaa vettä juomaveden keittämiseen.

Kanjonin pohjalla on myös toinen järvi ja kosteikkoa, joten vastassa saattaa kesällä olla varsinainen hyttyssirkus. Itse selviän hyttysistä peittävällä vaatetuksella ja hyttyshatulla oikein hyvin.

Omia polkuja kävellen tai hiihtäen

Partisanhytta on harmaata hirttä, ei kovin suuri ja monien talvimyrskyjen marinoima autiotupa. Kohteena se on kuitenkin täydellinen polun ulkopuolelle suuntaavalle ja omaa rauhaa arvostavalle retkeilijälle.

Sisällä mökissä on mukavasti tilaa neljälle nukkujalle. Siellä on myös oikein tukeva ja toimiva kamiina, pöytä sekä luettavaa Pohjois-Norjan partisaanien historiasta pienessä kirjahyllyssä.

Norjalaiseen kohteliaaseen tapaan mökistä löytyy tulitikkuja vesitiiviisti pakattuna ja kiehiset valmiiksi vuoltuna. On huomaavaista pitää paikka siistinä itsekin ja vuolla kiehiset seuraavalle vierailijalle.

Mökin vieraskirja kertoo, että paikassa on käynyt myös suomalaisia.

Varsinaista tungosta päivämäärien perusteella ei vaikuta olevan. Merkintöjä vieraskirjassa on kuukausienkin välein, kesäaikaan tiuhempaan. Kirjoitusten mukaan mökki on saavutettavissa talvella hiihtäen, mutta ei varmasti sitä reittiä, jota saavuin.

Myöhemmin saan kuulla, että talvella mökille hiihdetään usein osittain Finnmarkin läänissä käytävän koiravaljakkokisan Finnmarkslöpetin reittiä.

Partisaanien historiasta kertova kirja on mielenkiintoinen, vaikkakin norjaksi kirjoitettu. Selailen kirjaa kynttilänvalossa ja päätän palata mökille seuraavan kerran mahdollisesti talvella hiihtäen vuorten yli.

Näin tuttu kohde näyttäytyisi taas aivan uudessa valossa.