Ikimetsässä samoillakseen ei aina tarvitse lähteä Lappiin. Myös Kainuun luonnonmetsät ovat tutustumisen arvoisia.
Tässä jutussa esitellään neljä aarniometsää, jotka sijaitsevat Kuhmon pitäjän eteläosassa lähellä toisiaan. Etäisyyttä retkikohteesta seuraavaan on linnuntietä vain 10–15 kilometriä. Kukin alue on maastoltaan aivan omanlaisensa.
Nämä aarniometsät ovat kooltaan melko pieniä ja hakkuiden saartamia, joten ne soveltuvat parhaiten päiväpatikointiin tai yhden yön retkikohteiksi.
Metsien vaikuttavuutta lisää kuitenkin se, että puut kasvavat Kuhmon leveyksillä paljon kookkaammiksi kuin vaikkapa Inarissa.
Metsillä on kirjava suojeluhistoria.
Teerisuon–Lososuon luonnonsuojelualue perustettiin soidensuojeluohjelmassa 1980-luvun lopulla. Jonkerinsalon ja Kieverrysjärvien alueet rauhoitettiin vanhojen metsien suojeluohjelmassa 1990-luvulla. Jämäsvaaran virkistysmetsää puolestaan turvaa sama ulkoilulaki kuin valtion retkeilyalueita.
Jämäsvaaran kumpuilevat ikimetsät
Likellä Kuhmon keskustaa sijaitseva Jämäsvaaran virkistysmetsä on aarrearkku metsiä rakastavalle retkeilijälle. Matalia vaaroja verhoavat havumetsät ovat pääosin luonnontilaisia. Ne säästyivät 1900-luvun alussa harsintahakkuilta, koska maasto on jyrkkäpiirteistä ja tukinuittoreiteille oli liiaksi matkaa.
Ympäröivä maisema muuttuu Hepo- ja Särkivaaran rengasreitillä tuon tuostakin. Kulkija voi nähdä isoja haapoja, ikivanhoja aihkimäntyjä ja metsäpalossa joskus kauan sitten hiiltyneitä keloja.
Vaarojen välisissä notkoissa on metsäkortteiden koristamia kuusikkokorpia. Joidenkin soiden reunoilla kohoaa kelottuneita rämemäntyjä. Reitillä on myös harvaa kalliomännikköä ja muutama kaunis lampi.
Hepo- ja Särkivaaran rengasreitillä on pituutta seitsemän kilometriä, ja polun varrella on kaksi laavua. Puolet reitistä rakennettiin 2000-luvun alussa, toinen puolikas on uunituoretta tekoa. Kaikki pitkospuut ja sillat ovat uudellakin osuudella jo paikoillaan, mutta Metsähallitus täydentää reittimerkintöjä kuluvan kesän aikana.
Rengasreitille lähdetään uudelta Venejärventien parkkipaikalta. Mikäli reittiopastus on oman retken aikaan vielä puutteellinen, retken voi aloittaa itse Jämäsvaaran kupeessa sijaitsevalta parkkipaikalta (Jämäsjärventie 731).
Ikipuita ja aapasoita
Teerisuon–Lososuon soidensuojelualue huokuu erämaan rauhaa. Retkeilijä saa ihailla vuoroin avaraa aapasuota, vuoroin vanhaa metsää. Alueella asuu metsähanhia, riekkoja ja kuukkeleita. Yön hämärissä liito-oravat liikuskelevat metsän uumenissa.
Vastaan voi tulla myös metsäpeura. Kuhmo sijaitsee poronhoitoalueen eteläpuolella ja on yksi Suomen keskeisimmistä metsäpeuran kotitantereista. Keväällä ja kesällä peurat hakeutuvat laiduntamaan soille, joilla niille maistuvat esimerkiksi sarat ja tupasvillojen kukinnot.
Eräs suojelualueen vanhoista kuusista on peräti 400 vuoden ikäinen. Asia selvisi Teerisuon–Lososuon palohistoriaa selvittäneen metsäekologisen tutkimuksen sivutuloksena.
Lehtipuutkin saattavat elää paljon kauemmin kuin olettaisi: Tutkijat löysivät metsästä 210-vuotiaan haavan sekä yhtä vanhan koivun. Vanhin tutkittu elossa oleva raita oli juhlinut 170-vuotissynttäreitään.
Teerisuon–Lososuon luontoon voi tutustua 12 kilometrin mittaisella rengasreitillä. Metsähallitus ei tosin enää ylläpidä pitkospuita, joten matkaan on paras lähteä pitkävartisilla saappailla.
Reittiä myötäpäivään kävellessä lankut lienevät varsin hyväkuntoiset Teerisuon laavulle asti. Jos siitä jatkaa lännen suuntaan, pitkospuilla on syytä astella varovasti. Muutamissa kohdissa joutuu kiertämään vieressä olevan suon tai metsäsaarekkeiden kautta.
Rotkon reunalla Jonkerissa
Jonkerinsalossa on luontevaa miettiä syntyjä syviä. Tarvitsee vain etsiä tukeva istumapaikka Hiidenportin rotkon sivulta ja rauhoittua jylhien kallioseinämien äärelle.
Iso joukko kulkijoita lienee katsellut tätä samaa maisemaa niiden 11 000 vuoden aikana, jolloin ihmisiä on asunut Suomessa jääkauden jälkeen. Ovatko he olleet näystä ihastuksissaan vai peloissaan? Varmasti ihmiset ovat ihmetelleet, mikä voima rotkon on aiheuttanut.
Nykyisin tiedetään, että miljoonia vuosia sitten maa järisi täällä hirmuisella voimalla. Jonkerinsalon kymmenen metrin levyinen kalliorepeämä on muodostunut monien järistysten tuloksena.
Jonkerinsalon Hiidenportti on lyhyempi kuin samanniminen rotko, joka sijaitsee läheisessä Hiidenportin kansallispuistossa. Tunnelman villiydessä Jonkerinsalon rotko ei kuitenkaan jää yhtään isoveljestään jälkeen.
Rotkon luokse johtaa polku ikimetsän halki sekä idästä että lännestä. Parkkipaikalta matkaa kertyy kaksi tai kolme kilometriä suuntaansa. Kumpaakin polkua kulkiessa reitille osuu puustoisia soita, eikä pitkospuita enää ole. Retkeilijän pitääkin varautua siihen, että polku voi olla kostea. Rotkon tuntumassa on mahdollista yöpyä laavulla.
Jonkerinsalon luonnonsuojelualue on muodoltaan todella repaleinen. Myös suojelualueen pohjoisosassa Honkavaaran suunnalla on lyhyt vanha polku sekä laavu.
Järvimaisemaa alusta loppuun
Kieverrysjärvien alueeseen on helppo ihastua. Retkeilyreitti johdattaa jäkäläisille mäntykankaille, hetkittäin myös suopursuisille rantarämeille. Järvi päilyy jossain suunnassa käytännössä koko ajan.
Kuuden kilometrin mittaista ympyrälenkkiä kulkee mielellään myös hellepäivänä, koska polun varrella on monta hyvää uimapaikkaa. Reitin lähtöpisteessä on hiekkaranta ja puolivälin laavun luona kivikkoranta.
Monessa vanhassa männyssä näkyy liekkien puraisema hiiltynyt arpi. Tuli leviää tällaisessa kuivassa männikössä herkästi, mutta paksun kaarnan suojaamat männyt eivät useinkaan kuole metsäpalossa.
Jos osa puun tyven jälsi- ja nilakerroksesta vaurioituu, syntyy kaarnaton lommo, palokoro. Mustaksi hiiltynyt palokoro kertoo, että sama mänty on kohdannut metsäpalon ainakin kaksi kertaa.
Kieverrysjärvet on yksi Itä-Suomen lukuisista metsiensuojelukohteista, joka sijaitsee ihan Venäjän rajan kyljessä. Reitin puolivälissä patikointipolku noudattaa lyhyen matkaa rajavyöhykkeen reunaa. Rajavyöhykkeelle meno on kielletty, mutta tahattomia harha-askelia ei tarvitse pelätä, koska vyöhykkeen kulku on merkitty erittäin selvästi.
Kieverrysjärvillä voi myös meloa. Sokkeloinen järvikokonaisuus sopii mainiosti aloitteleville harrastajille. Silmukalle kertyy mittaa noin kuusi kilometriä, jos meloo Porojärveltä Hukkalammen kautta Syvälammelle ja palaa takaisin.
Fillarilla metsäreissulle
Etelä-Kuhmon ikimetsät sopivat mainiosti yhdistetyn pyöräily- ja patikointiretken kohteeksi. Kussakin metsässä kuljetaan kevyiden päiväretkikamppeiden kanssa ja sitten polkaistaan seuraavaan paikkaan.
Junalla on mahdollista matkustaa Kajaaniin, josta on bussiyhteys Kuhmon keskustaan. Jos ei lopuksi halua palata samaan paikkaan, retken voi päättää esimerkiksi Nurmeksen rautatieasemalle. Lähemmäs metsiä ei pääse julkisilla liikennevälineillä.
Heinäkuussa junien pyöräpaikat ovat haluttuja, joten matkaliput kannattaa hankkia hyvissä ajoin. Bussiyhtiöltä tulee varmistaa, että aiottu vuoro ajetaan isolla linjurilla, jonka tavaratilaan pyörä mahtuu. Pyörän kuljetuksesta perittävä lisämaksu on junassa ja bussissa alle 10 euroa.
Mukana pitää olla oma teltta ja ruoat, koska majoitus- ja ruokapalveluita on vain Kuhmon keskustassa. Jos kävelyretket haluaa tehdä ilman rinkkaa, reissu tulee aikatauluttaa niin, että yöpyy aina pyörän luona. Kantamisen minimoimiseksi päiväretkillä voi syödä sellaista ruokaa, jota ei tarvitse kypsentää.
