Kaatunutta puuta on pitkin ja poikin.
Kulkee missä vain ja millä kulkutavalla vain, niin tämä seikka Kylmäluoman retkeilyalueella on ja pysyy. Se on omalla tavallaan kiehtovaa, mutta jossain vaiheessa näky alkaa jo turruttaa.
Muutakin kaipaisi – ja onneksi sitä myös saa.
Kesäkuussa neljä vuotta sitten Paula-myrsky yllätti kaikki. Se tuli, puhalsi ja jätti jälkeensä kaaoksen. Syöksyvirtaukset sekä rankka- ja raesateet pistivät Koillismaalla ja Kainuussa lakoon noin neljä miljoonaa kuutiometriä puuta.
Se on niin iso määrä, ettei se sano tavalliselle ihmiselle mitään.
Ymmärrettävämpi luku on, että Taivalkoskella sijaitsevan Kylmäluoman retkeilyalueen metsistä noin 70 prosenttia kaatui kokonaan. Jokaista pystyyn jäänyttä puuta kohti noin kaksi kaatui.
Tämä aiheuttaa työtä edelleen, sillä harvat pystyyn jääneet puut pötkähtelevät helposti. Raivaamistyö on jatkunut reiteiltä Paulan jälkeenkin.
Myrskyn myötä reitit menivät osin uusiksi. Samalla menivät uusiksi Kylmäluomaan tehdyt suunnitelmat.
Edellisenä vuonna valmistunut maankäytön ja matkailun yleissuunnitelma jäi jokseenkin tarpeettomaksi. Uutta, ydinaluetta ja esimerkiksi majoitusta koskevaa master plania työstetään parhaillaan.
Millainen tämä retkeilyalue on nykyisin? Lähdin ottamaan siitä selvää.
Ainakin 16 kilometrin mittaisella Myrskyn jälkeen -rengasreitillä opasteet, viitat ja reittimerkinnät ovat nyt tuliteriä.
Se onkin välttämätöntä, sillä paikoin reitti kulkee maastossa, johon ei ole ehtinyt muodostua polkua. Pehmeä alusta sitä peittävine varpuineen on raskaampi kuin tavallinen retkipolku.
Tehdyn uudelleen linjauksen ja merkinnän jälkeen poluille ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä enää mitään. Tästä eteenpäin polut paranevat kulkemalla.
Kangasmaastossa kulku on helpompaa niillä pätkillä, missä kävelijöitä ja maastopyöräilijöitä on ollut enemmän. Tällaisia ovat ne osuudet, jotka olivat käytössä jo ennen myrskyä.
Kylmäluoman kävelypolut
Luontopolku Puuska, 4,5 kilometriä.
Hukanharjun hurrikaani, 6 kilometriä.
Paulan puhuri, 10 kilometriä.
Myrskyn jälkeen, 16 kilometriä.
Kaikilla reiteillä myös maastopyöräily on sallittua, mutta Myrskyn jälkeen -reitillä polkua ei vielä joka paikassa ole.
Pisimmän eli Myrskyn jälkeen -reitin kaukaisimman osuuden saan kulkea ilman ihmisseuraa. Muita kulkijoita tapaan vain lyhyemmillä kierroksilla, ja silloinkin harvakseltaan.
Retkeilyalueella saisi kulkea reittien ulkopuolellakin, mutta Kylmäluomassa se kannattaa vain, jos on kiinnostunut ylittämään, alittamaan ja kiertämään luonnon muovaamaa esterataa.
Juuri kun kaatuneiden puiden runsaus alkaa tuntua liialliselta, polku putkahtaa suolle. Suot sekä lukuisat lammet tuovat kaivattua vaihtelua ympäristöön.
Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Retkeilyalueella saa majoittua jokaisenoikeuksin. Koska retkeilykeskuksen yhteydessä on leirintäalue, pitää siihen kuitenkin olla vähintään kilometrin verran etäisyyttä.
Sopivia paikkoja omatoimiseen majoittumiseen on useita. Laavut ja kodat huusseineen ovat hyvässä kunnossa ja ne sijaitsevat aina jonkun järven tai lammen rannalla.
Joissakin niistä on kirkas vesi ja hiekkapohja, mutta toisissa mutaisempaa. Veden pitäisi kuitenkin olla juomakelpoista viiden minuutin keittämisellä.
Hyvällä tuurilla, tai hyvällä suunnittelulla, saa pulloonsa täytettä raikasvetisestä purosta.
Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Lyhyin Kylmäluoman kierroksista on Puuska, jota mainostetaan koko perheen reittinä. Sen ainoa tiukka osuus onkin kipuaminen Hukanharjulle.
Sitä voi kuitenkin ehdottomasti suositella vähintäänkin pystyssä olevien puiden vuoksi. Puiden lomasta pilkottaa vettä koko harjun päällä kulkevan osuuden ajan.
Puuskan varrella on tietotauluja, joiden avulla myrskytuhojen merkitystä voi oppia ymmärtämään.
Myrskyssä kaatuneesta puusta korjattiin pois kolme neljäsosaa. Miljoona kuutiometriä jätettiin lahoamaan.
– Luonnon monimuotoisuudelle sillä on iso merkitys, erikoistutkija Juha Honkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.
Kylmäluoman tapaisissa boreaalisissa metsissä häiriöt ovat normaalisti pieniä. Yksi puu kuolee silloin, toinen kaatuu tällöin. Rankemmalla kädellä muutoksia tuottavat metsäpalot ja myrskyt.
Maallikolle jättituhot tuntuvat poikkeuksellisilta, mutta sellaistakin luonto välillä tarvitsee, että lahoavaa puuta ja toisaalta avaria alueita tulee kerralla paljon.
– Myrskytuhot ovat harvinaisia, mutta ne kuuluvat systeemiin, Honkaniemi muistuttaa.
Vaikka kerralla syntynyt lahopuun määrä on suuri, ei siitä luonnon tasapainon horjuttajaksi ole. Lahoamiseen tulee pieni notkahdus jossain vaiheessa, ehkä 50–100 vuoden kuluttua, sillä myrskyn jälkeen uutta lahopuuta ei hetkeen pääse juuri syntymään.
Tuhon jälkeen metsä uudistuu. Syntyy erilaisia mikroilmastoja. Esimerkiksi ison aukkopaikan keskellä ja reunoilla olosuhteet ovat erilaiset. Toisaalta metsä uudistuu eri tavalla korjatun puun ja korjaamattoman puun alueilla.
Tämä innostaa Honkaniemeä tutkijana.
– Kumpi mikroilmastoista on parempi? Miten kaatuneet puut vaikuttavat hirvieläinten laidunnukseen, ja vaikuttaako se puulajijakaumaan, hän pohtii.
Jos haluaa kävelyreittejä pitemmälle kierrokselle, kannattaa varautua yöpymisiin tai ottaa alle pyörä. Retkeilykeskuksesta saa vuokrata fatbiken, sähköllä tai ilman.
Kylmäluomajärven ympäri kiertävää noin 30 kilometrin reittiä on mahtava viilettää. Jyrkkää nousua tai laskua ei ole kuin ihan pikkupätkä retkeilykeskuksen tuntumassa, ja senkin voi ohittaa tietä pitkin. Muuten saa painella menemään niin leveää polkua tai kylätietä, että vauhdin hurma on taattu.
Jos kova vauhti ei viehätä, kierros sopii ihan samoista syistä myös varovaiselle tai kokemattomalle kuskille.
Keltaisia merkintöjä seuraamalla kierroksesta suoriutuu eksymättä.
Ainoa reitin merkinnöiltään heikompi ja himpun verran vaativampi osuus on Kylmäluomajärven länsipäässä järven eteläpuolella. Pätkä on kuitenkin täysin ajettava ja niin lyhyt, ettei siitä kannata ottaa mitään murhetta.
Länsipäästä matkaa voisi jatkaa Susijärvelle (14 kilometriä) tai Taivalkoskelle (23 kilometriä). Taivalkosken reitti on osittain samaa kuin Päätalonpolku.
Pitkilläkin reiteillä on taukopaikkoja ainakin pyöräilijän tarpeisiin riittävän taajaan. Lisäksi Kylmäluomajärvellä on Aarnikämppä-niminen vuokratupa. Sen, kuten kaikki muutkin Metsähallituksen mökit, voi varata retkeilykeskuksesta.
Kylmäluoman lukuisat pienet ja somat järvet houkuttelevat myös vesille. Pienillä järvillä olosuhteet ovat usein turvallisen seesteiset.
Myös kajakin, kanootin tai soutuveneen voi vuokrata retkeilykeskuksesta. Vesille pääsee suoraan joko Iso Pajuluoma -järvelle tai Sarvi-nimiselle järvelle.
Isolta Pajuluomalta taas pääsee Pikku Pajuluomalle, kunhan ohittaa niiden välisen salmen maata pitkin. Sillan ali ei pääse, sillä kalojen kulku on estetty ritilällä.
Kokemisen arvoinen olisi ehdottomasti myös meloen tehtävä ympyräreitti. Melojan rengasreitti alkaa Isolta Pajuluomalta ja päättyy Sarven rantaan.
Noin kymmenen kilometrin kierros kulkee järvien, jokien ja ojien kautta, eikä sillä ole koskiosuuksia. Virallista karttaa reitistä ei ole, mutta ohjeita voi kysyä retkeilykeskuksesta.
Paljon töitä on tehty, mutta suureen suosioon Kylmäluoma ei ole noussut. Retkeilyalueista siellä vieraillaan kaikkein vähiten, mutta nyt se on alkanut päästä kohti myrskyä edeltäneitä kävijämääriään.
Kaikkien viime vuosina jo tehtyjen sekä vielä työlistalla olevien toimien toivotaan kuitenkin tuovan lisää ihmisiä Kylmäluomaan.
Viimeksi Metsähallitus on kunnostanut mökkejä ja pitkoksia. Portti kunnostetaan ja valaistaan tänä syksynä, ja kalastajien olosuhteet paranevat.
– Pääosa kävijöistä tulee kalastamaan tai matkailuautolla tai -vaunulla. Pitempiä reittejä hakevat ovat vähemmistössä, virkistyskäytön asiantuntija Erkka Pitkänen Metsähallituksen luontopalveluista tunnistaa tilanteen.
Maastopyöräily oli Kylmäluomassa orastavassa nousussa ennen myrskyä. Alueessa nähtiin potentiaalia, ja lisäksi Kylmäluoma ja Hossan kansallispuisto olisivat voineet tukea toisiaan: kaksi kiinnostavaa kohdetta, suhteellisen lähellä toisiaan. Hossa tunnetaan kansallispuistona, jossa on hyviä maastopyöräreittejä.
Nykyinen pyöräilijöiden määrä on kuitenkin sen verran vähäinen, että Pitkäsen mukaan nykypalvelutaso riittää. Jos pyöräilijät löytäisivät Kylmäluoman, sitä voitaisiin lähteä kehittämään myös tätä lajia varten.
– Tähän otteeseen ne haaveet on haudattu, Pitkänen sanoo.
– Mutta jos kysyntää rupeaa tulemaan, hän jättää takaportin raolleen.
Silloin esimerkiksi olemassa olevia reitistöjä voisi yhdistellä, kuluvia reittejä kestävöidä ja kartoittaa reittilinjauksia jopa jollekin uudelle reitille.
Muokattu 19.7. kello 7.41: Lisätty kartta.