Minuutti pitäisi seistä paikallaan, mutta nämä ahvenet ovat rohkeampia. Pitää pysähtyä vain hetkeksi, ja kalaparvi uskaltaa tulla lähelle.
Varsinainen ihme on se, miten hyvin kalat näkyvät veden alta. Järvi on yksi kirkkaimmista Suomessa näkemistäni. Täällä järvet ovat yleensä tummia, mutta paikka tuo mieleen trooppiset koralliriutat turkooseine vesineen.
Se ihmetyttää, miten Soiperoinen on pysynyt niinkin hyvin poissa suuren yleisön tietoisuudesta, vaikka ei sen sijainti ole mikään salaisuus. Sitä markkinoidaan yhtenä Syötteen kansallispuiston näyttävimmistä paikoista.
Harju vesien välissä
Harjujen välissä sijaitseva Soiperoinen ei tarkalleen ottaen kuulu Syötteen kansallispuistoon, vaan se on oma reilun 500 hehtaarin luonnonsuojelualueensa.
Asiakasneuvoja Annu Tuohiluoto Syötteen luontokeskuksesta kertoo, että järvialuetta hoidetaan kuin yhtä puiston kohteista.
– Vaikka se ei ole kansallispuistoa, se on erittäin tärkeä meidän kohde, Tuohiluoto kertoo.
Luonnonsuojelualueella on yhteensä kolme järveä: Soiperoisen lisäksi myös kirkasvetinen Rääpysjärvi sekä Saarilampi. Niiden välissä mutkittelee kapea ja jyrkkärinteinen Soiperoisenharju eli Soiperoharju.
Vaikka kohteen varsinainen nähtävyys on Soiperoisen vesi, suurimman vaikutuksen tekevät harjut. Itse Soiperoharju on upea, mutta alueella on myös erikoisen pyöreitä myhkyräharjuja, jotka muistuttavat muodoltaan pieniä sammuneita tulivuoria.
Harjuilla kiertää reilun viiden kilometrin retkeilyreitti, joka kiertää Soiperoisen kokonaan. Polun Poromyhkyrälle johtava haara pyörähtää myös Rääpysjärven ja Saarilammen välisellä kannaksella, jossa sijaitsee Rääpysjärven laavu.
Tuohiluodon mukaan Soiperoisen reitistöä on parannettu hiljattain uusilla pitkospuilla ja rakentamalla uusi silta Soiperoisen yli. Myös Soiperoharjulle nousevat portaat on uusittu.
Jatkossa yksi isompi parkkipaikka
Tänä kesänä harjulla kulkevaa reittiä linjataan uusiksi. Nykyinen polku kulkee koko matkan harjun laella, mutta jatkossa polku käy myös lähempänä rantaa, jotta reitille tulee enemmän vaihtelua. Lisäksi Poromyhkyrän haaraa lyhennetään.
– Jos on mielenkiintoa, koko harjun pituudelta menee polku, joka on osittain merkittyjen reittien ulkopuolella. Sitä voi olla hauska etsiä vaikka lasten kanssa, Tuohiluoto ehdottaa.
Soiperoisella on aiemmin ollut kaksi pientä parkkipaikkaa, mutta järven länsipäässä oleva poistetaan kokonaan käytöstä ja kaakossa sijaitsevaa laajennetaan. Uudelle parkkipaikalle johtavaa tietä myös parannetaan Vaarakyläntien suunnasta, josta kävijät pyritään Soiperoiselle opastamaan.
Soiperoisella kannattaa ottaa rauhallisesti
Tuohiluodon mukaan Soiperoisella ei ole kävijälaskentaa, joten Metsähallituksella ei ole arviota paikan kävijämääristä. Vaikka järvi on tärkeä paikka paikallisille sekä Taivalkosken kesäasukkaille, se ei missään tapauksessa ole suosituimmasta päästä edes Syötteen kohteista. Tuohiluodon mukaan on myös paljon paikallisia, joille paikka on yhä tuntematon.
– Se on sellainen löytämätön helmi.
Siitä huolimatta pienet parkkipaikat voivat olla kesäviikonloppuisin täynnä.
Uida järvessä saa, vaikka se on luonnonsuojelualuetta. Hiekkapohjaisella kankaalla sijaitseva järvenranta kuluu jonkin verran, kun ihmiset käyvät siellä uimassa, mutta Soiperoisen ranta on jo valmiiksi kulunut.
Tuohiluoto suosittelee tekemään Soiperoiselle koko päivän retken, vaikka harjun polku on vain reilut viisi kilometriä pitkä. Järvi- ja harjumaastossa ei kannata pitää kiirettä, vaan maisemia voi istahtaa ihailemaan useammassa kohdassa.
Sen lisäksi Soiperoinen sopii helpoksi telttaretkikohteeksi vaikka lasten kanssa. Teltan voi periaatteessa pystyttää minne vaan, mutta suositeltavaa on leiriytyä päivätuvan tai laavun pihapiiriin.
– Siellä ei ole eksymisen vaaraa, Soiperoinen on siitä erittäin mukava paikka.
Vesi pysyy viileänä
Miksi Soiperoisen vesi on niin kirkasta? Järvi sijaitsee montussa harjujen välissä, jossa hiekka suodattaa veden puhtaaksi. Tuohiluodon mukaan se on myös lähdejärvi, joten vesi pysyy viileänä myös keskellä kesää.
Jos ottaa maskin, snorkkelin ja räpylät mukaan, voi Soiperoisen ahventen lisäksi ihastella veteen kaatuneita puunrunkoja. Päivätupaa vastakkaisen rannan tuntumasta voi löytää jopa uponneen veneen.
Retkikartan mukaan Vaarankyläntieltä, Soiperoisen risteyksen läheltä lähtee myös pidempi retkeilyreitistö Syötteen kansallispuiston itäosiin. Asiakasneuvoja Annu Tuohiluoto Syötteen luontokeskuksesta kertoo, että Kirkkopolku -niminen reitti on virallisesti suljettu, vaikka se edelleen erottuukin maastosta.
– Reitti on siellä, mutta sillat ja pitkokset ovat todella huonossa kunnossa. Se on paikoitellen jopa vaarallinen, ja sen vuoksi se on päätetty sulkea.
Aiemmin Kirkkopolkua pääsi muun muassa Posiolla sijaitsevaan Sirniöön. Alueella on useampia laavuja ja autiotupia, jotka ovat edelleen olemassa, mutta joihin Metsähallitus ei kuljeta enää esimerkiksi polttopuita.
Pyhityksen lyhyttä reittiä lukuun ottamatta Syötteen kansallispuiston itäisessä osassa ei enää ole merkittyjä retkeilyreittejä. Tuohiluodon mukaan alue on nyt puiston erämaaosaa, jonne ei aktiivisesti ohjata ihmisiä.
– Alue sopii kokeneille eränkävijöille, jotka eivät välttämättä tarvitse reittiä.
Tuohiluodon mukaan Kirkkopolun ei pitäisi enää näkyä Retkikartassa ja se tullaan sieltä poistamaan.