Männynoksalla heiluu pieni punainen nauha. Se kertoo kävelijälle, että kohdalla on joskus jotkut muutkin kävelleet – jo silloin, kun kyseistä mäntyäkään ei vielä edes ollut.
Kun maastoa alkaa nauhan kohdalta tarkkailla, saattaa havaita maastossa pientä poluntapaista. Se voi olla alueella nykyisin nauhojen kohdalta kävelevien jättämää, mutta myös vanhempaa perua.
Maasto on reittiä, joka ainakin täällä Posion Sirniössä tunnetaan Kirkkopolkuna. Reittinä, jota pitkin papit kävivät erämaakylissä hoitamassa kirkollisia toimituksia, kuten kastamassa lapsia, vihkimässä pareja tai siunaamassa ihmisiä hautaan.
Toiseenkin suuntaan reittiä kuljettiin. Reitti oli Sirniön seudulta ainoa mahdollinen reitti "ihmisten ilmoille", kuten Huoviseen, Taivalkoskelle ja Jokijärvelle, jossa aikoinaan sijaitsi seudun lähin kirkko. Sinnekin oli silti monella kulkijalla matkaa kymmeniä kilometrejä.
– Kirkkotie on ollut käytössä 1600-luvulta alkaen vuoteen 1912, jolloin Sirniön kohdalle Kuusikoskeen tehtiin kulkua helpottava silta. Jo hieman aiemmin erämaapolun merkitys oli vähentynyt, kun Sirniöön rakennettiin ensimmäiset autotiet, kertoo sirniöläinen Ensio Alasirniö, joka on tutkinut Kirkkotien historiaa ja kirjoittanut muistiin joitakin asiaan liittyviä tarinoita.
Metsässä tarinat muuttuvat myös mielikuviksi.
– On jotenkin kiehtovaa ajatella esimerkiksi sitä, miten ihmiset olivat kirkkomatkaa varten pukeutuneet, kun edessä oli kymmenien kilometrien tietön erämaataival. Ja millaisia kenkiä he käyttivät? Evästäkin tuollaiselle matkalle on täytynyt ottaa mukaan, joten varmaan heillä ainakin reput ovat olleet mukana, Alasirniö kertoo.
Reitillä oli useita erilaisia haaroja, joista osa on nykyisen Posion kunnan ja osa Taivalkosken kunnan puolella. Haarojen vuoksi koko reitin pituutta on vaikea tarkkaan laskea. Kirkkotien pituudeksi katsotaan ainakin Sirniön ja Huovisen välimatka, 23 kilometriä. Taivalkosken puolella kirkkopoluksi on ainakin yhden laskelman mukaan laskettu sivuhaarat mukaan lukien 34 kilometriä. Sivuhaaroja lähtee ainakin Loukusasta ja Siirajärveltä.
Vaikka kirkkotie tai -polku on ollut käytössä etenkin kirkkomatkoilla, on sitä luonnollisesti käytetty muidenkin asioiden hoitamiseen.
Ensio Alasirniön ilme muuttuu ilkikuriseksi, kun hän alkaa muistella muihin kuin kirkkomatkoihin liittyviä "asiointimatkoja".
Kirkkotie on ollut kylän miehille myös "riiuutie".
– Miesten on täytynyt olla todella kovakuntoisia, kun he ovat pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen käyneet vielä riiuureissulla naapurikylissä erämaataivalta pitkin.
Puinen kyltti metsässä on kaatunut. Se kertoo välimatkoja lähiseudulle. Kylttiin on merkitty myös Kirkkopolku.
– Näitä kylttejä laitettiin reitin varrelle 1990-luvun lopulla, kun kirkkotie kunnostettiin Sirniön ja Huovisen välisellä matkalla. Reitti merkittiin ja raivattiin niin, että sitä pitkin oli helppo vaeltaa. Tehtiin pitkospuita ja nuotiopaikka, Ensio Alasirniö kertoo.
Nyt reitti olisi jälleen kunnostamisen tarpeessa. Aikaisemmat kyltit ovat lahonneet, merkit haalistuneet, reitti umpeutunut.
Ensio Alasirniöllä on reitin kunnostamiseksi kaksi pääasiallista toivetta. Toinen liittyy polun käyttöön vaelluspolkuna, toinen sen kulttuurihistoriallisen merkityksen säilyttämiseen.
– Kun saisi polun helposti käveltävään muotoon ja reitin merkittyä. Samalla jälkipolville jäisi tärkeää historiatietoa siitä, että täällä on joskus tällainen kirkkotie ollut ja se on ollut ahkerassa käytössä. Myös kaikenlainen reittiin liittyvä historiatieto tulisi saada talteen.
Esimerkkinä Alasirniö kertoo vaikkapa niin sanotun loukutuskiven merkityksen.
– Unilammen etelälaidalla olevan kiven päälle noustiin ja sitä heilutettiin jaloin niin, että kivi liikkui ja siitä kantautui äänet lammen vastarannalle. Sieltä tiedettiin sitten tulla matkalainen hakemaan veneellä rannalta jatkamaan matkaansa, Alasirniö kertoo.
Ensio Alasirniön mukaan reittiä on merkitty maastoon viime vuosikymmeninäkin, joten umpeutumisestaan huolimatta reitti on vielä juuri ja juuri löydettävissä. Reitti on merkitty myös ainakin johonkin alueen karttaan.
– Nyt olisi kuitenkin viimeinen aika kunnostaa reitti taas, jotta se säilyisi jälkipolville, hän kertoo.
Alueella ilmestyvässä Koillissanomissa kerrottiin reitin kunnostuksesta ja "vihkiäisistä" useassakin heinäkuun 1997 lopussa ilmestyneessä numerossa. Artikkelin haastatteluissa polun entisöintitöissä mukana olleet kertoivat reitin paikallistamisesta. Paikallistaminen tapahtui muun muassa 1950-luvulla puihin tehtyjen pilkotusten perusteella.
"Puihin tehdyt pilkotukset näyttivät väylän kulkusuunnan ja paikoin polun entinen pohjakin oli näkyvissä", toteaa 29.7.1997 julkaistussa artikkelissa polun entisöintitöissä työnjohtajana toiminut Tuomo Tyni. Hänen mukaansa reitti saatiinkin tehtyä "entiselle uralleen".
Vuosina 1996–1997 kunnostustöihin osallistui Koillissanomien vuonna 1997 julkaistujen juttujen mukaan kyläläisten ohella Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukset, Taivalkosken ja Posion seurakunnat sekä kunnat. Lisäksi taustatukea saatiin yksityisiltä maanomistajilta, metsähallitukselta ja Rautaruukilta.
Missä tämä yhteistyö nyt on, kun 25 vuotta on kulunut ja kunnostusta taas tarvittaisiin?
– Muutama vuosi sitten reitin raivaaminen oli vähällä jo alkaa. Reittiä käytiin Posion kunnan toimesta katsomassa. Kun sitten työ piti alkaa, tämä ihminen, jonka piti raivaus toteuttaa, katosi kuin tuhka tuuleen. Esittelin hänelle paikkoja, mutta en koskaan enää saanut häntä kiinni, Ensio Alasirniö kertoo.
Palvelujohtaja Kari Laurila Posion kunnasta muistaa hyvin, miten kunnan toimesta Kirkkopolulle tehtiin tutkimuskäynti.
– Kunnalle tarjottiin siksi kesäksi metsuria niin sanottuun työkokeiluun. Tässä oli kyseessä työkokeilussa oleva henkilö, jolle etsittiin sopivaa ympäristöalaan liittyvää työtä. Hänen työkokeiluaikansa ehti kuitenkin loppua ennen kuin tällainen raivaustyö olisi alkanut, Laurila kertoo.
Kari Laurilan mukaan Kirkkopolun raivaukseen ja reitin merkitsemiseen liittyy monia haasteita, jotka pitää ensin selvittää ennen kuin työhön edes voidaan ryhtyä.
– Eihän kenenkään metsiin voi noin vain mennä raivauksia tekemään. Tässä tapauksessa pitäisi ensin selvittää tarkkaan, missä reitti on kulkenut ja löytyykö reitistä dokumentteja esimerkiksi kyläseuralta. Pitää siis selvittää, onko siellä luvat olemassa tällaiseen työhön. Reitin ennallistamiseen ja toteuttamiseen tarvitaan luvat kirjallisena maanomistajilta, hän kertoo.
– Alue ei myöskään ole kunnan hoidettaviin kuuluva asia, joten jos reitti halutaan kunnostaa, tulisi Sirniön kyläseuran lähteä asiaa hoitamaan. Kyläseura voisi esimerkiksi hakea esimerkiksi Leader-rahoitusta tällaiselle hankkeelleen, Laurila vinkkaa.
Myöskään Taivalkosken kunnalla ei ole kiinnostusta lähteä asiaan mukaan. Kunnassa on muutama vuosi sitten tehty Taivalkosken luonto- ja liikuntamatkailun kehittämissuunnitelma.
Ulla Majava Taivalkosken kunnasta kertoo, että kehittämissuunnitelman lähtökohtana on ollut Taivalkosken reittitoimikunnan laatima reittiluettelo. Luetteloon on priorisoitu Taivalkosken ulkoilureiteistä ne, joiden arvioidaan olevan kansainvälisen matkailun kannalta merkittäviä.
Sirniön Kirkkopolku ei ole suunnitelmassa mukana.
– Kyse on resurssien kohdentamisesta valittuihin reitteihin, Majava kertoo.
– Se ei kuitenkaan vähennä Kirkkopolun kulttuurihistoriallista arvoa, Majava kertoo.
Näillä näkymin näyttää siis siltä, että jos reitti halutaan kunnostaa, vaaditaan siihen nyt aktiivisempaa otetta kyläseuralta. Sirniön kyläseura elää edelleen, mutta sen johtohenkilöt ovat jo iäkkäitä.
– Olemme vuoden 1997 jälkeen käyneet laittamassa reitille uusia merkkejä, esimerkiksi nauhoja ja teippejä, mutta nyt meillä ei enää oikein riitä virtaa tällaiseen, kyläseuran puheenjohtaja Reima Juhani Alasirniö kertoo.
– Pitäisi saada joku puuhamies viemään asiaa eteenpäin, hän miettii.
Kyläseurassa asiaa on kuitenkin aina pidetty tärkeänä, joten Alasirniökin alkaa innostua kuultuaan, että pallo asian eteenpäin viemiseksi on nyt seuralla.
– Meillä on heinäkuussa seuraava kokous, ja laitankin tämän asian esityslistalle. Täytyy ainakin selvittää, mitä mieltä muut asiasta olisivat. Jos vaikka joku innostuisi ja sellainen puuhaihminen löytyisi, hän toiveikkaana toteaa.