Aamulla odottaa ikävä yllätys. Yön aikana retkiruokapussini pohjaan on ilmaantunut useita reikiä. Kun katson muonasäkin sisälle, huomaan, että hernerouhetta sisältävää muovipussia on käyty nakertamassa. Myös maapähkinävoilla täytetyn muovipussin kyljessä ammottaa peukalonpään kokoinen aukko.
Asialla on ollut nälkäinen myyrä. Kerta ei ole ensimmäinen, vaan vastaavaa on sattunut minulle yöretkillä viime vuosina neljästi. Eväitäni on järsitty alkutalvella, mutta myös helmikuun hiihtovaelluksella.
On aika soittaa metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttoselle ja kysyä neuvoa. Miten ei-toivotut ruokavieraat voisi välttää?
Henttonen vahvistaa, että kämppämyyrät ovat retkeilijöille tuttu näky, ja yleensä myyrät alkavat kiinnostua retkeilijöiden ruoista kylmien öiden saapuessa.
– Siihen aikaan vuodesta ne alkavat hakeutua ruoan toivossa myös ihmisten asuinrakennuksiin.
Ruokasäkki kannattaa ripustaa narulle
Metsä- ja punamyyrät ovat erinomaisia kiipeilijöitä. Ne nousevat helposti karkeaa hirsiseinää pitkin ja pujahtavat talon sisään välikatosta tai maanrajan tuuletusreiästä. Hyvin pieni, puolitoistasenttinen aukko riittää.
Oma ruokasäkkini on aina roikkunut naulassa, esimerkiksi ikkunan päällä tai puuvajassa. Tämä ei selvästikään riitä. Kysyn Henttoselta, auttaisiko se, jos ripustaisin ruokasäkin kuivatusnarulle. Niitähän yleensä löytyy autiotuvilta, ja telttareissullekin voisi ottaa mukaan pienen pyykkinarun.
– Uskoisin, että naru tekee tiukkaa metsämyyrälle, Henttonen tuumii.
– Luonnossa ne syövät talvella mustikan vuosikasvaimia hangen alla sekä kiipeävät puiden oksille syömään luppoa ja naavaa.
Jos ihmisen eväät houkuttelevat kovasti, esimerkiksi rinkan paksu kangas ei myyrän hampaita pidättele. Varma keino olisi pakata ruoat yöksi vahvaan muovilaatikkoon. Harva kuitenkaan haluaa kantaa sellaista rinkassaan, ainakaan Suomessa. Talvella bensakeittimen metallilaatikosta saa toki myyränkestävän suojan.
– Hajustekarkote voisi ehkä toimia. Jos laittaa kaksi muovipussia päällekkäin, ja niiden välissä on kokonaisia valkosipulinkynsiä, se saattaa auttaa, Henttonen pohtii, mutta ei ole itse kyseistä keinoa kokeillut.
Idea kuulostaa kokeilun arvoiselta. Muistelen toisaalta, että omassa ruokapussissani oli viime vaelluksella kokonainen valkosipuli, ja myyrä etsiytyi säkkiin siitä huolimatta.
Suositut yöpaikat vetävät puoleensa
Myyrien runsaudenvaihtelut vaikuttavat siihen, miksi myyrät ovat liki kadoksissa joinain vuosina, mutta joskus niitä on joka paikassa. Minusta tuntuu, että on lisäksi sattumasta kiinni, milloin retkiruokiani syödään ja milloin ei. Vaikka autiotuvan kuistille olisi yön aikana ilmaantunut tuoreita papanoita, vieressä roikkuva ruokapussini on saattanut saada olla rauhassa.
Yksi seikka on kuitenkin selvä: keskellä metsää retkiruokiini ei ole ikinä koskettu. Sapuska on käynyt kaupaksi vain ahkerasti vierailluilla Lapin autiotuvilla sekä kansallispuistojen telttailualueilla eli paikoissa, joista myyrät ovat luultavasti löytäneet ihmisten murkinaa ennenkin.
Ratkaisu olisi siis telttailla ikiomilla paikoilla, mutta tämä ei ole useimmissa kansallispuistoissa ja suojelualueilla sallittua.
– Yksi vaihtoehto on, että ottaa retkelle mukaan pari hiirenloukkua ja virittää ne. Lapissa näin ei kuitenkaan saa tehdä, koska siellä elää ja kämppiin tulee myös puna- ja harmaakuvemyyriä. Ne ovat rauhoitettuja, toisin kuin metsämyyrä, Henttonen kertoo.
Jos retkiseurana on koira, lemmikki on tehokas karkotin. Mikäli myyrä puuhailee yöllä ruokien kimpussa, koira kyllä herää, vaikka ihminen vetää sikeitä.
Keittäminen tappaa pöpöt
Mikäli myyrä pääsee järsimään retkiruokia, täytyykö eväät heittää mäkeen? Yhden yön retkellä tämä tuskin on suuri ongelma, mutta viikon vaelluksella kyseessä voi olla uhraus.
– Jos myyrä on järsinyt vaikkapa suklaalevyn nurkkaa, suklaata voisi ehkä poistaa muutaman sentin matkalta ja syödä itse loput, Henttonen miettii.
Päivällisruokia ei tarvitse heittää pois.
– Jos myyrä syö vaikkapa riisiä tai muuta kuivamuonaa, sen levittämät pöpöt kuolevat, kun ruoan keittää, Henttonen sanoo.
Nakerrettu pähkinäpussi on kinkkisempi tapaus: mistä tietää, mihin kaikkeen myyrä on koskettanut? Jos haluaa pelata varman päälle, pähkinätkin voi tietysti keittää.
Metsämyyrä voi levittää myyräkuumetta, jonka aiheuttajavirus leviää sen eritteistä pölytartuntana. Taudin itämisaika on vähintään 2–3 viikkoa, todistetusti jopa 6 viikkoa. Muilla jyrsijöillä tätä virusta ei esiinny, mutta niiden eritteissä saattaa olla muita taudinaiheuttajia. Myyräkuume saattaa levitä virtsan ja papanoiden ohella jyrsijän syljestä, vaikka se harvinaisempaa onkin.
Koska elintarvikkeet on myyränhoukutin, ylimääräisiä retkieväitä ei missään nimessä pidä jättää autiotuvan hyllylle odottamaan tulevia vaeltajia. Tuvalta lähdettäessä on syytä pyyhkiä ruoan roiskeet kaasuliedeltä ja sulkea sen kansi. Muutoin voi käydä niin, että seuraavaa vaeltajaa odottaa liedellä papanakasa.
Kolme myyrää
Oulun seudulla ja Lapissa retkeilijän ruokien kimpussa ei käy hiiri, vaan myyrä. Metsähiiren levinneisyysalue loppuu Vaasan ja Joensuun tietämillä.
Metsämyyriä elää Metsä-Lapin kuusimetsävyöhykkeen pohjoisrajalle asti. Niitä tapaa vielä Puljun erämaa-alueella ja Porttipahdan tekoaltaan eteläpuolella sekä Vuotsossa, mutta ei tiettävästi Urho Kekkosen kansallispuiston keskiosissa, kuten Luirojärvellä.
Lapissa voi tavata myös puna- ja harmaakuvemyyriä. Punamyyrän levinneisyys ulottuu etelässä Äkaskero–Lokka linjalle, ja harmaakuvetta tavataan etelässä aina Rovaniemen seudulle asti.
Myyrät ovat tärkeä saaliseläin esimerkiksi pöllöille, piekanalle, lumikolle ja kärpälle.