Kolumni

Mitä eväät ker­to­vat ruo­kin­ta­pai­kan vie­raas­ta La­pis­sa?

-

Lumipeite paksunee huhtikuun edetessä, joten kannan uskollisesti siemeniä ja talipalloja lintujen ruokintapaikalle. Kuukkelit ja talitintit vierailivat usein, talvipukuiselle metsäjänikselle tarjoilen hangen päälle kaalinlehtiä ja hieman jo rusehtavalle oravalle vanhaa näkkileipää.

Tulipa tuttavan kanssa puheeksi ihmisten tapa nauttia eväitään taukopaikoilla. Ladun varrella voi hänen mukaansa tarkastella millaisin vararavinnoin liikutaan, sillä päivätupien kamiinoissa on yritetty polttaa pienellä liekillä makkaramuoveja ja pillimehupakkauksia.

Nuotiopaikkojen ympäristössä on alumiinitölkkejä ja muovipartikkeleita, sillä aina ei ole polvi taipunut, kun patukan kääreestä on pieni kulma pudonnut. Totta ne ei koskaan sieltä lumen alta kaikki roskat paljastu?

Pohdimme mitä mieltä olemme pääsiäisajan ruuhkasta ruokintapaikoilla ja esimerkiksi vierailijasta, joka imee pussista geeliä?

Pitkänlinjan kuntoilija, luisteluhiihtäjä, joka mittaa sykettä ja matkaa. Liikkuu myös pariskuntina, puhuu harvoin, koska ei edes tiedä mitä on matkallaan nähnyt, ohittaa äänettömästi.

Entäpä jos eväänä on kahvia termarista, lohileipiä ja kampanisuja?

Paikalliseen väestön edustaja, nauttii luonnosta, seurasta ja eväistään. Vaihtaa kuulumiset ja siivoaa usein muidenkin puolesta.

Entäpä vierailija, joka vetää olutta suoraan tölkistä ja luulee alumiinin palavan nuotiossa?

Ehdottomasti mies, viihtyy baareissa ja harvoin suksilla, koska usein kelkan selässä, yliarvioi kuntonsa ja keskustelutaitonsa.

Pääsiäispyhiksi suunnittelen varaavani Pyhätunturin hiihtolenkille pari keitettyä kananmunaa, hyppysellisen suolaa, ruisleivän levitteellä ja juustolla, suklaata ja itse leivotun maapähkinäpikkuleivän. Juotavaksi mustaherukkamehua ja termariin mustaa teetä.

Paras ruokintapaikkani on ulkona, riittävän kaukana muista ihmisistä. En jaa voiteluvinkkejä, enkä tiedä missä on lähin latukahvila tai onko se auki, vaikka Itä-Lapissa asunkin.

Haluan maistaa ja haistaa hyvin, joten päivätupa, tulipaikka tai parkkialue ei toimi. Näkyvyyttä pitää olla molempiin suuntiin, koska usein samalla on hyvä käydä tarvittaessa mittaamassa lumipeitteen vesiarvo.

Latukartan viereen en aio pysähtyä, koska joku varmasti ilmestyy jostain ja haluaa minun siirtyvän päästäkseen tarkistamaan missä hän tai latu ovat.