Millainen viheralue virkistää oululaista ja helsinkiläistä? Kaupunkilaisilta kerätään nyt näkemyksiä siitä, mitkä paikat ovat tärkeitä ulkoilun, luonnossa liikkumisen ja oleskelun sekä luontoarvojen kannalta.
– Haaveena on kauan ollut kartoittaa, mitkä ovat asukkaille tärkeitä viheralueita, miten niitä käytetään ja mitä niillä tehdään, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Kangas taustoittaa kyselyä.
Kysely on kaikille avoin 13. marraskuuta asti ja vastaaminen tapahtuu nettilomakkeella ja -kartoilla. Vastaaja saa merkitä itselleen tärkeitä alueita kartalle, liittyivätpä ne sitten lenkkeilyyn, koiran ulkoiluttamiseen, marjastukseen, luonnon tarkkailuun tai mihin tahansa.
Kysely toteutetaan yhteistyössä Oulun yliopiston, Oulun diakonissalaitoksen, Luonnonvarakeskuksen, Oulun kaupungin ja Helsingin kaupungin kanssa.
Tutkijat halusivat myös linkittää vastaukset luontoaineistoon, jotta nähdään, miten erilaiset luontoympäristöt vaikuttavat asukkaiden virkistäytymiseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Tätä varten Oulusta on valittu 75 koealaa, joilta on inventoitu kasvillisuus ja puustotiedot sekä otettu maaperästä mikrobinäytteet. Luonnonmikrobit ovat kokonaisuudessa mukana siksi, että niille altistumisen on todettu kehittävän ja vahvistavan immuunijärjestelmää.
– Puolukkaa, mustikkaa, sulkasammalta, seinäsammalta, Kangas luettelee Puolivälinkankaan metsään sijoittuvan neljännesneliömetrin koealan kasvillisuutta.
– Ruuduilta kartoitetaan muun muassa kaikki kasvilajit, lajiryhmien peittävyys ja maaston kuluneisuus, hän lisää.
Lähellä kulkevan moottoritien pauhusta huolimatta metsä on ahkerassa käytössä. Siitä kertovat tiheä polkuverkosto ja erään puun alle rakennettu maja. Kaupungin viheralueluokituksen mukaan ollaan ulkoilu- ja virkistysmetsässä.
Tutkimuksessa levitettiin kartoitusverkosto monenlaisiin ympäristöihin. Samalla huomattiin, että virkistyskäyttäjiä liikkuu sellaisillakin kohteilla, missä ei ajateltu välttämättä kaupunkilaisten käyvän.
Kyselyn tulokset yhdistetään monimuotoisuusaineiston lisäksi terveystietoihin ja syntymäkohorttiaineistoon. Syntymäkohortti on eliniän mittainen seurantatutkimus, joka kattaa kaikki tiettynä vuonna tietyllä alueella syntyneet. Esimerkiksi Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 sisältää yli 12 000 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä.
Monimuotoisuutta kartoitetaan Kankaan mukaan alueilla, missä kohorttitutkimuksiin kuuluvia oululaisia tiedetään asuvan mutta myös alueilla, missä ihmisten yleisesti oletetaan liikkuvan. Kysely voi silti tuottaa yllätyksiä.
– Ihmiset voivat käyttää hyvin erityyppisiä ympäristöjä, Kangas kertoo.
Kysely tehdään myös Helsingissä ja Kankaan mukaan tuloksia kahden kaupungin välillä on mielenkiintoista vertailla.
– Helsingissä on paikoin selvästi tiiviimpi kaupunkirakenne, Kangas kertoo.
Tutkijoita kiinnostaa myös se, millaisena kaupunkiluonto koetaan.
– Kaupunkiluonto voi olla hyvinkin monimuotoinen tulokaslajeineen, Kangas kertoo.
Aineistoa kertyy tutkimuksen eri osa-alueilta paljon. Kangas kertoo kyselyn aineistoa purettavan talven aikana. Talvella perehdytään myös monimuotoisuusinventointien tuloksiin ja käsitellään mikrobinäytteet.
– Nämä voisivat olla valmiita keväällä, ja sitten päästään yhdistämään aineistot, Kangas jatkaa ja summaa kokonaisuuden olevan aidosti monitieteinen.
Tuloksista syntyy tieteellisiä artikkeleita, mutta niistä on tarkoitus viestiä myöhemmin myös kansantajuisesti.
Kyselyn toteuttaa Vastustuskykyinen kaupunki – Kaupunkisuunnittelu pandemioiden ennaltaehkäisyn välineenä (RECIPE) -hanke. Vastauksia hyödynnetään terveyttä ja hyvinvointia edistävän kaupunkisuunnittelun kehittämisessä.
Missä viihdyt luonnossa?
Kaikille avoimessa kyselyssä selvitetään Oulun ja Helsingin asukkaiden näkemyksiä siitä, mitkä paikat ovat tärkeitä ulkoilun, luonnossa liikkumisen ja oleskelun sekä luontoarvojen kannalta.
Kyselyn vastauksia hyödynnetään terveyttä ja hyvinvointia edistävän kaupunkisuunnittelun kehittämisessä.
Vastaamiseen kuluu noin 15 minuuttia. Vastaajan henkilöllisyys ei paljastu missään vaiheessa, eikä tuloksia tarkastella yksittäisten vastausten pohjalta.
Kyselyyn voi vastata 13.11. saakka. Kyselyyn voi vastata myös mobiililaitteella.
Vastatessa suositellaan käytettäväksi Chrome- tai Mozilla Firefox -selainta.
Kysely löytyy osoitteesta https://mpt.link/recipe
– Mieltymyksiä erilaisiin maisemiin on tutkittu jo 20–30 vuotta, professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.
– Uutta on se, että nyt tähän aletaan yhdistää paikkatietoa ekologisista ja taloudellisista arvoista, Tolvanen lisää ja kertoo Luken Oulun tutkijoiden olevan tässä alan kärjessä.
Tolvanen on yhdessä Katja Kankaan ja Oili Tarvaisen kanssa kirjoittanut monimuotoisuuden ja luontomieltymysten yhteensovittamisesta virkistysalueilla. Tiivistelmä tutkimuksista on juuri julkaistu Ulkoilumetsät-kirjassa. Se on Tapion ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä tekemä teos, joka tarjoaa menetelmiä ja toimintamalleja ulkoilumetsistä huolehtimiseen.
Vaara-Kainuun luontomatkailualueella tehty tutkimus paljasti, että samat kohteet saatettiin kokea sekä miellyttävinä että epämiellyttävinä.
– Jokainen katsoo maisemaa omasta taustastaan, Tolvanen selittää ristiriitaisuutta.
– Osa pohtii luonnonarvoja ja monimuotoisuutta, toiselle tärkeää on turvallisuus, osa näkee suoraa hyötyä vaikkapa marjastuksessa ja osa arvostaa metsän hyvää kasvua.
Yhteneväisyyttä löytyi siinä, että jos maisema koettiin epämiellyttäväksi, säännönmukaisesti se koettiin pilatun hakkuilla.
Lähimetsien hoitoon monet maut tuovat haasteita.
– Kaupunkimetsissä on haettava kompromisseja ja esimerkiksi turvallisuus on tärkeää. Toisaalta ohjaamalla liikkuminen poluille metsissä voidaan säilyttää luonnontilaisiakin alueita, Tolvanen pohtii.