Harkittua ja hallittua. Siinä hyvin tiivistetysti jatkuvan kasvatuksen hakkuun pääsäännöt. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsää ei kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsäkuvioilla on monen ikäisiä puita, joista kaadetaan hakkuussa vain osa.
Utajärveläisessä metsässä metsäkoneenkuljettaja Osmo Palosaari näyttää, mitä säännöt tarkoittavat käytännössä. Ensin harkitaan eli päätetään, mitkä puut kaadetaan. Palosaari joutuu arvioimaan tarkasti myös sen, minne puun voi kaataa, ettei sen alle vaurioidu metsäkuviolle kasvamaan jätettävää puustoa ja alikasvosta.
Sitten Palosaari nappaa puun tyven metsäkoneen hakkuupään otteeseen ja kaataa ja pätkii puun halutulle paikalle – hallitusti.
– Kone on räätälöity täysin omalla reseptillä, Palosaari kehuu Prosilvan valmistamaa metsäkonetta, joka on suunniteltu nimenomaan jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin.
Olennainen ominaisuus on ulottuvuus ja sitä tuo normikoneeseen verrattuna pidempi, jatkeeton kymmenmetrinen puomi. Mitä vähemmän koneella joutuu ajamaan, sitä enemmän metsänpohjaa jää koskemattomaksi. Tämä on tärkeää jatkuvassa kasvatuksessa, missä työskennellään kasvavien puiden seassa ja puuston vaurioitumista pitää pyrkiä välttämään.
Kustannuslaskelmat haltuun
– Se oli sellainen tunteenomainen reaktio, hakkuun kohteena olevan metsätilan omistaja Mikko Koskela muistelee päätöstään luopua avohakkuista omissa metsissään.
Päivä oli 27. marraskuuta 2018, ja paikka edellisenä kesänä äestetty avohakkuuaukea omilla mailla. Reaktiosta alkoi perehtyminen jatkuvan kasvatuksen menetelmään.
– Luin ja luin ja luin. Tutkijataustaisena luin nimenomaan tutkimuskirjallisuutta, Koskela kertoo.
Metsä meidän jälkeemme -kirjasta Koskela oppi, että Suomessa on metsäkoneyrittäjä, joka on tehnyt jatkuvan kasvatuksen hakkuita jo pitkään, nimeltään Osmo Palosaari. Asiat etenivät pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että Koskelan seuraavan puukaupan kumppaniksi valikoitui Metsäsuunnittelu Hollanti Oy, jonka leivissä Palosaari metsäkonettaan ajaa.
Metsänhoitoyhdistyksen hallinnossa toimineena Koskela oli alkanut jo aiemmin pohtia kannattavuutta: kuitupuun hinta laski ja tukin hinta oli moninkertaisesti korkeampi.
– Jatkuvassa kasvatuksessa saa kerralla vähemmän puuta, mutta suhteellisesti enemmän tukkia ja kustannukset ovat pienemmät, voisiko se tuottaa paremmin, Koskela kertoo pohdinnoistaan.
Koskela muistuttaa, että myös metsänhoidossa pitäisi laskea ja huomioida sijoitetun pääoman korkovaatimus ja esimerkiksi uudistamiskulujen pääomakustannukset, jotka palautuvat vasta ensiharvennuksessa.
– Metsäneuvojien pitää kertoa eri vaihtoehdoista ja osoittaa talouslaskelmin eri vaihtoehtojen kannattavuus, Koskela korostaa.
Myös muun muassa hiilensidonta, metsäluonnon monimuotoisuuden huomioiminen ja maisemalliset seikat painoivat vaakakupissa, kun Koskela päätyi luopumaan avohakkuista.
Koskelan mukaan jatkuvaan kasvatukseen alkavan metsänomistajan täytyy ymmärtää metsäasioista hieman tavallista enemmän, mutta vaiva palkitaan monin verroin kiinnostavampana metsänhoitona.
Koskela huomasi myös, ettei ole ainoa jatkuvasta kasvatuksesta kiinnostunut. Luonnonvarakeskuksen Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan pelkästään jatkuvaa kasvatusta käytti 14 prosenttia vastaajista. Lisäksi 43 prosenttia vastaajista oli päättänyt siirtää metsänsä osittain jatkuvan kasvatuksen malliin.
Hyvä hakkuujälki on käyntikortti
– Kiinnostus jatkuvaan kasvatukseen on noussut viimeisen kahden vuoden aikana, Metsäsuunnittelu Hollannin toimitusjohtaja Noora Impola kertoo.
Yhtiön tämän talven hakkuista 40 prosenttia on Impolan mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Vielä pari vuotta sitten luku oli 30 prosenttia.
Metsäsuunnittelu Hollanti on lähinnä Siika-, Kala- ja Pyhäjokilaaksojen alueilla toimiva yksityinen metsäpalveluyritys. Jatkuvan kasvatuksen hakkuut ja metsäsuunnitelmat ovat osa yhtiön tarjoamia palveluita.
Palosaaren mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuiden teettäjät ovat tarkkoja työnjäljestä. Onnistuneesti tehty metsänkäsittely toimii hyvänä käyntikorttina ja sana on kiirinyt. Palosaari ja Impola kertovat Metsäsuunnittelu Hollannin saaneen viime aikoina monia uusia asiakkaita, jotka eivät ole koskaan aiemmin teettäneet hakkuita. Nämä ovat esimerkiksi perikuntia.
Palosaari korostaa, että avohakkuuta ja jatkuvaa kasvatusta ei pidä nähdä vastakkainasetteluna. Jatkuva kasvatus ei sovi kaikille metsäkuvioille, mutta joillekin se sopii erittäin hyvin.
– Käsittely on kohteesta kiinni. Mutta on hyvä, että varteenotettaville kohteille pystyy tekemään jatkuvan kasvatuksen käsittelyjä, Palosaari toteaa.
Hakkuut kiinnostavat opettajaa
– Vaihtoehtojen vertailu on keskeistä opetuksessa, Lapin ammattikorkeakoulun metsätalouden lehtori Kari Pasanen kertoo.
Jatkuva kasvatus tuli metsälaissa sallituksi vasta vuonna 2014. Käytännön työt kiinnostavatkin alan ammattilaisia ja Pasanen on saapunut paikan päälle tutustumaan hakkuuseen.
– Kokemusta kertyy käytännön toteutuksista, Pasanen toteaa.
Metsiköiden tulevaa kehitystä pystyy puolestaan arvioimaan simulointitutkimuksilla. Pasanen uskoo jatkuvan kasvatuksen tavoitteena olevan suuremman tukkipuun osuuden olevan tärkeä tekijä, kun metsänomistaja tekee metsäsuunnitelmaa.
Koskelan nyt hakattavasta vajaan 25 hehtaarin metsästä on myös suunnitteilla opinnäyte.
Lue myös kommentti: Jatkuvan kasvatuksen toimivuutta testataan käytännössä yksityismetsissä
Puuta vähän kerrallaan
Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita, joista poistetaan osa kerrallaan.
Avohakkuuta ei tehdä, vaan metsä säilyy aina enemmän tai vähemmän peitteisenä.
Uusia puita nousee alikasvosreservistä ja lisää syntyy luontaisesti.
Kuusikoissa käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita, männiköissä siemen- ja suojuspuuhakkuita ja ylispuuston kasvatusta.
Jatkuvapeitteiselle kasvatukselle on ominaista joustavuus tavoitteiden, tilanteen ja metsän edellytysten mukaan.
Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa ei päästä niin suureen puuntuotokseen kuin viljelymetsätaloudessa. Pienemmästä puuntuotoksesta huolimatta se voi silti olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto.
Metsänhoidon kustannukset ovat pienet, kun viljelyä ja taimikonhoitoa ei juuri tarvita.
Puunkorjuu toimii erirakenteiskasvatuksessa tavallisilla koneellisilla menetelmillä, mutta se on hankalampaa ja jonkin verran kalliimpaa.
Luonnonvarakeskuksessa tutkitaan jatkuvapeitteistä kasvatusta, muun muassa sen biologisia ja teknisiä perusteita sekä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia vaikutuksia.