Karhunkierros on yksi Suomen suosituimpia vaellusreittejä. Sitä se on ollut jo pitkään, ja tänä vuonna reitin perustamisesta on kulunut aikaa jo 70 vuotta.
Mikä ihmisiä vetää Karhunkierrokselle? Lähdimme ottamaan asiasta selvää.
Elokuisena tiistaiaamupäivänä Karhunkierroksella näkyy paljon päiväretkeilijöitä, mutta heidän sekaansa mahtuu myös vaeltajia isojen rinkkojensa kanssa.
Tapaamme Myllykosken läheisyydessä olevalla kierrätyspisteellä kaksi iloista naista rinkkojen kanssa. Lahdessa asuvat Anne Nieminen sekä Teea Kärhä ovat ensimmäistä kertaa Karhunkierroksella.
– Meillä ei ole paljoa vaellustaustaa. Kävimme kolme vuotta sitten Repovedellä muutaman päivän vaelluksella ja sen jälkeen päätimme seuraavan vaelluksen olevan Karhunkierros. Olimme kuulleet tästä paljon ja halusimme vähän pohjoisemmaksi, mutta emme kuitenkaan erämaa-alueille. Tiesimme, että täällä on muitakin ihmisiä ja selkeä polku, joten tämä tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, Nieminen kertoo.
Niemisen ja Kärhän toiveena oli nähdä poro sekä kuukkeli vaelluksen aikana. Poro tuli heitä vastaan heti ensimmäisenä päivänä ja kuukkelia he pääsivät syöttämään heidän äskeisellä lounastauollansa.
Naiset kertovat vaeltaneet jo 60 kilometriä ja kaikki on heidän mukaansa mennyt hyvin yhtä nälkäkiukkua lukuun ottamatta. Heidän mukaansa reittiopastukset ovat olleet selkeitä ja laavuilla on ollut aina tilaa.
Metsähallituksen viestinnän asiantuntija Minna Niinistö kertoo, että Karhunkierros on hyvä valinta ensimmäiseksi pidemmäksi vaellukseksi, sillä reitin varrelta löytyy useita palveluita eikä tieverkostokaan ole kaukana.
Karhunkierroksen suosion hän uskoo johtuvan reitin vaihtelevista maastoista ja maisemista.
Karhunkierroksen ensimmäiset merkinnät tehtiin maastoon punamaalilla vuonna 1954 talkoovoimin. Nykyään reittimerkintänä on oranssi maali sekä metalliset viitat.
Ennen vuotta 1954 paikallisilla oli virinnyt ajatuksia, että ihmisiä pitäisi saada luontoon muutenkin kuin vain metsästämään, kalastamaan tai marjastamaan. Kuusamon matkailukomitea puolsi päätöstä pitkän vaellusreitin merkitsemisestä, ja sen myötä talkoolaiset ryhtyivät hommiin.
Niinistö arvioi 82 kilometriä pitkän Karhunkierroksen kävelevän noin muutama tuhat ihmistä vuodessa. Kymmenen vuotta sitten luvun arveltiin olevan lähempänä 5 000 vaeltajaa, mutta Niinistö kertoo päiväretkeilyn yleistyneen.
– Ihmiset tykkäävät käydä luonnossa, mutta haluavat yhdistää siihen mukavuudet, eli käydä päivän päätteeksi pesulla ja nukkua valkoisissa lakanoissa. Semmoinen henki, että lähdetään viikoksi metsään vaeltamaan, on vähentynyt, Niinistö kertoo.
Päiväretkeilijöitä Karhunkierroksella näkyykin huomattavasti enemmän kuin pitkän matkan vaeltajia.
Ajamme auton Oulangan luontokeskukselle ja lähdemme kävelemään kohti Kiutaköngästä. Matkan varrella vastaan tulee lapsiperheitä, nuoria aikuisia, ikäihmisiä sekä kouluryhmiä.
Kävellessä voi kuulla useita eri kieliä, sillä Oulangan kansallispuisto kiinnostaa myös kansainvälisiä retkeilijöitä.
Päiväretkelle Kiutakönkäälle ovat saapuneet Hämeenlinnassa asuvat Aili ja Seppo Jortikka.
– Olemme kiertäneet Pienen Karhunkierroksen monta kymmentä kertaa. Tällä kertaa halusimme hieman vaihtelua ja valitsimme kohteeksi viiden kilometrin mittaisen Hiiden hurmoksen. Tämä kierros on myös upea sekä hieman helpompi kuin Pieni Karhunkierros. Ei näihin maisemiin ikinä kyllästy, Aili Jortikka ihastelee.
Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.
Niinistö kertoo Karhunkierroksen kokoavan yhteen Oulangan kansallispuiston merkittävimmät maisemat.
Hänen tietojensa mukaan Karhunkierroksen alkuperäinen merkitsijäporukka oli siten sen ajatellutkin – reitti, joka kulkee upeimpien maisemien sekä nähtävyyksien kautta.
Karhunkierros kätkee sisäänsä kuivia mäntykankaita, reheviä lehtoja, laajoja soita, pitkospuita, kivikkoa, riippusiltoja, koskia sekä nousuja vaarojen päälle. Karhunkierrosta ylläpitää suurimmaksi osaksi Metsähallitus, mutta luonnonsuojelualueiden ulkopuolisia osuuksia ylläpitää Kuusamon kaupunki.
– Reittiä on joillakin osuuksilla sorastettu eli kestävöity sitä mukaan, kun kävijämäärät ovat kasvaneet. Muutoksia on tullut hyvin paljon rakenteissa ja palveluissa, mutta reittilinjaus on pysynyt hyvin pitkälle samana, Niinistö kertoo.
Tapaamme Kiutakönkäällä maisemaa ihastelevat puolalaiset, jotka ovat vaeltamassa Karhunkierrosta Rukalta Hautajärvelle.
Monika Radzikowska on vieraillut Oulangan kansallispuistossa viime kesänä yhden päivän verran ja ihastunut alueeseen niin paljon, että päätti vaeltaa Karhunkierroksen seuraavana vuonna. Mukaansa hän on saanut ystävänsä, Marta Pracownikin, joka ihastelee maisemien lisäksi sitä, kuinka hyvin paikoista on pidetty huolta.
– Täällä on paljon paikkoja, jossa voi yöpyä ja jokainen taukopaikka on tosi hyvin varusteltu, Pracownik kiteyttää.
Ystävykset ovat nauttineet vaihtelevista maastoista eivätkä ole saaneet tarpeeksensa Oulangan kansallispuiston henkeä salpaavista maisemista, joten seuraava reissu on jo suunnitteilla.
– Tämä on täydellinen paikka ihmiselle, joka tykkää vaeltaa. Seuraavan kerran haluamme tulla tänne talvella, sanoo Radzikowska toiveikkaalla mielellä.