Metsähallitus antoi juhannuksen alla jälleen yhden myrskyvaroituksen koillismaalaisiin retkikohteisiin.
Retkikohdenäkymä-palvelussa julkaistulla kartalla kerrotaan, että Iivaara ja Näränkä Kuusamossa, Livojärvi Posiolla ja Soiperoinen Taivalkoskella ovat jatkossa paikkoja, joissa ”retkeilypalvelujen ylläpidon tulevaisuutta selvitetään.”
Taustalla on tässäkin Metsähallituksen säästöleikkuri.
Tulevaisuuden selvittäminen kuulostaa siltä, että ylläpito todennäköisesti loppuu. Tarkoittaako se sitä?
– Ei, vaan kyllä se tarkoittaa juuri sitä, että selvitetään tulevaisuutta, Luontopalvelujen asiakkuusjohtaja Elias Haapakorva sanoo.
Mukaan on valikoitunut noin 150 kohdetta, joiden osalta Metsähallitus käy keskusteluja sidosryhmien ja muiden toimijoiden kanssa. Haapakorvan mukaan esiin saattaa nousta vaikkapa luonnonsuojeluun tai kulttuuriperintöön liittyviä perusteita, joiden perusteella Metsähallitus saattaa pitää kohteet hoidossaan jatkossakin.
Tähän mennessä Metsähallitus on listannut vähintään 153 retkikohdetta, joissa huoltoa on päätetty jatkaa.
Ne ovat pääasiassa kaikkein suosituimpia paikkoja, kuten Oulangan kansallispuisto, Korouoma, Riisitunturi ja Valtavaara Koillismaalla, Pallas-Yllästunturi tai Hämeenlinnan Aulanko, jotka käsittävät 90 prosenttia Suomen retkeilymääristä.
Sellaisia paikkoja, joiden kohtalo on epävarma, on tällä hetkellä 65. Niitä löytyy Saaristomeren rannikolta Etelä-Lapin tuntureille asti, ja ne kattavat loput kymmenen prosenttia käynneistä. Iivaaran, Närängän, Livojärven ja Soiperoisen vuotuiset vierailumäärät ovat olleet kolmen tuhannen luokkaa.
Metsähallitus kertoi toukokuun lopussa säästöistä, joiden vuoksi Korouomalta ja Riisitunturiltakin joudutaan vähentämään taukopaikkojen huoltoa. Kaikkein suosituimmatkaan retkeilykohteet eivät siis jää leikkurin ulkopuolelle, vaikka Metsähallitus ei olekaan niistä kokonaan vetäytymässä.
Siinä oli kuitenkin kyse yksittäisistä nuotiopaikoista, joille ei enää tuoda polttopuita, ja autiotuvista, jotka jäävät oman onnensa nojaan. Korouomaan ja Riisitunturille jää senkin jälkeen huollettavia rakenteita.
Kun Metsähallitus nyt puhuu esimerkiksi Iivaaran tai Soiperoisen ylläpidon tulevaisuudesta, se voi tarkoittaa koko retkeilyalueen huollon päättymistä.
Kunnat rientävät nyt Metsähallituksen avuksi eri puolilla maata. Niin sanottuja käyttöoikeussopimuksia, joissa kunta tai muu toimija ottaa kontolleen retkeilyalueen ylläpidon, on tehty tähän mennessä 17 retkeilyalueella, ja Metsähallitus toivoo, että lisää on luvassa.
– Tähän asti ne ovat olleet enemmän yksittäisiä kohteita, mutta nyt on mahdollista, että keskustelut aloitetaan kuntien kanssa isomman kohdejoukon osalta, Haapakorva sanoo.
Posiolla Metsähallitus on ilmoittanut päättävänsä huollon miltei joka toisella Riisitunturin, Korouoman ja Livojärven taukopaikalla vielä tämän vuoden aikana. Kunta ja matkailuyhdistys neuvottelivat Metsähallituksen kanssa pari viikkoa sitten siitä, että kunta ottaisi omiin hoiviinsa niistä mahdollisimman monta, kertoo Posion kunnanjohtaja Pekka Jääskö.
– Tavoitteena on, että saamme neuvottelujen pohjalta luonnosteltua elo–syyskuulle käyttöoikeussopimukset Posion alueella olevista luontokohteista. Osa kohteista jää Metsähallituksen vastuulle ja valtaosa kohteista siirtyy kunnan vastuulle käyttöoikeussopimuksin.
Taivalkoskella kunnan vastuulla on jo nykyisin 22 Metsähallitukselle kuulunutta retkeilyreitin palasta.
Niistä kaksi viimeisintä, Kalajärven ja Haarajärven kodat, siirtyivät Metsähallitukselta kunnalle kesäkuun alussa juurikin Metsähallituksen säästöjen takia. Loput parikymmentä ovat olleet kunnalla jo pitempään.
– Soiperoista ei ole esitetty meille ylläpidettäväksi, mutta jos sellainen esitys tulee, kunta pohtii vakavasti kohteen huollosta vastaamista, koska kohde on suosittu retkeilijöiden parissa ja haluamme alueen säilyvän edelleen mielekkäänä retkeilykohteena, kunnanjohtaja Mirva Haataja kertoo.
Kuusamon kaupunki ei ole käynyt keskustelua Metsähallituksen kanssa Iivaaran ja Närängän suhteen. Toistaiseksi kaupunki pitää huolta vain omista retkikohteistaan.
– Mehän käytetään jo nyt noin miljoona euroa vuodessa kaupungin omien reitistöjen ylläpitoon ja kunnostukseen: nuotiopaikkoihin, retkeilyreitteihin, latuihin ja kelkkareitteihin, kaupunginjohtaja Jouko Manninen sanoo.
– On tietenkin erittäin valitettavaa, että Metsähallitus hakkaa täältä metsiä, mutta ei sitten käytä rahaa retkeilyreitteihin.