Metsähallitus on kieltäytynyt luovuttamasta tietoja valtion metsävaroista Suomen ympäristökeskukselle (Syke). Valtion tutkimuslaitos on pyytänyt tietoja useita kertoja Metsätalous Oy:ltä, joka on Metsähallituksen omistama tytäryhtiö.
Syke on pyytänyt tietoja, koska Euroopan komissio on velvoittanut jäsenmaat kartoittamaan luonnontilaiset ja vanhat metsät.
Syken Luontoratkaisut-ryhmän projektipäällikkö Kimmo Syrjänen pitää Metsähallituksen kieltäytymistä outona, etenkin kun Metsätalous Oy on antanut tietoja aiemmin.
– On mielestäni erikoista, että valtion varoin kartoitetut tiedot muuttuvat yhtiön alaisuudessa liikesalaisuudeksi.
Metsätalous Oy on perustellut kieltäytymistä sillä, että tietojen luovuttaminen voi aiheuttaa sille taloudellisen vahingon.
– Suojelupäätökset liittyvät EU:n yhteisiin tavoitteisiin, ja ne tulee joka tapauksessa toteuttaa vaikka aiheuttavat kustannuksia, Syrjänen sanoo.
”Aikataulu on äärimmäisen tiukka”
Syrjänen on mukana Syken ja Luonnonvarakeskuksen Luonnonmetsät-hankkeessa. Ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen tehtävänä on vielä suojelemattomien vanhojen ja luonnontilaisten metsien tunnistaminen ja paikantaminen.
Jäsenmailla on kuluvan vuoden loppuun saakka aikaa toimittaa EU-komissiolle yleiset sitoumukset siitä, miten suojelutavoitteisiin vastataan. Työn piti valmistua jo viime vuonna, mutta matkalla on ollut hidastuksia.
– Työ on venynyt EU:n puolelta, mutta komission odotetaan antavan omat määritelmänsä vanhoista ja luonnontilaisista metsistä näinä päivinä.
Selvitystyötä on nyt tehty Suomen metsäkeskuksen avoimien paikkatietojen ja valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) perusteella.
Syrjäsen mukaan se tarkoittaa valtion maiden osalta laajempia mahdollisia suojeltavia alueita ja lisää kallista maastotyötä.
– Metsähallituksen tarkemmat tiedot helpottaisivat työtä, ja voisimme kohdentaa inventointia paremmin. Se olisi kaikkien etu, Syrjänen sanoo.
Kansalliset kriteerit pitää olla tehtynä kuluvan vuoden loppuun mennessä. Inventoinnin tulee olla tehtynä 2025 mennessä. Syrjäsen mukaan aikataulu on äärimmäisen tiukka.
– Alueiden selvittäminen vaatii todennäköisesti laajoja maastotarkasteluja. Pari vuotta on tähän työhön vähän.
Talousmetsästä ei tule vanhaa
Luonnontilaisten ja vanhojen metsien pitäisi komission mukaan olla suojeltuna vuoden 2029 loppuun mennessä. EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti nämä metsät tulee suojella tiukasti, eli niissä ei sen jälkeen saa harjoittaa metsätaloutta.
– Jos tiedetään jo nyt, että kriteerit suurella todennäköisyydellä täyttyvät, metsät tulee suojella välittömästi.
Biodirektiivistrategian mukaan aktiivisessa hoidossa olevista talousmetsistä ei tule luonnontilaisia eikä vanhoja, vaikka niiden hoitoa vähennettäisiin tai niissä siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen.
Syrjäsen mukaan tämä tarkoittaa sitä, ettei metsänomistajan tarvitsi pelätä talousmetsän muuttumista suojelukohteeksi vaikka sen monimuotoisuutta parannettaisiin esimerkiksi lahopuun määrää lisäämällä.
– Toki jos metsä jätetään kokonaan hoitamatta yli 50–100 vuodeksi, siihen alkaa tulla luonnontilaisen metsän piirteitä. Mutta tässä tapauksessa ei enää voida puhua aktiivisesta hoidosta.
Vanhat metsät pääosin Lapissa
Puuntuotannon alueella olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sijaitsevat tämänhetkisen tiedon mukaan lähes yksinomaan Lapissa ja Kainuussa.
– Näyttää siltä, että luonnontilaisia metsiä on erityisesti Ylä-Lapissa. Siellä käyttöhistoria on erilainen, koska taloudellisesti kannattavaa puuntuotantoa alueella ei ole järkevä harjoittaa puun hitaasta kasvusta johtuen. Ylä-Lapissa suojelu ja poronhoito myös tukevat toisiaan.
Metsähallituksen toimitusjohtajan mukaan kaikki aidot vanhat metsät on jo suojeltu. Syrjänen epäilee tätä.
– Vanhaa metsää ei ole vielä määritelty, mutta käsitykseni mukaan sellaisiksi luokiteltavia metsiä on vielä suojelun ulkopuolella.
Muutama prosentti koko metsäalasta
Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmannes on metsissä. Arvioiden mukaan tiukan suojelun ulkopuolella vielä noin 50 000–600 000 hehtaaria luonnontilaista tai vanhaa metsää.
– Haarukka on aika iso, koska paljon riippuu siitä miten luonnontilainen ja vanha metsä määritellään. Itse arvioisin, että todellinen luku on noin 500 000 hehtaaria tai sen alle.
Vanhoilla metsillä pitää olla myös riittävä ekologinen puskuri eli myös ympäröivää aluetta on suojeltava. Puskurialueen koko voi olla kolme kertaa ydinalueen koko.
– Käytännössä tämä ei voi toteutua kuin valtion mailla, koska yksityismetsissä omistus on niin pirstoutunutta. Yksityismetsissä suojelu halutaan toteuttaa vapaaehtoisuuden kautta.
Syrjäsen mukaan kyse on loppujen lopuksi aika pienestä alasta.
– Kyse on korkeintaan parista prosentista koko maan metsäpinta-alasta. En näkisi tätä suurena ongelmana.
Sen sijaan 30 prosentin suojelutavoitteeseen pääseminen on suuremman ponnistelun takana. EU:n biodiversiteettistrategian 30 prosentin suojelutavoite kattaa kaikki elinympäristöt.
– Taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan niin suuria, että kohdentaminen tulee miettiä ja perustella tarkkaan.
Vanhalle metsälle on monta määritelmää
EU:n määritelmät
EU:n biodiversiteettistrategiassa käytetään termejä luonnontilaiset (ikimetsät, primary) ja vanhat (aarniometsät, old growth) metsät. Määritelmät perustuvat biodiversiteettisopimuksen määritelmiin (CBD 2006).
Luonnontilaiset metsät ovat metsää, jota ei ole hakattu ja joka on kehittynyt luontaisten häiriöiden ja prosessien mukaan, iästä riippumatta.
Luonnontilaiseksi luetaan myös sellaiset monimuotoisuuden kannalta tärkeät metsät, joissa on merkkejä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen vähäisestä käytöstä.
Vanhat metsät ovat metsiä, joihin on kehittynyt sellainen rakenne ja lajisto, joita esiintyy normaalisti vanhoissa luonnontilaisissa metsissä siinä määrin, että ne erottuvat nuoremmista kehitysvaiheista.
Valtakunnan metsien inventointi
Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) vanhoiksi ja luonnontilaisiksi on määritetty kuuluvaksi ne metsät, joissa puuston rakenne ja lajisto sekä lahopuuston määrä ja rakenne ovat luonnontilaisen kaltaisia.
Lisäksi niissä ei ole merkittäviä ihmisen toiminnan merkkejä, puuston ikä on Etelä-Suomessa vähintään 160 vuotta ja Pohjois-Suomessa vähintään 200 vuotta. Lisäksi alue kuuluu suojelualueeseen pinta-alakriteerin toteutumisen vuoksi.
FAO:n määritelmä
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailmanlaajuisessa inventoinnissa (FRA) vanhoista metsistä käytetään termiä ikimetsä (primary forest).
Määritelmä sisältää varsinaisten vanhojen metsien lisäksi sellaiset käsitellyt metsät, joissa ihmisen vaikutuksesta on kulunut niin kauan, että ne ovat luonnontilaisen kaltaisia.
Merkittävin ero EU:n määritelmään on, että alueiden tulee olla riittävän laajoja. Mitään hehtaarimäärää ei anneta.
Yleiseurooppalainen määritelmä
Kestävän metsätalouden kriteereissä (Forest Europe 2020) käytetään termiä koskematon metsä (forest undisturbed by man).
Määritelmä on sama kuin FAO:lla. Koskematon metsä on luontaisesti syntynyt paikallisen puulajin metsä, jossa ei ole selviä merkkejä ihmisen toiminnasta.
Luokkaan kuuluvat sekä koskemattomat (pristine) metsät että käsitellyt metsät, jotka täyttävät kriteerit. Luokkaan eivät kuulu metsät, joissa metsästys tai keräily on vähentänyt merkittävästi luontaista lajistoa.
Alueen koon on oltava riittävä.