"Hyvät matkustajat! Tämä on pikajuna Kolariin", kertoo kuulutus, kun starttaamme Oulun rautatieasemalta kohti pohjoista aikataulun mukaisesti tiistaiaamuna kello 6.17. Suurin osa etelästä kyytiin nousseista uinuu vielä makuuhyteissään.
Tarkoituksemme on matkustaa junalla niin pohjoiseen kuin pääsee ja selvittää, ketä kyydissä on, mistä he ovat tulossa ja minne menossa. Talvilomakaudella junan täyttäisivät turistit, mutta nyt ei ole se sesonki.
Istumapaikkavaunut edustavat ulospäin VR:n tämän päivän ilmettä, mutta sisällä näky on vuosikymmenten takaa tuttu: seinissä kirkasta vihreää ja maitokahvinruskeaa, marjapuuron väriset verhot ja upottavat, siniset penkit.
Retronruskeaa vessaakin saa käyttää vain junan kulkiessa.
Matkustajat nukkuvat tai selaavat laitteitaan. Vanhoissa vaunuissa ei ole pistorasioita, joten puhelimen lataaminen ei ole niin helppoa, mihin junissa on nykyään totuttu.
Myös konduktöörit, muhoslainen Henna Pellinen ja jääliläinen Arto Marttila nousevat kyytiin Oulusta. Matkasuunnitelmamme on samanlainen: palaamme takaisin iltajunalla. Tiistaisin Kolariin kulkee aamulla yksi juna ja sama illalla takaisin. Matkanteko onnistuu lisäksi torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin, mutta muina viikonpäivinä pitää keksiä toiset kulkutavat.
Jatkoyhteydet vievät Kolarista Lapin hiihtokeskuksiin. 80 kilometrin päähän Leville ja 35 kilometrin päähän Ylläkselle pääsee junan kulkupäivinä sekä Olokselle bussilla torstaisin ja lauantaisin. Muuten Muonioon pääsee juna-taksilla ja linjataksilla.
Opiskelua ja työmatkoja
Suurin osa kanssakulkijoistamme on matkalla pääteasemalle asti. Muissa pysähdyspaikoissa Kemissä, Torniossa, Ylitorniolla ja Pellossa vaihtuvuus on vähäisempää.
Arto Marttila arvelee liki 20 vuoden kokemuksella, että muutama työmatkalainen voi olla menossa Oulusta Kemiin. Etätyö on vaikuttanut tähänkin.
Namita Khanal paudel ja Binita shah ovat matkalla Kemiin. He ovat kotoisin Nepalista, asuvat Oulussa ja opiskelevat ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajiksi. Tänään heillä on etäopiskelun jälkeinen ensimmäinen lähiopetuspäivä.
Kuutisen vuotta Suomessa asunut Namita Khanal paudel kertoo matkustaneensa Suomessa junalla kymmenisen kertaa, aiemmin etelän suuntaan. Hän saattaa käyttää junaa opiskelumatkoihinsa jatkossakin, ehkä myös autoa. Binita shah on matkustanut junalla muutaman kerran Helsinkiin.
– Junassa voi mennä rauhassa ja keskustella kaverin kanssa. Junamatkustaminen on mukavaa ja helppoa, naiset vertaavat.
Kemin asemalla on sumuista ja vielä pimeää. Lumi on pysynyt maassa, ainakin toistaiseksi. Vajaa kymmenen matkustajaa jää pois, jokunen nousee kyytiin. Matka jatkuu ja kaupungin valot jäävät taakse.
Kiire loppuu
Ulkomaisia turisteja on koronan jäljiltä pohjoisen junissa vain satunnaisesti. Isommat ryhmät puuttuvat edelleen, vaikka normaaliaikoina turisteja tulee ympäri maailmaa ja isoina ryhminä. He innostuvat matkan varrella erityisesti maisemista ja poroista.
Moni etelästä lähtenyt kulkija on lastannut kyytiin oman autonsa. Oulussa autovaunua ei täytetä – Oulusta auton kanssa pääsee vain Pasilaan.
Matkasäilössä on usein myös polkupyöriä, suksia ja lastenrattaita. Ahkioita nostellaan kyytiin talvella, kun vaeltajat suuntaavat Lapin erämaihin.
Konduktöörit kertovat, että nyt junassa on jonkin verran syyslomalaisia. Ruska-aikaan pohjoisen matkaajat ovat aikuisempaa väkeä ja kevään talvilomaviikot näkyvät lapsiperheiden määrän kasvuna. Joulun aikaan kulkijoita on laidasta laitaan.
Miten junamatkustaminen pohjoisessa eroaa ruuhka-Suomen reiteistä? Henna Pelliseltä ja Arto Marttilalta vastaus tulee heti: se on huomattavasti rennompaa. Muutaman minuutin myöhästyminen ei saa ketään hermostumaan, ja sitä paitsi viivytyksiä tulee vähemmän, koska liikennemäärä on pieni. Yöjunan väljempi aikataulu mahdollistaa senkin, että minuutteja voi tarvittaessa kuroa matkan aikana kiinni.
– Pohjoiseen päin loppuu kiire. Ei tarvitse juosta eikä aikataulu ole minuutin päälle, Pellinen tietää.
– Työvuoroina nämä ovat kivoja reissuja. Ihmiset ovat rentoja ja meininki on hyvä.
Osa lomaelämystä
3-vuotiaalle Bealle junamatka on aivan ensimmäinen, 5-vuotias Fanni on ollut kyydissä kerran aikaisemmin. Oona, 9 vuotta sekä 14-vuotias Elmeri Parviainen ovat jo kokeneempia junailijoita.
Junamatka on elämys ja osa perheen syyslomaa, kertoo lasten kanssa matkaava Ville Karjalainen. He ovat menossa Oulusta Pelloon Elmerin isovanhempien luokse, jossa mummun ja papan lisäksi odottaa Niilo-kissa sekä hevosia.
– Näin tämä menee paremmin kuin automatka. Autossa pitää istua köytettynä ja pysähdellä, Karjalainen sanoo.
Liian täyttäkään vaunuissa ei nyt ole, joten piirtämisen ja herkuttelun lisäksi lapset voivat liikkua junassa vapaammin.
Karjalainen kertoo, että junamaailma on hänelle hyvinkin tuttu rautateillä työskennelleen isän peruja. Nykyään junamatkustaminen on hänellä silti huomattavasti harvinaisempaa kuin joskus ennen.
Ruokaa, viiniä ja olutta
Tornion seuduilla päivä alkaa kirkastua. Ikkunasta näkyy K-market, autoromuttamo ja omakotitaloalueita.
Tyrnäväläinen Julia Kokko ja espoolainen Hanne-Mari Toikka palvelevat matkaajia ravintolavaunussa. Työkavereidensa konduktöörien tapaan he kertovat, miten tunnelma ravintolavaunussa on pohjoisen yöjunissa leppoisampi, vapaampi ja kiireettömämpi kuin toisessa päässä reittiä.
– Se piristää omaakin työntekoa, Kokko miettii.
Ihmiset ovat rentoutuneita ja yleensä lomalla, heillä on aikaa odottaa ruoka-annoksiaan ja maistella sen ohessa vaikkapa lasi viiniä.
Toikka kertoo, miten olutta ja viiniä menee varsinkin iltaisin, kun ihmiset istuvat iltaa, joskus pitkän kaavan kautta, ja käyvät juomavalikkoa läpi. Mietojen alkoholijuomien lisäksi listalla on jonkun verran väkeviä. Joskus valomerkki tulee jollekin ravintolassa viihtyvälle matkustajalle yllätyksenä, mutta yöllä kahdesta neljään tiski on kiinni ja henkilökunnalla tovi aikaa levätä.
– Siinä voi tulla kärkkäitä tilanteita.
Ennen Ylitorniolle saapumista matkapuhelinoperaattori Elisa toivottelee tekstiviestillä tervetulleeksi Ruotsiin, vaikka olemme toki Suomen puolella koko ajan. Rajan pinnassa matkataan. Nykyisin Ylitorniolla, samoin kuin Pellossa on enää yksinkertainen seisakekatos.
Uusia vaunuja tulossa
VR Group kertoi tiedotteessaan heinäkuussa, miten se käynnisti heinäkuun alussa uuden yöjunakaluston hankinnan. Hankinta sisältää yhdeksän makuuvaunua ja kahdeksan autovaunua. Optiona otetaan huomioon myös olemassa olevan sinisen makuu- ja autovaunukaluston korvaus. Uusi yöjunakalusto tulisi käyttöön nykyisillä reiteillä eli Helsingistä ja Turusta Kolariin, Kemijärvelle ja Rovaniemelle.
Tällä hetkellä yöjunissa käytetään sekä uudempaa että vanhempaa kalustoa. Uusi kaksikerroksinen yöjunakalusto on tehokkaassa käytössä ympärivuotisilla Rovaniemen-, Kemijärven- ja Kolarin-reiteillä. Vanhempaa eli sinistä yöjunakalustoa käytetään pääsääntöisesti huippusesonkien aikaan jouluna, uutena vuotena, hiihtolomilla ja pääsiäisenä.
Ilari Hokkanen on matkalla Kolariin samassa junassa. Hän on yöjunahankkeen projektipäällikkö ja nyt kartoittamassa tilannetta käytännössä. Toistaiseksi moni asia on vielä ajatusten asteella, mutta Hokkanen arvioi, että uusia vaunuja voisi olla liikenteessä 2020-luvun puolivälissä.
Revontulia katsomaan
Halkivahassa Pirkanmaalla asuvat ja Tampereelta kyytiin tulleet Anne ja Jukka Komu odottavan hytissään määränpäähän saapumista. He aikovat jatkaa Kolarista Utsjoelle autolla, viipyä siellä vuokramökissä neljä päivää ja palata samoja jälkiä takaisin.
Sääennusteet näyttävät revontulibongauksen suhteen turhan pilvisiltä ja lumisateisilta, mutta varasuunnitelmana pariskunnalla on ulkoilla ja kierrellä muuten ja viettää kahdenkeskeistä aikaa.
Pohjoisen reissusta on tullut heille jo perinne. Aiemmin he ovat käyneet Sallassa ja Saariselällä ja ensi vuoden kohteeksi on päätetty Kilpisjärvi.
– Aina suunnilleen samaan aikaan, kun työt helpottavat pikkuisen, kertoo kauraa, ohraa ja heinää viljelevä Jukka Komu ajankohdasta.
Junalla matkustamista Komut pitävät leppoisana ja mukavana. Sallaan he ajoivat autolla, mutta matka tuntui kovin pitkältä. Junassa uni maistui kolinan ja pysähtelyjen takia välillä heikosti, mutta tällä kertaa Komut saivat säädettyä hyttinsä lämpötilan sopivaksi.
Pellon jälkeen ikkunasta näkyvät matkan ensimmäiset porot.
Juna lähestyy Kolaria ja matkustajat alkavat vetää ulkovaatteita päälleen. Lunta tiputtelee hiljalleen.
Saavumme asemalle aikataulussa kello 10.43 ja matkustajajoukko hajaantuu. Osa nousee hiihtokeskusbussin kyytiin, osa jää odottamaan autovaunun purkamista.
Sitten Kolarin asema hiljenee.
Kolarin matkustajamääriä
Matkustajamäärät vuonna 2019 / vuonna 2021
- Tammikuu: 5 100 / 9 700
- Helmikuu: 8 100 / 11 400
- Maaliskuu: 11 900 / 13 900
- Huhtikuu: 11 400 / 10 700
- Toukokuu: 1 300 / 1 200
- Kesäkuu: 3 400 / 3 900
- Heinäkuu: 5 300 / 7 100
- Elokuu: 4 800 / 4 500
- Syyskuu: 5 700 / 6 700
- Lokakuu: 3 000
- Marraskuu: 2 400
- Joulukuu: 8 700
Pohjoisen radan sähköistäminen etenee
Oulun ja Kemin väli Laurilan risteysasemalle asti ja siitä Rovaniemelle on sähköistetty vuonna 2004.
Kemin, Tornion ja Haaparannan välistä on tehty periaatepäätös ja Ruotsi päättänee omalta osaltaan näinä päivinä. Töihin päästäisiin syksyllä 2022 ja jos kaikki etenee jouhevasti, työ on valmis vuoden 2024 lopussa.
Tornion ja Kolarin välin sähköistämisestä ei ole päätöstä olemassa. Tämän osuuden kehittäminen riippuu pohjoisen kaivosteollisuudesta.
VR liikennöi lipputulojen varassa eli markkinavetoisesti Etelä-Suomesta Ouluun asti, mutta Oulusta pohjoiseen liikennöinti perustuu ostoliikennesopimukseen. Sopimus asettaa rajan tarjonnan minimimäärälle. Liikenne- ja viestintäministeriö maksaa valtion budjetissa määritellyn rahasumman niistä reiteistä, joilla liikennöinti ei ole markkinaehtoisesti kannattavaa.
VR:n matkustajaliikenteen suunnittelujohtaja Juho Hannukainen sanoo, että tahtotila on kehittää pohjoisen liikennettä niin, että matkustajamäärä kasvaisi ja lipputuloja tulisi. Tähän vaikuttavat palvelut, kuten se, millaisia hytit ovat ja miten palvelu muuten pelaa.
Yksi uutuus on ollut mahdollisuus tilata aamupala tai ruoka hyttiin. Muita tärkeitä tekijöitä ovat se, miten konduktöörit kohtaavat asiakkaat, kuinka helppoa lipun ostaminen on ja miten autopaikkoja on saatavilla.
– Ja hinnoittelu. Hinta merkitsee paljon, Hannukainen sanoo.
Toista pohjoisen reittiä Rovaniemelle liikennöi joka yö kaksi yöjunaa, joista toinen jatkaa Kemijärvelle. Kysyntä on tasaisempaa ympäri vuoden, sillä Lapin pääkaupunkiin on enemmän työ- ja asiointimatkustusta ja sen vuoksi myös päiväjunaliikennettä.
Kolarin reitillä kulkeminen painottuu vahvasti loma-aikoihin, varsinkin hiihtolomakauteen. Joulukuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin liikennöinti on sinnekin jokaöistä. Hannukainen kertoo, että kysynnän mukaan tarjontaa on lisätty ruska-aikaan sekä etelän syyslomaviikolle. Hiihtolomien aikaan vuoroja on vara lisätä arkeen viikonloppujen lisäksi.
Edelliseen normaaliin vuoteen 2019 verrattuna junamatkojen kysyntä on kasvamaan päin.
– Kotimaan matkustaminen on noussut uuteen kukoistukseensa ja yöjunat vetävät tosi hyvin, Hannukainen toteaa.
Hannukaisen mukaan Lapin junamatkustaminen kilpailee etenkin lentoliikenteen kanssa, jossain määrin myös bussien ja henkilöautojen.
Tässä kisassa VR aikoo pärjätä ajatuksella, miten junalla matkustaessa loma alkaa heti lähtiessä. Matkustaja välttyy lentoasemien stressaavalta häslingiltä ja haastavien liitäntäyhteyksien setvimiseltä. Junassa matka-ajastakin voi nauttia, Lapissa paljon lumilautaileva Hannukainen tietää kokemuksesta.
Haasteensa tuo se, että Helsinki-Kolari-reitti on todella pitkä ja matka kestää kauan. Siksi Hannukainen toivoo, että Väylävirasto saisi sähköistettyä junaradan Kolariin asti. Nyt dieselveturiin pitää vaihtaa Oulussa.
Plussapuolelle voi kirjata myös ympäristöystävällisyyden ja vastuullisuuden.
– Lapin matkailuun liittyy luonto ja siitä nauttiminen, Hannukainen huomioi, miten matkanteko on osa tätä kokonaisuutta.