– Kuka haluaisi vaihtaa alusastian, kysyy Jani Salla Päähkänän laavun käymälän luona Kuusamossa Kitkajoen rannalla. Siikajokinen Tuula Pekkala ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.
Salla on Metsähallitukselle ulkoilukohteiden polttopuu-, jäte- ja ylläpitohuoltotöitä tuottava yrittäjä. Päähkänälle on tullut kahdeksan aikuisopiskelijaa, jotka ovat lyhyessä luontotalkkarikoulutuksessa.
Salla sekä Antti Tähkäpää Koillis-Suomen Aikuiskoulutuksesta ovat lähiopetuspäivien kouluttajia. Luontotalkkari on KSAK:n ja Metsähallituksen yhdessä ideoima uusi nimike, joka tarkoittaa luontokohteiden huolto- ja ylläpitotöiden tekijää.
Pekkala vetää käymälän huoltotilasta ulos järeän muovilaatikon. Laatikko on puolillaan ulostetta, virtsaa ja turvekuiviketta.
– Jos tuommoinen olisi täynnä, en tiedä, liikkuisiko se minun voimilla, sanoo oululainen Sirpa Lavila.
Pekkala asettaa poiskuljetusta odottavaan ulos otettuun laatikkoon kannen ja työntää tyhjän vaihtolaatikon paikalleen. Salla oikoo puukepillä pissahuovan siten, että se johdattaa asiakkaiden tuottaman nesteen laatikkoon.
Pekkala täyttää vielä käymälän seinässä olevan vanerisen säiliön kuivikkeella ja varistaa sitä istuimen reiästä alas laatikkoon sekä lakaisee istuimen ja lattian.
Edellisessä, Vennäänmutkan laavun käymälässä Jani Salla on tehnyt malliksi samat työt.
– Sehän on Karhunkierroksen palveluissa tärkeintä, että vessa on käyttökelpoinen koko retkeilykauden ajan. Ei ole mukava istahtaa, jos on tunkki vastassa, Salla sanoo.
Kyse on kuitenkin isommasta asiasta kuin yhden tai kahden paskahuussin taikka polun poikki kaatuneen puun hoitelusta tai villillä paikalla tulistelevien puhuttelusta.
Tähän ensimmäistä kertaa pidettyyn koulutukseen on kuulunut kaksi kahden tunnin etäluentoa ja neljä lähiopetuspäivää. Huipennus on lauantaina Kuusamon Valtavaaralla Karhunkierroksen varrella. Siellä opiskelijat tekevät ryhmätöinä Metsähallituksen vaatimusten mukaisen huollon kohteessa.
He myös hinnoittelevat työprosessin, ja siinä on lopulta jutun juju.
– Metsähallitus on toivonut, että koulutuksella syntyisi ymmärrystä laatia tarjouksia Metsähallituksen tarjouspyyntöihin. Metsähallitus laajentaa näiden töiden ulkoistamista, ja lisää tekijöitä tarvitaan. On tärkeä oppia, paljonko yhteen huoltokäyntiin kuluu aikaa, mitä se vaatii ja mitä se maksaa, Antti Tähkäpää sanoo.
Syyskuussa Metsähallitus julkaisi hankintailmoituksen huoltokilpailutuksista 15 alueella eri puolilla Suomea Inarista Tammisaareen. Kilpailutus koskee ylläpito-, polttopuu- ja jätehuoltoa vuosina 2025–2026, joiden jälkeen hankintasopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana. Kyse on arviolta noin 2,3 miljoonan euron ostopalveluista neljän vuoden yhteissummana laskettuna.
Sopimusalueita ovat muun muassa Sallan Tuntsa, Sallan kansallispuisto ja matkailualue sekä Auttiköngäs, Kaihuanvaara ja Herankaira Rovaniemellä. Tätä ennen Metsähallitus on ulkoistanut Pohjois-Suomessa valtaosan huoltotöistä.
– Metsähallituksen tavoitteena on, että noin 95 prosenttia polttopuu-, jäte ja ylläpitohuoltotöistä toteutuu ostopalveluina, toteaa hankinnan erityisasiantuntija Olli Vainio Metsähallituksesta.
Ulkoistussopimuksiin kuuluvat alueet ovat eri kokoisia ja kohteiden määrä vaihtelee alueittain. Jokainen alue työllistää alueen koosta riippuen yhdestä viiteen yrityksen henkilöä. Työt ovat sesonkiluonteisia.
Oulangan kansallispuisto isoine jokineen ja jyrkkine maastoineen on huollolle hyvin haasteellista. Karhunkierroksen varrella Jani Sallan yritys Kotikylän Palvelut Salla Oy vastaa jäte- ja ylläpitohuollosta sulan maan aikana ja kuusamolaisen Petri Kämäräisen yritys toiminimi Mehtäpeikko polttopuu- ja jätehuollosta talviaikana. Karhunkierroksella on yli 30 huollettavaa kohdetta. Myös Kämäräinen on luontotalkkarien kouluttajana.
Olli Vainion mukaan huoltopalvelujen tuottaminen ulkoistuksen kautta vaatii Metsähallituksen väeltä suunnittelua, valmistelua, seurantaa ja yhteistyötä saman verran kuin jos huollot tehtäisiin Metsähallituksen omana työnä.
Kuusamossa kentän töiden organisointia hoitaa tällä hetkellä kaksi henkilöä. Työalueena heillä on Kuusamon lisäksi Posio, Taivalkoski ja Ylä-Kainuu.
Juttu jatkuu faktan jälkeen.
Retkipyöräilyn ohjaajakoulutus on uutta
Koillis-Suomen Aikuiskoulutuksella KSAK:lla Kuusamon luontotalkkarikoulutus kuuluu Luontoalan vastuullinen moniosaaja -hankkeeseen (Lumoni), joka jatkuu vielä reilun vuoden. Lumonin osahankkeen toteuttajana on Oulun ammattikorkeakoulu.
Hankkeeseen kuuluu muun muassa Suomen ensimmäisen bikepacking- eli retkipyöräilyn ohjaajakoulutuksen retki, jossa ajetaan viidessä päivässä noin 450 kilometriä. Vastaava koulutus on tarjolla myös ensi vuonna.
Hankkeen toimenpiteet järjestetään pääasiassa Koillismaalla. Käynnissä ovat myös tekoälyn avulla parempia luontoelämyksiä -koulutus ja kansallispuisto-osaajakoulutus.
Kohderyhminä hankkeessa ovat luontomatkailu- ja luonnontuotealan työnantajat, työntekijät ja työttömät työnhakijat sekä alalle hakeutuvat työttömät, opiskelijat ja maahanmuuttajat.
Kuusamolainen luontotalkkarikoulutukseen osallistuva Heikki Riekki kertoo olleensa työttömänä alkukesästä lähtien. Hän oli pitkään juustontuotannossa Kuusamon Juustolla.
– Kiinnostaisi työt tällä alalla. Olen halunnut töihin ulos. Olen ollut niin monta vuotta töissä tehtaassa, jossa ei ole juurikaan ikkunoita, Riekki sanoo.
– Itse liikun viikoittain luonnossa. Patikoin ja jonkin verran kalastan ja melon. Olen hakenut erä- ja luonto-opaskoulutukseen, joka on alkamassa Kuusamossa tammikuussa.
Tuula Pekkala valmistui oululaisen PSK-Aikuisopiston luonto-ohjaajakoulutuksen edellisessä ryhmässä, kuten kolme muutakin luontotalkkarikoulutettavaa.
– Tietoa on tullut paljon. Ymmärtää nyt yrittäjän näkökulman, millaista tämä homma on, Pekkala sanoo.
Sirpa Lavila opiskelee luonto-ohjaajaksi parhaillaan. Hänellä on jonkin verran kokemusta retkeilystä.
– Toivon, että työllistyisin johonkin luonto-ohjaajahommiin tai vaikka retkikohteiden huoltotöihin. Olin opiskeluun kuuluvassa työharjoittelussa Kuusamossa kesällä 2023 Ruka Safarisilla ja syksyllä 2023 Oivangin nuoriso- ja luontomatkailukeskuksessa, Lavila kertoo.
Yksi yllätys Lavilalle luontotalkkarikoulutuksessa on ollut se, että huoltotöissä on kerättävä aika paljon roskia, vaikka roskatonta retkeilyä rummutetaan.
Kun käymälän takaluukku avataan, sieltä paljastuu myös hylly, jolla on kuivikesäkkejä – sekä roskasäkki. Jani Salla sanoo, että kävijät heittävät myös alusastioihin roinaa muovipulloista ja roskapusseista lähtien.