Luonnonperintösäätiön huhtikuussa alkanut kampanja Ylä-Lapin vanhojen metsien suojelemiseksi on osoittautunut menestyksekkääksi. Säätiö on juuri tehnyt kaupat 220 hehtaarin alueesta Enontekiön Näkkälässä.
– Tämä on isoin yksittäinen alue, minkä olemme säätiölle ostaneet, Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg kertoo.
– Alue on yli 200-vuotiasta luonnontilaista ikimetsää pohjoisella mäntyrajalla. Keloja, maapuita ja tervaskantoja on paljon, Forsberg kuvailee.
Luonnonperintösäätiön suojeluasiantuntijan Petri Haapalan mukaan suojeltavan palstan pohjoisosissa on kallioista ja kivikkoista metsää, joka yhdessä itäosan ikimetsän ja hietamaisen tievan kanssa edustaa Ylä-Lapin monimuotoisinta metsäluontoa.
Puissa on Forsbergin mukaan todella paljon luppoa ja alueeseen kuuluu myös iso aapasuo. Säätiön Pelastetaan Ylä-Lapin ikimetsät -kampanjan yhtenä tavoitteena on saada juuri vanhoja luppometsiä enemmän suojelun piiriin.
Luppometsät ovat tärkeitä myös perinteiselle poronhoidolle, sillä ne ovat porojen pääasiallisia ruokailu- ja vasomisalueita. Vanhojen metsien puilla kasvava luppojäkälä on tärkeää talviravintoa etenkin kevättalven teräshankien aikaan, jolloin porot eivät pysty kaivamaan ravintoa hangen alta.
Suojeltuna kokonaisuus saa nimen Näkkälän ikimetsä.
Säätiö on myös saanut lahjoituksena noin viiden ja puolen hehtaarin maa-alueen Kolarin Hannukaisen kylältä.
– Lisäksi varat kolmeen seuraavaan kauppaan ovat jo olemassa ja neuvottelut näistä pitkällä, Forsberg kertoo.
Pelastetaan Ylä-Lapin ikimetsät -kampanjan keräysaika kestää kolme vuotta, eli se on vasta alussa. Forsberg arvelee kampanjan suosion syyksi ihmisten havahtumisen siihen, että nyt suojellaan viimeisiä luonnonmetsiä.
– Me olemme myös ainoa valtakunnallinen toimija valtion lisäksi, joka ostaa metsiä suojeltavaksi, hän lisää.
Vuonna 1995 perustettu Luonnonperintösäätiö suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii hallintaansa – ostamalla, vaihtamalla tai lahjoitusten kautta – sopivia alueita ja hakee niille luonnonsuojelulain mukaisen, pysyvän rauhoituksen. Säätiön rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi lahjoituksiin, joita saadaan sekä yksityisiltä että yrityksiltä.
Säätiöllä oli ennen Ylä-Lapin uusia alueita 157 suojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli vajaa 3 800 hehtaaria.