Jo pelkkä ajatus laskeutumisesta jäiden ympäröimään veteen voi puistattaa. Mutta ei Veera Tikkistä, 35.
Talviuinnista neljä vuotta sitten innostunut Tikkinen käy pulahtamassa Oulujoessa Tuiran uimarannalla keskimäärin viidesti viikossa syksystä kevääseen.
– Paras aika on mielestäni käydä uimassa heti aamusta, niin herää kunnolla. Mutta tykkään kyllä käydä myös kuntosalin tai juoksemisen jälkeen, Tikkinen kertoo.
Myös tällä kertaa hän on tulossa kuntosalilta.
Talviuinnista Tikkisen sai innostumaan alun perin työkaveri.
– Hän sanoi, että voisin tykätä tästä, koska tykkään muutenkin liikkua.
Niinpä Tikkinen sitten eräänä syksyisenä päivänä, jokiveden jo viilennyttyä, lähti työkaverinsa matkaan – ja jäi omien sanojensa mukaan koukkuun saman tien.
Näin kävi, vaikka Tikkinen oli siihen saakka suorastaan kammonnut kylmää vettä.
Avantoon ei pitäisi mennä yksin
Tikkisen kotikaupungissa Oulussa yleinen, kaupungin ylläpitämä talviuintipaikka on Tuiran uimarannalla, missä talviuimareiden käytössä on 30 euron kausimaksua vastaan pukuhuoneet uimalan huoltorakennuksessa sekä rannalle erikseen tuotavassa "alakopissa". Eläkeläisille, opiskelijoille ja työttömille kausimaksu on puolet halvempi, ja seniorikorttilaisilta ja alle 18-vuotiailta ei peritä maksua lainkaan.
Talviuintia kannattaa harrastaa yleisellä talviuintipaikalla jo turvallisuussyistä. Turvallisuutta tuo muun muassa se, että talviuintipaikalla on yleensä myös muita uimareita. Avantoon ei ylipäätään pitäisi mennä yksin. Mukana on hyvä olla kaveri, joka voi auttaa, jos jotain ikävää sattuu.
Veera Tikkinen katoaa varustekassinsa kanssa alakopin naisten pukuhuoneeseen ja palaa sieltä hetken päästä kylpytakkiin kääriytyneenä.
– Uimapuku ja pyyhe sekä pipo tai muu päähine, joka estää lämmön haihtumista pään kautta, hän esittelee talviuimarin perusvermeet.
Avantouintiin tarkoitetut neopreenitossut ja -hanskat eivät ole pakollisia, mutta ne suojaavat sormia ja varpaita, joita alkaa yleensä ensimmäiseksi palella kylmässä vedessä. Tossut auttavat lisäksi välttämään liukastumisia ja ne suojaavat jalkoja myös teräviltä kiviltä.
Seuraavaksi ei muuta kuin rivakoin askelin laiturin päähän ja kylmään veteen johdattaville portaille.
Keho reagoi monin tavoin
Todella epämiellyttävältä – sellaiselta se noin nolla-asteinen vesi monesta aluksi tuntuu. Kylmässä vedessä tuntuu myös siltä kuin henki salpautuisi. Sydän alkaa hakata. Tuntuu siltä kuin veri pakenisi sormista ja varpaista...
Kylmätutkija Tiina Ikäheimo toimii professorina Tromssan yliopistossa sekä ympäristöterveyden dosenttina Oulun yliopistossa, ja hän jos kuka tietää, mitä ihmisen kehossa tapahtuu kylmässä vedessä.
– Pulahtaminen avantoon supistaa ihon pinnan verisuonia ja kohottaa verenpainetta. Tämä liittyy tahdosta riippumattoman hermoston aktivoitumiseen. Tällöin verenkiertoon erittyy erityisesti noradrenaliinia, joka liittyy elimistön stressireaktioihin, joita myös kylmäaltistus edustaa. Tarkoituksena on estää liiallinen lämmön hukkautuminen ihmisen elimistöstä kylmään veteen.
Hengenhaukkomisrefleksi aiheutuu äkillisestä iholämpötilan laskusta, ja pahimmillaan se saattaa johtaa kylmään veteen tottumattoman hukkumiseen, jos tämä vetää vettä keuhkoihinsa.
Refleksi kuitenkin vaimenee, kun kylmälle vedelle altistutaan toistuvasti.
Kylmässä vedessä ihmisen elimistö menettää lämpöä noin 25 kertaa tehokkaammin kuin kylmässä ilmassa, Ikäheimo kertoo.
– Lämmön hukkautuminen ihmisestä kiihdyttää kehon lämmöntuottoa, jos vedessä olo jatkuu pidempään. Kylmässä vedessä tämä tapahtuu lihasvärinän kautta, mikä voi tuottaa lämpöä 3–5 kertaa enemmän kuin oleskeltaessa lämpimässä. Lisäksi kehon ruskea rasvakudos voi tuottaa lisälämpöä ilman lihasvärinää avantouinnissa kiihtyvän sympaattisen hermoston vaikutuksesta.
– Altistuminen kylmälle lisää sekä ruskeiden rasvasolujen määrää sekä niiden aineenvaihduntaa. Yleensä uinti kuitenkin kestää niin lyhyen aikaa, että kehon aineenvaihdunnan kiihdyttämisellä ei ole suurta tarvetta, Ikäheimo selvittää.
Toistuessaan kylmäaltistukset aiheuttavat elimistössä joka tapauksessa muutoksia, jotka parantavat ihmisen kykyä sietää kylmää.
Tyyli on vapaasti valittavissa
Veera Tikkinen ottaa vedessä muutaman uintivedon ja jää sitten paikoilleen.
– Hengittelen tässä rauhassa, keskityn laskemaan mielessäni sekunteja.
Tikkisen pulahdus kestää yleensä minuutista kahteen.
Vedessä kannattaa olla vain sen aikaa kuin se tuntuu itsestä hyvältä, ja aivan ensimmäistä kertaa talviuintia kokeillessa ei kannata kuin kastautua pikaisesti.
Esimerkiksi Suomen Ladun viimevuotisen talviuintikyselyn mukaan tyypillinen talviuimari on vedessä enintään 40 sekuntia kerrallaan.
Pulahdustyylin – uimisen tai paikoillaan pysymisen – voi uimari valita omien mieltymystensä mukaan. Sukeltaa ei kuitenkaan kannata, samoin kuin ei kastella päätään.
Sopeutuminen vie joitain viikkoja
Uimarin kyky sopeutua kylmään veteen kehittyy noin 2–4 viikossa uintikertojen määrästä riippuen. Kerta viikossa ei riitä, vaan kylmälle tulisi altistua toistuvasti ja lähes päivittäin. Sopeutuminen myös menetetään samassa ajassa, jos säännöllinen kylmäaltistus loppuu.
Kylmään sopeutumisessa on eroja ihmisten välillä.
Professori Ikäheimon mukaan kylmän vaikutukset riippuvat useasta yksilöllisestä tekijästä. Asiaan vaikuttavat henkilön ikä, koko ja ihonalaisen rasvakudoksen määrä.
Esimerkiksi pienestä uimarista hukkautuu ympäristöön lämpöä suhteessa enemmän kuin isokokoisemmasta. Vastaavasti paksumpi ihonalainen rasvakerros on eriste ja hidastaa lämmön hukkautumista kylmään veteen. Vaikutusta on myös fyysisellä kunnolla, terveydentilalla, lääkityksellä ja aiemmalla sopeutumisella kylmään..
Talviuinnin sanotaan sopivan lähes kaikille, mutta ainakin sydän- ja verisuonisairauksia, hengitystiesairauksia, kuten astmaa, sekä diabetesta potevien on hyvä keskustella lääkärinsä kanssa avantouintiin liittyvistä riskeistä, ja varsinkin, jos uinti aiheuttaa oireilua.
– Erityisesti sydänsairaille kylmän veden verenpainetta kohottava ja sydämen työmäärää kasvattava vaikutus voi olla haitallinen. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa sydämen hapensaanti on heikentynyt. Tällöin kylmän aikaansaama lisääntynyt hapentarve voi johtaa sydänlihaksen iskemiaan eli vähähappisuuteen, Ikäheimo kertoo.
– Lisäksi kylmän veden aiheuttama sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnan samanaikainen kiihtyminen voi aikaansaada rytmihäiriöitä ja pahimmillaan johtaa esimerkiksi sydänpysähdykseen.
Myös verisuoniston sairauksista esimerkiksi valkosormisuutta potevien on Ikäheimon mukaan hyvä välttää ihon jäähtymistä. Samoin ihosairauksia, kuten kylmänokkosrokkoa potevien kannatta olla varovaisia.
Flunssaisena tai muuten sairaana, krapulaisena tai alkoholin vaikutuksen alaisenakaan talviuintia ei pidä harrastaa.
Oli kuljettava pitkä ja kivinen tie
Mutta mikä on saanut kylmää vettä aiemmin kammonneen Veera Tikkisen jäämään talviuintikoukkuun?
Palataanpa ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, jolloin juuri äidiksi tullut Tikkinen havahtui painoonsa. Vaaka kertoi kiloja kertyneen tuolloin lähemmäs sata.
– Päätin alkaa pudottaa painoa, ja pudotinkin sitä yli 30 kiloa. Mutta ei se helppoa ollut eikä se tapahtunut hetkessä. Se oli pitkä ja kivinen tie.
Esimerkiksi ruokailutavat joutuivat perusteelliseen remonttiin. Tikkinen alkoi syödä säännöllisesti viidesti päivässä ja oikeaa ruokaa herkkujen sijaan. Hän lisäsi joka aterialle kasviksia, hyviä hiilihydraatteja, proteiinia ja pehmeää rasvaa sekä alkoi juoda vettä.
Lisäksi tarvittiin riittävästi unta ja liikuntaa. Ja nimenomaan sellaista liikuntaa, josta saattoi saada itselleen hyvän olon.
Tikkinen alkoi juosta, tavoitteenaan puolimaraton.
Ensimmäisen puolikkaan Tikkinen juoksi yhdeksän vuotta sitten vähän yli kahdessa tunnissa. Puolimaratoneja hän on painellut myös tämän jälkeen ja parantanut aikaansa alle kahteen tuntiin.
Elämäntaparemontti on saanut sittemmin jatkokseen myös alanvaihdoksen.
Aiemmin hammashoitajana työskennellyt Tikkinen opiskelee parhaillaan liikunnanohjaajaksi Lapin ammattikorkeakoulussa, suorittaa kasvatustieteen perusopintoja Lapin yliopistossa sekä toimii liikunta-alan yrittäjänä Oulussa.
Tikkinen kokee, että säännöllisistä pulahduksista jäätävässä jokivedessä on ollut monenlaista apua.
– Talviuinti esimerkiksi parantaa unen laatua, lievittää stressiä, auttaa palautumaan treenin jälkeen, virkistää ja erittää mielihyvähormoneja. Ylipäätään olen ollut talvisin energisempi enkä ole sairastellut esimerkiksi flunssaa.
– Esimerkiksi kulunut syksy on ollut tosi kiireinen ja raskas. Väitän, että juuri talviuinnin avulla olen jaksanut hoitaa kaiken tarvittavan ja olen pysynyt myös terveenä.
Myös Suomen Ladun talviuintikyselyn mukaan tyypillinen talviuimari kokee tärkeimpinä syinä harrastukselleen sen tuomat positiiviset vaikutukset psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle.
Toistuva altistuminen kylmälle vedelle aktivoi stressitekijänä immuunipuolustusta, karaisee ja voi parantaa vastustuskykyä esimerkiksi infektioille, professori Ikäheimo arvioi.
– Merkittävintä on todennäköisesti kylmän veden aiheuttama beetaendorfiinivaikutus ja tästä aiheutuva hyvän olon tunne.
Professorin mukaan on viitteitä, että veren rasvaprofiili sekä sokeriaineenvaihdunta voivat parantua säännöllisen avantouinnin myötä. Terveysvaikutuksista on havaittu lisäksi kiputilojen väheneminen nivelsairauksia potevilla.
"Mahtava, energinen olo"
Runsaan minuutin pulahduksen jälkeen Veera Tikkinen nousee Oulujoesta iho punoittaen.
– On taas aivan mahtava, energinen olo, uimari huoahtaa märän uimapuvun lämpimiin vaatteisiin vaihdettuaan.
Käynti kylmässä vedessä palkitsee hänen mukaansa joka kerta. Niin se tekee myös niinä pimeän ankeina iltoina, kun ennen pulahdusta mielessä häivähtää ohikiitävän hetken kysymys, mitä järkeä tässä on.
Lue myös: Mitä talviuinnista olisi hyvä tietää? Näillä Veera Tikkisen vinkeillä pääsee pitkälle
Jutussa on käytetty lähteenä myös Pasi Heikuran, Pirkko Hiissa Huttusen, Taina Kinnusen ja Antti Lindforsin teosta Avantoon! Talviuimarin käsikirja (2022).
