Oulun Hiukkavaarassa on kummallinen tilanne. Alueella on 500 hehtaarin kokoinen metsäalue, jossa ei saisi tavan kansalaiset liikkua. Mutta kyllä siellä liikutaan, ja paljon liikutaankin.
Kyseessä on puolustusvoimien taisteluampuma-alue, joka on ollut viime vuosina varsin vähäisellä käytöllä. Alueen raja tulee Oulun asutusalueista lähelle Talvikangasta, Hönttämäkeä ja uutta Hiukkavaaraa – näin niin kuin muutamia mainitakseni.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat oululaiset muistavat, että Hiukkavaarassa on toiminut Pohjan Prikaati.
Mutta aika muuttuu. Puolustusvoimat vei varusmiehet pois viime vuosituhannella, eikä nykyinen polkujuoksua tai maastopyöräilyä harrastava ruuhkavuosivanhempi miellä Oulua varuskuntakaupungiksi. Puhumattakaan crossimopolla kaasuttelevasta ikäluokasta, joka etsii Hiukkavaaran poluilta jännitystä elämäänsä.
Kun aluetta ei ole tarvittu puolustusvoimien aktiiviseen käyttöön, sen rajalla olevat kieltotaulut ovat menettäneet merkityksensä. Sen sijaan taisteluampuma-alueen polut leventyneet ja syventyneet vuosi vuodelta, ja uusia polkuja on syntynyt.
Isoimmat polut näkyvät Oulun kaupungin kartassa sekä useissa karttasovelluksissa. Mainintaa puolustusvoimien taisteluampuma-alueesta niissä ei ole.
Kielletty alue on monelle oululaiselle tärkeä lähimetsä ja vakiintunut lenkkipaikka. Puolustusvoimista annetaan ymmärtää, että poluilla on todennäköisesti turvallista liikkua, ja ettei nopealla aikataululla tehtäviä virka-apu räjäytyksiä polkujen läheisyydessä tehdä. Mutta seuraavaan hengenvetoon todetaan, että alueella liikkuminen on tosiaan kiellettyä.
Olisi oululaisten kannalta reilumpaa, että alueen käyttö virkistysalueena myönnettäisiin myös Puolustusvoimissa. Sanottaisiin, että saa siellä olla, paitsi silloin, kun siellä on harjoitukset. Ja jos tilanne muuttuu harjoitusten myötä niin, ettei sinne ole räjähdysvaaran vuoksi siviileillä asiaa, se lienee tällaisena maailmanaikana ymmärrettävää.