Parijono on valmiina hyvissä ajoin, kun oululaisen Satusiipi-päiväkodin Taikapolku-ryhmä on lähdössä retkelleen. Sen kohteena on oma metsäpaikka, johon tämä ryhmä suuntaa joka aamu, satoi tai paistoi.
Lounas syödään päiväkodilla, ja sen jälkeen ulkoillaan taas, tällä kertaa päiväkodin pihalla. Talvisin käydään hiihtämässä ja luistelemassa. Iltapäivän välipalan jälkeen on hetki aikaa leikkiä sisällä, ja kolmas ulkoilukerta on iltapäivällä.
Taikapolkulaiset ovat siis käytännössä puolet hoitopäivästä ulkona. Lapset ryhmässä ovat vaihtuneet, mutta toimintatapa on säilynyt jo kolme vuotta.
Iloisesti puliseva jono siirtyy taikapolulle. Se vie metsään, jonka suojaisaan paikkaan puiden alle on hyvä istahtaa hetkeksi ja nauttia välipalaa. Ulkona syömisetkin maistuvat paremmalta.
Joskus lounas lastataan sateenkaaren väreillä maalattuihin maitokärryihin ja nautitaan sekin metsässä.
Kun eväät on syöty, on aika lähteä omiin touhuihin. Lasten omille leikeille on tilaa ja aikaa.
Kepeistä on vaikka mihin
Päiväkodilla on menossa kansainvälisyysteema. Passeissa on jo leimat Kanadan, Englannin ja Itävallan kohdalla ja nyt kääröstä paljastuu sini-valko-punainen lippu, jonka yksi lapsista tunnistaa heti Ranskan lipuksi.
Eiffel-tornikin on tuttu, ja se on muuten korkeampi kuin yksikään tämän metsän puu.
Lastentarhanopettaja Marjo Kemppainen kertoo, että nyt etsitään keppejä ja käpyjä ja tehdään niistä oma torni.
– Löysin jo kolme keppiä, kuuluu iloinen hihkaisu metsästä.
Ensimmäinen osa on pystyssä nopeasti ja torni rakentuu keppi kepiltä. Oma torni saa olla omannäköinen. Sokkelotorni, nimeää yksi rakentajista.
Kaikista maailman kepeistä tulisi ehkä maailman suurin Eiffel-torni.
Keväthanki humpsahtelee askelten alla.
Pihla Mäkinen on kerännyt hienon asetelman kaarnasta, mustikanvarvusta, kuusenneulasista, männynoksasta, sammalesta ja jäkälistä.
Väinö Salmela on löytänyt kepin, joka on lähes yhtä pitkä kuin kantajansakin. Kepit ovat monen mielestä metsässä yksi kivoimpia juttuja, sillä niistä on vaikka mihin. Lisäksi mäenlasku on 5-vuotiaan Salmelan mielipuuhia ulkona.
Vanhemmatkin tyytyväisiä
Metsä opettaa kaikkea mahdollista, lastenhoitaja Pirkko Vahtola miettii.
– Empaattisuutta, yhdessäoloa, sosiaalisuutta. Täällä lapset leikkivät isolla porukalla eikä ole kuppikuntia, hän kehuu.
Touhukkaasta tekemisestä lähtee ääntä, mutta metsään sitä mahtuu.
Ongelmia ei synny siitä, mitä metsässä saa tai ei saa tehdä. Rajat on tiedossa ja aikuiseen pitää olla aina näköyhteys – sillä on pärjätty mainiosti.
Sateella pakataan mukaan iso pressu, josta viritellään laavu. Kun lasten varusteet ovat kunnossa, sateinen ilma on oikein hyvä ulkoiluilma.
Pakkanenkaan ei näitä ulkoilijoita hevillä lannista, sillä metsässä on lämpimämpää kuin jossain avaralla alueella. Paukkupakkasiin varusteet eivät riitä, mutta tuuleton –20 astetta sopii vielä mainiosti.
– Alussa joku vanhemmista saattoi suhtautua epäilevästi siihen, että olemme niin paljon ulkona, mutta sitten kun lapsi tuli ryhmään, saimme kiitosta. Vanhemmat ovat tosi tyytyväisiä, Vahtola kertoo.
Katso kuvagalleria: Puissa kiipeilyä, tornin rakentelua, omaa ja ohjattua tekemistä – Satusiipi-päiväkodin lapset viihtyvät ulkona
Luonnossa kotonaan tarkoittaa
Kiireetöntä ulkoilmaelämää säällä kuin säällä.
Ulkoilua useita tunteja päivittäin.
Retkeilyä lähiluontoon vähintään kolme kertaa viikossa.
Leikki- ja liikuntavälineiden löytämistä ensisijaisesti luonnosta.
Pitkäkestoisen leikin ja monipuolisen liikkumisen mahdollisuuksia päivittäin.
Aikuisen olemista lähellä ja lapsen ainutlaatuisuuden kunnioittamista.
Kestävän elämäntavan arvojen vaalimista.