Vaaran van­huk­set

Tämäkö se nyt on? Ounasvaaran vanhin puu?

Mahdotonta sanoa.

Kitukasvuinen mäntyherra ei juuri taivu lumen alla. Harmaantuva kaarna ei kerro syntymävuotta. Mänty kestäisi ikäkairauksen, mutta talvella puu on jäässä.

Kädet yltävät hyvin puuvanhuksen ympärille, mutta karussa kalliomaastossa vanhakaan puu ei ole kovin paksu.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan, dosentti Esa Huhdan mukaan liki 300 -vuotiaita puuvanhuksia löytyy esimerkiksi Isorakan länsirinteiltä runsaasti.

Kyseinen yksilö ei välttämättä ole vanhin ounasvaaralainen, mutta joku sen kavereista voi hyvin olla.

1700-luvun alkupuolella alkunsa saaneet männynkäppyrät eivät välttämättä ole kovin paksuja saati korkeita, mutta komeita ne silti ovat.

– Ne ovat sitä arvokkainta Ounasvaaraa luonnon monimuotoisuudenkin kannalta, Huhta sanoo.

Siellä, missä on vanhaa puustoa, löytyy myös vanhan metsän lajistoa.

– Metsot, palokärjet, kuukkelit ja töyhtötiaiset alkavat olla aika harvinaisia muualla, hän jatkaa.

Uhanalaisia lajeja

Tjyy-tjyy, kuuluu jostain oksistosta. Hömötiainen virittelee laulujänteitään. Viime vuosina harmaa paksuniska on muuttunut luokitteluissa erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Yksi syy on sen pesinnässä. Hömötiainen pesii kannonkoloissa ja lahopökkelöissä. Niitä löytyy lähinnä vanhemmista metsistä. Ounasvaaralla hömötiaisen kanta on hyvä.

Muita vaaralla asustavia erittäin uhanalaisia lajeja ovat muun muassa viherpeippo ja tervapääsky.

Jos olisi kesä, Ounasvaaran Jääskönlammen ääreltä voisi bongata myös vaarantuneeksi lintulajiksi luokiteltavan pensastaskun.

Samoilta paikkeilta ja sen eteläpuoliselta suoalueelta hyvätuurinen voi Huhdan mukaan bongata myös esimerkiksi liron ja taivaanvuohen.

Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Kaksi vuotta sitten valmistuneen Rovaniemen lintuatlaksen mukaan Ounasvaaran alueella pesii noin 50 eri lintulajia. Ehdoton erikoisuus ovat alueella pesivät ja talvehtivat Siperian pähkinähakit.

Silmälläpidettävistä lintulajeista Ounasvaaralla asustavat muiden muassa myös kuukkeli, helmipöllö ja kanahaukka.

Villi ja vapaa käsite

Ounasvaaran kaikki puusto ei suinkaan ole ikivanhaa. Keski-iältään yli satavuotiasta metsää siellä kasvaa kaupungin laskelmien mukaan silti yhteensä 470 hehtaaria.

Kaupungin vaaralla omistamasta metsäalueesta yli 141-vuotiasta puustoa on yli 70 prosenttia. Varsinaisia metsätöitä Ounasvaaralla ei ole tehty pitkään aikaan.

Rovaniemen kaupungin metsätalousinsinööri Kari Lukkarisen mukaan viimeiset isot hakkuut kaupungin puoleisella Ounasvaaralla tehtiin 1980-luvulla.

– Silloin korjasimme Mauri-myrskyn tekemiä tuhoja alueella, hän sanoo.

Lukkarisen katse kiertää lumista maastoa ympäri.

– Voi vain arvailla, kuinka vanhaa puusto tässäkin olisi ilman sen myrskyn tekosia.

Kohtalokkaan Maurin jälkeen ihmisen vaikutukset Ounasvaaran metsiin kaupungin omistamilla mailla ovat olleet Lukkarisen mukaan vähäiset.

– Jokunen talvi yksittäisiä puita on poistettu esimerkiksi hiihtolatujen varsilta turvallisuussyistä.

Viimeisimmät hakkuut Isorakan pohjoispuolella tehtiin 2000-luvun alussa. Muualla puita on jouduttu hakkaamaan lähinnä kävelyreittien tieltä.

– Kun kaupunkilaisilta kysytään asiaa, toiveet ovat usein aika ristiriitaisia.

Toisaalta toivotaan hoidettuja metsiä sekä mahdollisimman esteettömiä näkymiä ja reittejä. Samaan aikaan Ounasvaara pitäisi säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena ja koskemattomana.

– Se yhtälö on aika mahdoton toteuttaa.

Mitä Ounasvaaraan kuuluu?

Tällä hetkellä kaupunki omistaa suuren osan Ounasvaaran alueesta.

Tosin paljon riippuu myös tulkinnasta, mitä Ounasvaaralla tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

– Ounasvaara on aika villi ja vapaa käsite, Lukkarinen toteaa.

Yleensä Ounasvaaralla viitataan koko metsäiseen alueeseen, joka rajoittuu Ounasrinteentiehen, laskettelurinteisiin, rautatiehen ja Kajaanintiehen.

– Moni sanoo menevänsä Ounasvaaralle hiihtämään, kun menee vaikkapa Isorakalle. Silloin on kuitenkin edetty jo parisen kilometriä pois päin varsinaisesta Ounasvaarasta.

Kun Ounasvaaraa ajattelee koko metsäisenä viheralueena, kyseessä on noin 1 000 hehtaarin alue. Kaupunki omistaa siitä noin 800 hehtaaria, mutta siitä määrästä kaikki ei ole metsää. Lukuun sisältyvät myös Golfpuiston maanomistukset, pujottelurinteet ja mäkihyppykeskus.

Esimerkiksi kaupungin keskustan puoleisella laidalla on yksityisten omistamaa maata. Palstat lähtevät rautatien kohdalta ja ulottuvat näkötornin ohi vaaran laelle ja aina Välirakalle saakka.

Myös Isorakan lähellä on edelleen yksityisten omistamia maita.

Mökkimajoitusta suunnitellaan yksityisten maille

Yksityisten maanomistajien alueille vaaran laelle on jo yli vuosikymmenen ajan suunniteltu kaavamuutosta ja mahdollista uutta mökkikylää lähelle nykyistä Sky-hotellia.

Kaikkia kaupunkilaisia suunnitelmat eivät ole miellyttäneet. Yleiskaava sai lainvoiman vasta vuonna 2017 Korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä kaavasta tehdyt valitukset.

Kaupungin tavoitteena on ollut, että rakentamisen mahdollistava asemakaava alueelle valmistuisi tämän vuoden loppuun mennessä.

Sahatavaraa Ounasvaaralta

Kaupungin itse omistamat maat on käytännössä kaavamääräyksillä siirretty hakkuiden ulkopuolelle, virkistysalueiksi. Myöskään yksityisten mailla suurempia metsätöitä ei ole Ounasvaaran alueella tehty.

Toisin oli vielä sotien jälkeen.

– Rovaniemellä oli aikoinaan saha ja isännät hakivat tarvepuunsa lähimetsästä, eli Ounasvaarasta, Lukkarinen sanoo.

Myös saksalaiset ostivat sota-aikaan valtavat määrät polttopuuta, joka niin ikään hakattiin Ounasvaaralta. Vielä muutama vuosikymmen sitten maastossa oli Lukkarisen mukaan selvästi nähtävissä ajourat, joita pitkin puut ajettiin pois.

– Nyt puulaji tietyillä alueilla kertoo saman. Isot männyt puuttuvat paikoin ja kuusia on tavallista enemmän paikoilla, jotka olisivat luontaisempia kasvupaikkoja männyille, hän sanoo.

Ei tuoreita selvityksiä

Ounasvaara on monelle tärkeä ulkoilupaikka. Sen virkistysarvot ovat Huhdankin mukaan kiistämättömät.

Sen luontoarvoista ei silti ole yhtenäistä tutkimustietoa. Esimerkiksi laajamittaista kasvikartoitusta Ounasvaaralla ei ole juuri tehty.

– Voi olla, että Ounasvaara on yksinkertaisesti liian lähellä. Yleensähän erilaiset luontoselvitykset tehdään vasta sitten kun on pakko, kun suunnitellaan alueelle rakentamista tai muuta sellaista, Huhta sanoo.

Edelliset luontoselvitykset kaupunki teetti konsulttityönä reilut kymmenisen vuotta sitten, kun alueen osayleiskaavaa uudistettiin.

Huhdan mukaan ne ovat jo auttamattomasti vanhoja, jos Ounasvaaraa mielitään suurimuotoisemmin muokata.

– Totuus on se, että jos vanhan metsän päälle rakennetaan, niin kyllähän se lajisto sieltä silloin katoaa. Häiriövaikutus on sitten toinen juttu. Sekin vaikuttaa, pidetäänkö siellä ralleja vai rakennetaanko mökkejä.

Ei mitään suojelua

Lukkarinen kahlaa kinokseen. Hän ravistelee lunta pois pienen kippuraisen vuorimännyn päältä.

Vaivoin parin metrin korkeuteen ylettyvää käkkyrää ei kauempaa maastosta juuri erota.

Talvikävelyreitin varrella kituisasti kasvava puu on silti katsellut alas Kemijoelle jo pitkään.

Alueen puuston keski-ikä on laskelmien mukaan 249 vuotta.

– Voisi arvioida, että tämä on noin 280–350 vuotta vanha, Lukkarinen toteaa.

EU:n uuden biodiversiteettistrategian mukaan kaikki EU:n jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät tulisi suojella.

Huhdan mukaan on erikoista, ettei Ounasvaaran metsiä ole laajemmalti suojeltu.

– Kaikki yli 100-vuotiaat metsäkuviot alkavat olla alueita, joissa on vaateliaampaa eliölajistoa. Ne pitäisi saada säilymään alueella. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä myös ihmisen viihtyvyyden kannalta, Huhta sanoo.

Ounasvaaralla tämä tarkoittaisi kahta kolmasosaa koko kaupungin omistamasta metsäalueesta.

Rauhoitettuja kasveja

Erityisen arvokkaiksi luontoalueiksi Huhta listaa esimerkiksi juuri iäkkäät kalliometsät, muutamat, pienialaiset lehdot sekä lehtomaiset alueet.

Puronvarret, kosteikot ja lehdot ovat erityisen suotuisia kasvupaikkoja myös monille kasveille, joita ei muualla juuri tavata.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) ylitarkastajan Pekka Hervan mukaan Ounasvaaralla kasvaa monia harvinaisia ja ainakin yksi uhanalainen kasvilaji.

Sitä, mikä rauhoitettu, uhanalainen laji on kyseessä, ei tavalliselle kulkijalle kerrota.

– Luonnonsuojelulain mukaiset, rauhoitetut, uhanalaiset lajit merkitään viranomaisen tiedoksi, mutta julkista tietoa niiden kasvupaikat eivät ole, Herva sanoo.

Kasvilajeista luontodirektiivin IV b -liitteen kasvilaji on muun muassa Ounasvaaralla kasvava lapinleinikki, joka on virallisesti kuitenkin elinvoimainen laji.

Sienilajeista alueella tavataan muun muassa mustavahakkaita, keltahelttavahakkaita, harvinaisia koivunlehtohaperoita ja runsaasti muita ruokasieniä.

Lahopuiden oma fauna

Parhaimmat selvitykset alueella on tehty linnuista. Huhdan mukaan linnut toisaalta indikoivat myös muita lajiryhmiä.

– Tiettyjen lintujen pesintä viittaa esimerkiksi siihen, että alueella on lahopuuta. Ne taas ylläpitävät aivan omaa faunaansa.

Se tarkoittaa lahopuusta riippuvaista lajistoa kuten kääpiä, käävikkäitä ja lahottajasieniä ja edelleen esimerkiksi erilaisia hyönteisiä, jotka käyttävät lahopuuta ravinnokseen.

– Kaikkein uhanalaisimmat lajit ovat juuri lahopuusta riippuvaista lajistoa.

Hyvällä tuurilla Ounasvaaralla voi törmätä myös paljon lintuja suurempiin nisäkkäisiin – muihinkin kuin ihmisiin. Huhdan mukaan alueella asustaa myös esimerkiksi hirviä, kettuja, jäniksiä ja muita piennisäkkäitä.

Geologisia nähtävyyksiä

Lajikartoitusten mukaan Ounasvaaralla asuu myös erämiehen ystäviä kuukkeleita. Vielä 100 vuotta sitten kuukkeli oli Etelä-Suomen sisämaassakin yleinen lintu. Nyt naavapartaisten kuusikkojen kaveria näkee lähinnä pohjoisessa.

Ounasvaaralla yksi varmin paikka nähdä ruosteenpunaisten siipien pörähtelyä herkkujen perässä luontopolun on laavulla Välirakalta lounaaseen, mutta myös Sierijärven suuntaan laskevalla rinteellä, Väiskin laavun läheisyydessä.

Aivan vaaran laella ohi sujahtelee vain hiihtäjiä.

Talvikävelyreitin vieressä lumikinokset peittävät kallioita, joilla entiset nuoret viettivät keskiyön auringon juhlaa.

Ilman lunta ja jäätä juhannuskallioiden pinnasta voisi lukea jääkauden jälkeensä jättämiä arpia, mannerjäätikön hiomisjälkiä.

Lumi peittää alleen myös hotellin itäpuolella sijaitsevan muinaisrannan.

Huhdan mukaan molemmissa, geologisesti arvokkaissa, paikoissa olisi käyttämätöntä potentiaalia luontomatkailun osalta.

– Aika harvassa paikassa voi tutustua tällaisiin alueisiin kahden kilometrin päässä hotellilta, periaatteessa aika erämaamaisessa paikassa.

Kuluneet polut

Pekka Hervan mukaan Ounasvaaran arvo on kaikkinensa sen monipuolisuus, ei vain luonnon monimuotoisuuden, vaan myös sen virkistyskäytön ja liikunnan harrastamisen kannalta.

– Alueen arvo on erittäin merkittävä ja perustuu laajaan varsin yhtenäiseen luonnontilaiseen tai sen kaltaiseen metsäalueeseen ja vaaralta avautuviin maisemiin.

Vaikka alueen kävijämäärät ovat kasvaneet ja ovat hetkittäin korkeita, merkittävää ruuhkautumista alueella ei luonnonsuojelu- sekä luonnon virkistyskäytöstä vastaavan ylitarkastaja Hervan mukaan ole.

– Liikkuminen tosin on hieman kuluttanut Ounasvaaran länsiosan luontotyyppejä, Herva toteaa.

Saman asian on todennut myös Lukkarinen.

– Viimeisen parin vuoden aikana polkujen kuluminen on ollut aivan järkyttävää.

Kulumisen myötä reittejä on Lukkarisen mukaan ollut pakko leventää ja sorata.

– Sillä tavoin voimme edes jotenkin ohjata kulkua. Tavallaan suojelemme Ounasvaaraa sen käyttäjiltä. Muutoin polut leviäisivät aivan hallitsemattomasti.

Kaikkein vanhin käkkyrä

Pakkaslumi narskuu, muttei liu'u huopikkaan alla.

Sinne tänne kallioilla kasvaneiden käppyrämäntyjen joukosta on hankala paikallistaa sitä kaikkein kauiten paikalla kasvanutta.

Sitten löytyy se, mitä etsin. Raappaan lunta pois hongittuneen käkkärän kyljestä. Sen alta löytyy osittain peittynyt, ihmiskäsin tehty pilkka.

Pilkasta häämöttävät kirjaimet R ja J sekä luku 81. Vanha kirjoitus tuskin viittaa vuoteen 1981, mutta ehkä vuoteen 1881?

140 vuotta sitten tämäkin käkkyrä on ollut jo aikuinen yksilö. Mutta onko se silti vaaran vanhin?