Luonnonsuojelulakia ollaan uudistamassa. Luonnos hallituksen esitykseksi oli loppukesällä lausuntokierroksella, ja lausuntoja jätettiin määräaikaan mennessä noin 200.
Yhtenä muutoksena ehdotetaan kansallispuiston vähimmäispinta-alaa nostettavaksi nykyisestä tuhannesta hehtaarista 3 000 hehtaariin. Muutos on Oulun näkökulmasta huomionarvoinen, sillä moni toivoo Sanginjoelle perustetusta luonnonsuojelualueesta kansallispuistoa. Sen pinta-ala on kuitenkin hieman yli 2 500 hehtaaria eli alle uuden, ehdotetun rajan.
– Kansallispuiston pinta-ala on lausuntopalautteen johdosta edelleen keskustelun alla, lainsäädäntöneuvos Pasi Kallio ympäristöministeriöstä kertoo.
– Palautteessa nostoa ei kannatettu kovin laajasti, joten sen osalta lopullista ehdotusta ei vielä ole. Työryhmä jatkaa marraskuun loppuun. On mahdollista, että ehdotus vielä muuttuu, Kallio lisää.
Toteutuessaan lakimuutos ei Kallion mukaan vaikuttaisi nykyisiin kansallispuistoihin, joiden koko jää alle tuon 3 000 hehtaarin.
Syynä ehdotukselle oli Kallion mukaan lähinnä kansallispuistojen ekologisen kestävyyden turvaaminen kansallispuistojen erityisen aseman ja arvon vuoksi.
– Kansallispuistojen asema yleisinä luonnonnähtävyyksinä ja luontoharrastuksen kohteina sekä merkitys luontomatkailukohteina näihin liittyvine vaatimuksineen edellyttävät kansallispuistoksi perustettavalta alueelta riittävää pinta-alaa, jotta alueelle voidaan luonnonarvoja vaarantamatta sijoittaa tarvittavat, suuriakin kävijämääriä palvelevat retkeilyreitit ja -rakenteet sekä muut palvelut.
Kallio muistuttaa, että kansallispuistoihin tehtiin vuonna 2020 yli 3,9 miljoonaa käyntiä, ja vuodesta 2010 vuoteen 2020 kansallispuistojen yhteenlaskettu käyntimäärä on kaksinkertaistunut.
Korona on lisännyt huomattavasti retkeilyä kansallispuistoissa. Metsähallitus tiedotti syyskuussa, että kesä–heinäkuussa 2021 kansallispuistojen käyntimäärät kasvoivat neljä prosenttia vuoden takaiseen vastaavaan ajanjaksoon verrattuna, mutta verrattuna vuoteen 2019 kasvu on huimat 25 prosenttia.
– Kansallispuistoon tulee voida jättää myös riittävästi retkeilypalvelujen ulkopuolista, luonnontilaista aluetta, mikä mahdollistaa alueen luonnontilan ja sen luontaisen kehityksen sekä eliölajien ja luontotyyppien turvaamisen, Kallio perustelee.
Kallion mukaan kansallispuistolla on esimerkiksi valtion muuhun luonnonsuojelualueeseen verrattuna laajempi tehtävä paitsi luonnonsuojelullisesti, myös ympäristökasvatuksen, opetuksen ja yleisen luonnontuntemuksen, luonnontieteellisen tutkimuksen sekä ympäristön tilan seurannan alalla, sekä kaikille avoimena nähtävyyskohteena ja luontoelämysten kokemisen mahdollistavana ympäristönä.
– Valtiontalouden näkökulmasta kansallispuiston perustaminen ei välttämättä suoraan ole kustannustehokas keino luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, sillä kansallispuiston edellä mainittujen tehtävien edellyttämistä retkeilyreiteistä ja -palveluista sekä hallinnollisesta työstä muodostuu kustannuksia. Toisaalta kansallispuistot ovat myös merkittäviä matkailukohteita, ja vaikuttavat siten välillisesti positiivisesti paikallistalouteen, Kallio pohtii.
Puistonjohtaja Saara Airaksinen Metsähallituksen Pohjanmaan-Kainuun luontopalveluista kertoo Sanginjoen suojelualueen kasvattamisen 3 000 hehtaariin olevan periaatteessa mahdollista.
– Jos lähistöllä on tarjolla suojelualueen kriteerit täyttävää maata, se voidaan hankkia valtiolle ja liittää olemassa olevaan suojelualueeseen.
Maanhankinta hoidetaan Airaksisen mukaan ely-keskuksen kautta.