Oululainen Lauri Raittila on valmistanut useimmat retkeilyvarusteensa itse. Varsinkin vaatteet, mutta myös ahkiot, rinkat ja puukot.
– Päämotivaationi oli pitkään se, että vastaavaa tuotetta ei saanut kaupasta, Lauri kertoo.
Kipinä käsitöihin syttyi teini-iässä 1990-luvun lopulla, kun Lauri alkoi tehdä pyöräretkiä eri puolille Suomea. Pyörään oli kiinnitetty kimpsuja ja kampsuja, ja paluumatkalla hänestä tuntui, että tavaralastin kanssa on hankala matkustaa junassa.
Sitten Lauri luki netin uutisryhmästä, että joku retkeilyharrastaja oli tehnyt itselleen pyörälaukkurinkan. Siis tilavan rinkan, jonka voi tarvittaessa jakaa kahteen osaan, jolloin syntyy kaksi pyörälaukkua.
Idea sai Laurin innostumaan. Rinkan metalliosat valmistuivat peruskoulusta saatujen taitojen avulla ja äiti neuvoi, miten ompelukonetta käytetään. Mallin Lauri kehitteli itse.
– Laukkurinkastani ei tullut täydellistä, mutta se oli käyttökelpoinen. Se oli mukana useilla pyöräretkillä ja yhdellä Tiilikkajärven vaelluksella, Lauri muistelee.
Kun ensimmäinen itse tehty rinkka alkoi hajota, Lauri teki parannellun kakkosversion. Tällä hetkellä käytössä on kuudes rinkka, jonka tilavuus on 50 litraa, siinä missä ensimmäinen rinkka oli 100-litrainen. Vuosien varrella Laurista on tullut kevytretkeilijä.
Vaate, joka istuu täydellisesti
Lauri kertoo, että valmisvaatteet eivät istu hänelle kovin hyvin. Niitä ei ole suunniteltu hänen kaltaiselleen henkilölle, jolla on pitkä selkä. Oli mullistavaa huomata, että itse tekemällä sai takin, joka oli kerrankin riittävän pitkä.
– Takin tehtyäni aloin miettiä, että enkö voisi saada housutkin, jotka ovat minulle yhtä hyvät? Ja oikean kokoisen pipon ja hanskat, kaikki mahdolliset vaatteet?
Paluuta entiseen ei ollut, vaan ompeluharrastus vei mennessään. Sen myötä Laurista on tullut entistä vaateliaampi. Hän on tajunnut, että vaatteita voi räätälöidä omien tarpeiden mukaisiksi monessakin suhteessa.
– En esimerkiksi jaksa enää sitä, että taskut ovat epäkäytännölliset. Haluan, että sadehanskat mahtuvat housujen taskuun, eikä hanskoja tarvitse alkaa kaivaa repusta. Niinpä minun piti tehdä itselleni sellaiset housut, joissa on just sellaiset taskut.
Vaikka sopivia vaatteita saisikin kaupasta, valikoima voi tietyissä tilanteissa tuntua riittämättömältä. Lauri toteaa, että monilla retkeilijöillä on luottovaatteita, joita käytetään vuosikaudet. Siinä vaiheessa kun ne kuluvat puhki, samanlaista ei kenties enää ole tarjolla.
– On raskasta ravata kaupoissa ja sovittaa kasapäin vaatteita, jotta löytäisi uuden, joka on yhtä hyvä kuin edellinen. Tulee ehkä tehtyä hukkaostoksiakin. Ompeluharrastajalle ei tule tätä ongelmaa. Jos luottovaate on itse ommeltu, sen kuin kaivaa vanhat kaavat esiin ja valmistaa uuden samanlaisen – tai ehkä pikkuisen paremman.
Aloita siitä, minkä tarvitset
Jos retkeilyvarusteiden valmistus kiinnostaa, mutta ompelukokemusta ei ole yhtään, mistä kannattaisi aloittaa? Laurin mukaan tärkeintä on, että väline tulee tarpeeseen ja sen tekemiseen on vahva motivaatio.
Suhteellisen helppoa on esimerkiksi pakkauspussin, sadehameen, riippumaton, retkipeiton, kaulurin tai pipon valmistaminen. Lauri ei kuitenkaan halua estellä ketään aloittamasta jostain monimutkaisemmasta varusteesta, jos juuri sille on tarve.
– Eräs kaverini teki ensimmäisenä työnään juoksurepun. Ulkonäöllisesti se reppu ei välttämättä olisi kaupallinen menestys, mutta käytössä se kuulemma toimii hyvin.
Lauri huomauttaa, että retkeilyvarusteita ei ole tarkoitus käyttää ihmisten ilmoilla. Siinä mielessä ne ovat aloittelevan käsityöharrastajan kannalta armollisia.
– Maastossa ei yleensä ole kauhean paljon yleisöä katsomassa, miten nätisti saumat on ommeltu.
Vaatteita tehdessä vaikeinta saattaa sen selvittäminen, mikä on sopiva koko. Lauri vinkkaa, että helpointa on ottaa kopio jostain vanhasta vaatteesta.
– Jos itselle istuvat suosikkikalsarit ovat kuluneet puhki, ne voi leikata auki saumoja pitkin ja piirtää niistä mallin. Sitten etsitään mahdollisimman samanlainen kangas ja ommellaan uudet.
Alusvaatteita tekemällä säästää
Voiko omia retkeilyvaatteita ompelemalla säästää rahaa? Laurin mukaan se riippuu tapauksesta, mutta ainakin alusvaatteissa ehdottomasti voi. Lyhyistä merinoalushousuista pitää pulittaa retkeilyliikkeissä lähemmäs 50 euroa, vaikka kangasta menee vähän ja ompelutyö on melko yksinkertainen.
– Alusvaatteita sitä paitsi tarvitsee monia. Vaatteiden kappalehintahan laskee, jos samanlaisia tekee kerralla useita. Silloin kangasmateriaali on helpompi käyttää kokonaan hyödyksi, eikä tule hukkapaloja. Suunnittelutyötäkin tulee suhteessa vähemmän.
Lauri neuvoo, että aloittelijan ei heti kannata tehdä varusteitaan superkalliista erikoiskankaasta. Voi olla, että valmistus menee joltain osin pieleen, eikä ensimmäinen versio jää pitkäaikaiseen käyttöön. Edullisetkin kankaat ovat hyvin käyttökelpoisia.
– Hintaero perusmateriaalin ja huippumateriaalin välillä on kymmenkertainen, mutta kankaiden laatuero on ehkä vain kaksinkertainen. Ei retkeilyliikkeidenkään varusteita ole yleensä tehty kaikista kalleimmista huippukankaista, Lauri perustelee.
Lauri tuntee kankaat, koska ne ovat hänelle nykyisin myös ammatti. Lauri työskentelee ulkoiluvarustemateriaaleja myyvässä Shelby Outdoor -liikkeessä.
Sisäteltta ja untuvat uusiokäyttöön
Kankaiden, kaavan ja motivaation lisäksi varusteiden tekoon tarvitaan ompelukone. Useimpien ulkoiluvaatekankaiden ompelu onnistuu Laurin mukaan lähes millä tahansa koneella.
Jos kyse on ensimmäisestä ompelutyöstä, Lauri selvittäisi ensin omilta sukulaisilta ja kavereilta, voisiko joku lainata omaa konettaan.
– Kaikkein parasta on, jos voi mennä ompelemaan lainaajan luokse. Häneltä voi sitten samalla kysyä apua.
Mikäli ompelusta innostuu toden teolla, varusteita saattaa valmistua hieman liikaakin. Lauri kertoo siirtävänsä retkeilyvaatteiden vanhemmat versiot arkikäyttöön.
– Jos jämähtää tekemään vain yhtä vaatetta tai välinettä, vanhoille versioille ei ehkä löydy järkevää käyttöä, mutta minulla on onneksi iso sortimentti. Esimerkiksi takeissa minulla oli jossain vaiheessa kymmenen vuoden väli, ennen kuin tein uuden.
Laurilla on tapana käyttää vaatteet ihan loppuun. Jos hyväkuntoinen retkeilyvaate kuitenkin alkaisi kyllästyttää, sille kannattaa hänen mielestään ensisijassa etsiä uusi omistaja eikä kierrättää kankaita muihin ompeluprojekteihin.
Rikki menneet varusteet ovat asia erikseen.
– Jos esimerkiksi uudehkoon kuoritakkiin tulee reikä, jota ei pysty paikkaamaan, takin vedenpitävästä kankaasta saa tehtyä hyvän pakkauspussin tai sadehanskat. Myös esimerkiksi untuvat ja teltan sisäosan kangas on järkevä ottaa uusiokäyttöön, Lauri miettii.
Heikkolaatuisemmatkin kankaat voi toki ottaa talteen. Mikäli haluaa ainoastaan testailla varusteen oikeaa mitoitusta, koeversioon kelpaa kuluneempikin kangas.