Katja Misikangasta jännittää. Kuusenkerkkien keruutavoitteet ovat tänä vuonna valtavat.
– Kuusenkerkän keruu on tämän kesän isoin ponnistuksemme. Aiomme kerätä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, lappilaisiin luonnonyrttituotteisiin erikoistuneen Arctic Warriorsin toimitusjohtaja kertoo.
Arctic Warriors valmistaa kuusenkerkästä pakastekuivaamalla jauhetta. Sen lisäksi yritys viljelee ja jalostaa tuotteita lappilaisista erikoiskasveista, kuten väinönputkesta ja ruusujuuresta sekä nokkosesta ja marjoista.
Yrityksen omat viljelykset sijaitsevat Narkauksen kylässä Rovaniemellä, jossa nokkosenversoja puskee nyt esiin joka paikasta. Pitkissä viljelypenkeissä yksittäiset ruusujuuret ovat ennättäneet tehdä jo keltaisia kukkiakin. Lisäksi tiluksille on putkahtanut uusi väinönputkipelto.
– Huomasimme, että meillä on tapahtunut luonnollista taimitusta, kun viimevuoden väiski oli päässyt siementämään pellon laidalle. Pientä uutta kasvustoa puskee joka paikasta. Taimia siis löytyy, joten samahan ne on käyttää hyväksi ja laittaa kasvamaan.
Vaikka alkukesä on Misikankaan mielestä ihanaa aikaa, se on samalla myös todella hämmentävää.
– Täällä Lapissa varsinkin! Keho ja mieli heräävät uuteen eloon yhdessä luonnon kanssa. Kun yöt eivät enää pimene, niin päivät vain tuppaavat venymään. Ei tajua lopettaa hommia ja mennä nukkumaan.
Uusi elinkeino Lappiin erikoiskasvien viljelystä
Työn puolesta alkukesään liittyy aina myös pientä epävarmuutta. Uusi kasvukausi on alussa eikä koskaan voi täysin varmuudella tietää, miten sadonkorjuu juuri tänä kesänä etenee.
Vaikka samanaikaisesti uutisotsikot huutavat häämöttävästä ruokapulasta, omavaraisuuden tarpeesta, maanviljelijöiden ahdingosta ja tuontilannoitteiden kallistuvista hinnoista, ne eivät ole Misikankaan huolenaiheina.
Päinvastoin. Nyt hän rohkaisee maanviljelijöitä tarkastelemaan käyttämättömiä peltojaan uudesta vinkkelistä – erityisesti Lapissa, jossa perinteinen maanviljely on vähentynyt radikaalisti, lähestulkoon loppunut.
– Meillä on täällä hirmuisesti peltotilaa vapaana tai nurmella viljelyssä. Erikoiskasvit eivät vaatisi määrältään mitään 20 hehtaarin tilaa vaan pienestäkin viljelyksestä saisi paljon paremmat rahat kuin nurmen viljelystä. Se voisi olla meille täällä jopa uusi elinkeino ja vaihtoehto, kun perinteinen maatalous ei ole enää kannattavaa, Misikangas aprikoi.
Alkuperäislajit kestävät vaikka takatalven
Vaikka kaikkien kasvien viljelyssä on omat niksinsä ja riskinsä, alkuperäislajit ovat Misikankaan mukaan yleensä sääturvallinen vaihtoehto. Tehokkaat viljelytavat ovat jo olemassa.
– Kun ruusujuuren saa istutettua, ja se on oman tilansa vallannut eikä mikään pikkutaimi enää, se on aika huoleton viljeltävä. Ruusujuuri ja väinönputki eivät ole moksiskaan, vaikka yhtäkkiä tulisi takatalvi ja sataisi lumi päälle. Eivät ne vaikeita ole, mutta vaativat ne silti työtä.
Vaikka kesät ovat Lapissa lyhyitä, ne ovat yötä päivää valoisia. Lisäksi Lapissa on ainutlaatuisen puhdas ilma ja vesi, josta on muualla maailmassa huutava pula. Kovat talvipakkaset pieksevät puolestaan kasvitauteja ja kasvintuhoajia.
Vaikka Suomen alkuperäislajit ovat vielä monelle suomalaisellekin tuntemattomia, ulkomailla on alettu kiinnostua yhä enemmän niin arktisten erikoiskasvien kuin nokkosenkin väkevistä ominaisuuksista.
– Tämän kesän tavoitteenamme on saada vähintään yksi mutta mielellään kaksi uutta nokkosenviljelijää. Toimitamme raaka-aineita puolijalosteena myös muille yrityksille emmekä pysty tuottamaan niin isoja määriä, joita yksikin asiakas Yhdysvalloissa olisi halukas ostamaan, Misikangas kertoo.
Väinönputki, Angelica archangelica
Tunnistus: Jopa 1,5-metriseksi kasvava sarjakukkaiskasvi, jolla on pitkä, punertava, vankka ja kalju varsi. Kukat ovat vihertävänvalkoisia ja kasvavat pallomaisina sarjoina. Lehdet ovat epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päättölehdykkä on 3-liuskainen. Kasvaa Lapissa lehtomaisten purojen ja lähteikköjen varsilla.
Keruu: Juuret ja lehdet touko-kesäkuussa ennen kukintaa, siemenet loppukesästä. Väinönputkea käsiteltäessä kannattaa käyttää suojavaatteita, sillä kasvin kumariinijohdokset voivat aiheuttaa vaikeita iho-oireita yhdessä auringonvalon kanssa.
Yrttitarhassa: Väinönputki leviää parhaiten siemenistä tuoreeltaan syksyllä. Jos kukkavarsien antaa kehittyä, väinönputki on kaksivuotinen. Siitä saa monivuotisen katkaisemalla varren ennen kukkavarsien kehittymistä. Yksi väinönputki vie yrttitarhassa noin neliömetrin verran maata.
Käyttö: Nuoria tuoreita versoja ja lehtiä voi käyttää pienissä määrin mausteena niin suolaisissa kuin makeissakin ruoissa ja juomissa. Vahva maku vaatii kaverikseen usein jotain hapanta. Väinönputki on sekä elintarvike- että lääkeluettelon kasvi.
Ravintoarvot: Ravintokuitua, kalsiumia, kaliumia ja C-vitamiinia.
Huomioitavaa: On suuri määrä väinönputkelta näyttäviä sarjakukkaiskasveja, joista osa on erittäin myrkyllisiä. Jos väinönputkea kerää luonnosta, on kasvi osattava tunnistaa varmuudella.
Voimakasvit houkuttelivat yrittäjäksi
Katja Misikankaan suvussa on aina käytetty luonnonyrttejä ruokana ja rohtona. Äiti valmisti omia kansanperinteeseen pohjautuvia uutteita, öljyjä ja voiteita esimerkiksi kuusenpihkasta, koivuntuhkasta, turpeesta, marjoista ja luonnonyrteistä.
Papan veli oli Rovaniemellä sijaitsevan Narkauksen kylän jokivarren parantaja. Kun serkku kaatui päälläseisontaleikissä Misikankaan peukalon päälle, se käytiin laittamassa isosedän luona takaisin sijoilleen ja hoidettiin sitten yrttihauteilla kuntoon.
– Suvussani on ollut yrttimaakareita, kansanparantajia ja jäsenkorjaajia niin pitkälle kuin on tutkittu, Misikangas kertoo.
Vaikka tarkkaa alkuajankohtaa omalle yrtti-innostukselleen Misikangas ei muista, hän tietää keränneensä villiyrttejä ja tehneen hauteita hevosten ruhjeisiin jo lapsena. Mutta ei yrttien käyttäminen aina ollut pelkästään kiehtova asia.
– Teini-iässä kiukuttelin, että pentele, kun ei saa edes sairastaa rauhassa. Heti ollaan tyrkkäämässä troppia naamariin. Maailmalle piti lähteä ja oma polku kulkea, jotta oppi arvostamaan luonnontuotealaa ja innostui itsekin lähtemään yrittäjäksi.
Arktisista kasveista tuli yrityksen erikoisuus
Arctic Warriors alkoi muotoutua kymmenisen vuotta sitten. Superfoodit olivat silloin rantautuneet Suomeen ja terveystietoiset olivat hullaantuneet eteläamerikkalaisista maca-jauheista ja itäaasialaisista goji-marjoista.
Samoihin aikoihin Luonnonvarakeskus (Luke) erikoistutkija Rainer Peltola lähetti Misikankaalle tutkimuksia siitä, kuinka huikeat ravintoainepitoisuudet ovat juuri arktisilla alueilla kasvaneissa ruusujuuressa, väinönputkessa, kuusenkerkässä, nokkosessa ja marjoissa.
Misikangas työskenteli silloin vielä äitinsä kosmetikkaafirma Lapcreamissä yrttivoiteiden valmistajana ja luonnontuotealan opiskelijoiden kouluttajana.
– Kuljin luennoimassa luonnontuotealan oppilaitoksissa siitä, miten mahtavat raaka-aineet meillä täällä on ja kuinka superfood-buumi voisi olla toisinkin päin! Kun kukaan ei alkanut tehdä elintarvikkeita, piti itse alkaa, Misikangas kertoo.
Äidin yrityksen ansiosta ruusujuuren ja väinönputken viljelytoiminta oli Misikankaan ulottuvilla jo valmiiksi. Alusta asti oli selvää, että hommaa lähdetään tekemään isosti. Siksi tuotteisiin käytettävät kasvit valittiin sen mukaan, mistä olisi mahdollisimman helppo saada runsasta satoa.
– Halusimme profiloitua luonnostaan arktisislla alueilla kasvaviin tuotteisiin, kuten ruusujuureen ja väinönputkeen. Nokkosen otimme mukaan, koska se on mielestäni maailman paras ravintokasvi. Se on niin ravintotiheä, että sen pitäisi olla meillä kaikilla arkikäytössä oleva kasvi, Misikangas toteaa.
Katja Misikangas
Narkauksen kylässä vuonna 1979 syntynyt Arctic Warriorsin toimitusjohtaja ja Suomen luontoyrittäjyysverkoston puheenjohtaja.
Tehnyt jo teininä turvesaunahoitoja ja kuppausta äitinsä luontaishoitolassa, työskennellyt myöhemmin äitinsä kosmetiikkafirma Lapcreamillä yrttivoiteiden valmistajana ja luonnontuotealan opiskelijoiden kouluttajana.
Lisäksi ollut töissä muun muassa kokkina pitseriassa, lastenhoitajana ja tarjoilijana Norjassa ja hevostallilla Sveitsissä.
Koulutukseltaan vyöhyketerapeutti ja hevos- ja koirahieroja.
Kirjoittanut vuodesta 2010 lähtien Kansanparantajan perillinen -blogia.
Harrastaa pitkiä metsäretkiä, metsässä yöpymistä, liukulumikenkäilyä ja vaelluksia koiran kanssa.
Kummallinen koti, jossa kaikki ruoat ovat vihreitä
Väinönputki ja nokkonen ovat Misikankailla edelleen päivittäisessä käytössä. Lasten kaverit ovat sanoneet heidän taloaan kummalliseksi, kun kaikki ruoat ovat aina vihreitä pannukakuista keittoihin.
– Nokkonen muuttaa kaiken ruoan vihreäksi. Laitan myös nokkosensiemeniä joka paikkaan, keiton, leivän ja jukurtin päälle sekä salaattiin. Väinönputkesta tehtyä eliksiiriä käytämme päivittäin vastustuskyvyn vahvistamiseen sekä tukkoiseen oloon, Misikangas kertoo.
Tutkimuksissa väinönputken on osoitettu olevan antimikrobinen eli häiritsevän useiden eri bakteerien kasvua.
Kirpeää kuusenkerkkää käytetään Misikankailla erityisesti lämpimissä juomissa. Kun laittaa kuusenkerkkäjauhetta ja hieman hunajaa lämmitettyyn, höyryävään maitoon tai kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, saa tehtyä kerkkälattea.
– Sitä tulee tehtyä metsään termariin matkaan. Toki myös smoothieen ja teehen laitan kerkkää.
Ruusujuuri on ruuhkavuosia elävän yrittäjä-äidin oma luottokasvi. Sen on tutkittu lievittävän stressiä, väsymystä ja ahdistusta. Ruusujuuren vaikutukset perustuvat sen sisältämiin kemiallisiin yhdisteisiin, kuten rosaviineihin ja salidrosideihin.
Ulkoisesti Misikangas käyttää luonnonyrttejä lähinnä jalkakylvyissä. Erilaisiin haavereihin hän tekee pihkahauteita äitinsä vanhalla reseptillä valmistetusta voiteesta. Pihkaa on perinteisesti käytetty Suomessa erilaisten iho-ongelmien hoidossa, ja sen voimakas antimikrobinen ja haavan paranemista edistävä vaikutus on osoitettu myös lukuisissa tutkimuksissa.
Ruusujuuri, Rhodiola rosea
Tunnistus: 10–35 cm korkea mehikasvi, jolla on paksu ja painava juurakko. Vaaleankeltaiset kukat sekä tiheät ja sinivihreät lehdet. Kasvaa luonnonvaraisena Lapin tuntureilla purojen ja jokien varsilla sekä kivikkoisilla paikoilla.
Keruu: Lehdet ennen kukintaa, juuret syyskuussa.
Puutarhassa: Leviää versoista, siemenistä tai juuresta. Viihtyy puutarhassa perennakasvina. Ensimmäisen juurisadon saa kuuden vuoden päästä istutuksesta.
Käyttö: Juuret ravintolisänä pienissä määrin teenä ja uutteissa. Lehtiä ja nuoria versoja voi myös syödä.
Ravintoaineet: Lehdet sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Juuressa vaikuttavina aineina muun muassa rosaviini, rosariini, rosiini ja salidrosidi.
Huomioitavaa: Juurien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan.
Luonnonyrttejä voi viljellä myös itse
Puutarhurit pitävät pohjoisen alkuperäislajeja usein rikkaruohoina, joista pitää päästä keinolla millä hyvänsä eroon. Nokkosen lailla myös voikukka on ravintorikas vihannes ja rohto, jota voi käyttää teenä ja pinaatin tapaan ruoanlaitossa. Molempia voi viljellä myös itse omassa kukkapenkissä.
Vaikka ruusujuuri ja väinönputki kasvavat luonnonvaraisena ainoastaan Lapissa, myös niitä pystyy viljelemään eteläisemmässäkin Suomessa.
– Lapin-reissu kannattaa ajoittaa niin, että voi hakea samalla joko alkukesästä taimet tai loppukesästä siemenet matkaan. Ruusujuuri ei vie hirveästi kukkapenkissä tilaa ja se on nätti perennakasvi. Väinönputkesta on hyvä muistaa, että se on kova leviämään, jos se pääsee siementämään, Misikangas kertoo.
– Jos kasveja haluaa käyttää ravinnoksi, pitää tietysti valita lannoitteet sen mukaan, että kasveja pystyy syödäkin, hän lisää.
Omaa nokkosviljelmää Misikangas kehottaa laiduntamaan siten, että koko kasvupaikan leikkaa aina versojen keruun jälkeen matalaksi. Vuohenputkea voi lypsää samaan tyyliin niittämällä viljelmän yhä uudestaan kesän mittaan matalaksi. Niittämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, joten sitä ei voi tehdä jokamiehenoikeudella omalla lähiniityllä.
Täysikasvuisia nokkosia voi myös laiduntaa siten, että leikkaa ainoastaan tuoreen kärkitupsun, minkä jälkeen nokkonen kasvattaa uuden tilalle. Maitohorsman lehtisatoa pystyy moninkertaistamaan samalla tekniikalla. Maitohorsma sisältää nokkosen tapaan hyvät määrät kalsiumia, kaliumia ja rautaa – C-vitamiinia ja magnesiumia jopa enemmän kuin nokkonen!
– Jos nokkosensiementä haluaa hyödyntää, nokkosen pitää antaa kasvaa kokonaan alkukesästä loppukesään. Nokkosensiemenet ovat antioksidanttipommeja, jotka kannattaa ehdottomasti kerätä talteen, Misikangas vinkkaa.
Muita kasveja, joita Misikankaan mielestä voisi hyödyntää enemmänkin, ovat koivu ja siankärsämö. Puiden lehtien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan.
– Koivu on hyvä teeaines eikä sitä edes tarvitsisi sen kummemin viljellä, kun sitä löytyy niin hyvin joka paikasta. Siankärsämöä meillä on pienimuotoisesti viljelyssä yhdellä viljelijällä ja tarkoitus olisi lisätä sen tuotantoa ensi kesänä. Myös siankärsämöä voi viljellä itsekin kukkapenkissä, Katja Misikangas kertoo.
Erikoiskasvien viljely on helpommin sanottu kuin tehty, sillä viranomaiset eivät vielä näe liiketoimintaa kannattavana.
– Peltotukien kanssa on ollut ongelmia ja esimerkiksi nokkosenviljelyä ei pidetä järkevänä liiketoimintana. Uudenlainen viljelytoiminta vaatisi ennen kaikkea viranomaisilta asennemuutosta, Arctic Warriorsin toimitusjohtaja Katja Misikangas toteaa.
Toinen haaste on luomusertifiointi, joka on luonnontuotealan vientituotteissa lähestulkoon pakollinen. Ulkomaiset asiakkaat ostavat ainoastaan luomua. Nokkoset Arctic Warriors saa jo luomuna ja myös ruusujuuri ja väinönputki viljellään luomuna, vaikka sertifikaatin saaminen niille kestääkin vielä vuosia. Ruusujuuresta ensimmäisen juurisadon saa kuuden vuoden päästä istutuksesta.
Kuusenkerkät pystyi poimimaan ennen luomuna kaikista Lapin metsistä 4H-liitto Youngfour Oy:n tekemän sertifioinnin ansiosta. Vuoden alusta Ruokavirasto muutti kuitenkin ohjeistustaan niin, että metsänomistajan pitäisi nyt itse liittyä luomuvalvontajärjestelmään myydäkseen metsänomistajan luvalla poimittavia keruutuotteita, kuten kuusenkerkkää. Käytännössä se tarkoittaa ylimääräistä paperityötä ja valvontamaksuja metsänomistajalle.
Yksi syy tiukkaan tulkintaan ovat maailmalla esiintyneet luomuväärennökset. Luonnontuotealan kattojärjestön Arktisten aromien mukaan Suomessa luomun luotettavuus ja jäljitettävyys eivät kuitenkaan kärsisi, vaikka alueet olisi liittänyt luomuvalvontaan ainoastaan selvittäjä eli esimerkiksi elintarvikeyritys. Koko tuotantoketju pysyisi edelleen täysin valvonnassa – aivan, kuten tähänkin saakka.
Jopa 90 prosenttia Suomen metsistä olisi mahdollista sertifioida luomukeruualueeksi muuttamatta nykyisiä metsänhoidon tapoja. Esimerkiksi kuusenkerkän keruu onnistuu hyvin myös puuntuotannon rinnalla, ja parhaimmillaan luomukeruutuotteet olisivat metsänomistajalle hyvä vuosittainen tulonlähdekin. 99 prosenttia kuusenkerkistä jää vuosittain keräämättä.
– Jos keruuluomun saaminen alkaa mennä liian vaikeaksi, niin alan selvittää, miten kuusenkerkkää saisi Ruotsin puolelta. Sama Lappi se on sielläkin ja luomuhommakin hieman helpompaa. Toinen vaihtoehto olisi alkaa kasvattaa omaa luomutettua kuusimetsää, Misikangas pohtii.