Rus­ka­vael­ta­jien kuu­lu­mi­sia Kar­hun­kier­rok­sen var­rel­ta

Kokosimme Pohjoisen Polkujen parhaita aikaisempia ruskajuttuja. Tämä juttu on julkaistu alunperin 27. syyskuuta 2022.

Alarinteestä alkaa kuulua englanninkielistä laulua. Dire Straitsin On Every Streetin tahtiin pitkä letka nuoria rinkankantaja-aikuisia nousee Karhunkierroksen reittiä pitkin Virkkulantien eli Konttaisen suunnalta ylös Valtavaaralle.

On ruskasesonki. Hiljaisen kesän jälkeen matkailijat ovat löytäneet Kuusamoon.

Nämä ovat Aalto-yliopiston kauppatieteiden opiskelijoilla. Menossa on ruskavaelluksen viimeisen päivän rutistus Rukalle. Ryhmä on päivien aikana myös poikkeillut reitiltä kiinnostavien kohteiden vuoksi.

Yksi vaeltajien käymäkohde on ollut Saaripuron köngäs, joka laskettelee Kitkajokeen Päähkänänvaaran ja Saarivaaran välistä. Korkeuseroa könkäässä kertyy parikymmentä metriä.

– Yritettiin bongata lähteitäkin, mutta ne oli kyllä vain aika hämäriä suonsilmiä, Saurén sanoo.

Lähiympäristön luonto- ja kulttuurikohteiden löytäminen ja havainnointi vahvistaa retkikokemusta. Retkeilijöitä pääsääntöisesti suositellaan pysymään reiteillä, jotta maasto ei kulu.

– Kohteisiin perehtymällä luontoon pääsee tutustumaan paremmin. Tämä vaellus oli erilainen kuin kaksi vuotta sitten, kun kuljin kaverien kanssa Karhunkierroksen juurikaan sivuun poikkeamatta. Silloin tosin oli ikävämpi sää ja tiukempi aikataulu, Saurén sanoo.

Erikoinen tarinapaikka Valtavaaralla on Surmanoro. Kun Virkkulantieltä taivaltaa kilometrin verran, tulee Suolammen laavulle. Siitä vielä kilometri, niin laskeudutaan Surmanoroon, joka on vaaran poikki kulkeva kuru.

Saurén on taustoihin perehtynyt retkeilijä, sillä hän tietää lukemansa perusteella, että Surmanoron surkea nimi liittyy lumivyöryyn.

Mateenpyyntimatkalla olleet rukajärveläiset Herman ja Kalle Ojala kuolivat lumen uhreina jossakin Surmanoron lähialueella tammikuussa 1868. Vyöryn jyristessä Herman oli 27-vuotias ja Kalle 20-vuotias.

Vaarajonolla on sattunut muitakin lumivyörykuolemia, viimeksi helmikuussa 2000 Konttaisella.

Saurén on kavunnut Konttaiselle "heti kun on kävelemään pystynyt". Hänen isovanhempansa Eeva ja Seppo Alavuotunki nimittäin asuvat Kuusamossa. Karhunkierroksen jälkeen Saurén on viikon verran kylässä Alavuotungeilla.

Ohto Pentikäinen, ryhmän lauluvastaava, sai nuorena roikkua vaarinsa Juha Pentikäisen matkassa katsomassa "kaikkia kallioita".

– Ne ei silloin minua kiinnostaneet, mutta nyt ne on alkaneet kiinnostaa, Ohto Pentikäinen sanoo.

Juha Pentikäinen on uskonto- ja kansatieteilijä, emeritusprofessori, joka on tutkinut muun muassa Kuusamossakin asunutta runonlaulajaa Marina Takaloa (1890–1970).

Pentikäisen ja Saurénin matka jatkui Finlandia-hymnin saattelemana. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Suositulla polulla on arkipäivänä tilaisuus keskittyä omiin tai luonnon hengitysääniin vain lyhyen tovin kerrallaan. Taas tulee joku.

Ensikertalaiset ruskaretkeläiset Mirja ja Harri Ollikainen Nurmijärveltä ovat palaamassa Suolammen laavulta aamulenkiltä. Kolmantena mäkeä laskeutuu nelivedolla espanjanvesikoira Nestori.

– On ollut suunnitelmissa pitkään käydä täällä päin myös ruskan aikaan. Pitää päästä itse kokemaan syksyn kauneus. Ei riitä, että näkee toisten siitä ottamia kuvia, Mirja Ollikainen sanoo.

– Hienoja maisemia lähdettiin katsomaan. Maaruskaa on jo aika hyvin, mutta puissa ruskaa voisi olla enemmänkin, Harri Ollikainen sanoo.

Pariskunta on myös melonut ja käynyt kiertämässä Juumassa 11-kilometrisen Pienen Karhunkierroksen. Sen reittiä he sanovat sunnuntaikävelyksi verrattuna tähän Valtavaaran Karhunkierros-osuuteen.

Polulla on juuria ja kiviä, korkeimmilla kynnäillä myös sileää tai röpelöksi rikkoutunutta kalliopintaa. Jyrkimmissä kohdissa lääpästyvää auttavat portaat tai köysi.

Tuuheat korkeat kuuset ja kilpikaarnaiset haavat jäävät alarinteeseen. Ylhäällä kasvaa mäntyä sekä koivua. Jälkimmäisen koossa ja rungon muodossa on tunturimaisia piirteitä. Varvikossa vahvimpia punaisen sävyjä käyttävät mustikka, ruohokanukka ja riekonmarja.

Kun Virkkulantieltä on päässyt 80 metriä korkeammalle ja jalat ovat tulessa, ensimmäinen kallio houkuttaa levähtämään. Siitä on avara näköala länteen Konttaisjärven ja kauempana päilyvän Ala-Kitkan suuntaan. Ihailijoiden runsaus näkyy varvikon silppuuntumisena.

Kaivinkoneen kolina Rukalta kuuluu tänne asti.

Laavulla levähtävät muiden muassa joensuulaiset Anna Weckman-Pölönen ja Seppo Pölönen sekä Rita ja Juha Onttonen. He ovat käymässä Rukalta päin.

– Tuo väli näytti kartassa aika helpolta, mutta olihan se tosi haasteellinen. Jaloissa tuntuu, kun on koko viikko tepasteltu. Ja tämä oli kyllä reissun kruunu, Seppo Pölönen sanoo.

Anna Weckman-Pölönen selventää, että ei pahassa mielessä, vaan että haastavuus oli kiva yllätys.

Lounaaksi naposteluruokaa, ei enää pussikeittojen lämmittelyjä.

Helsinkiläiset sisarukset Eeva ja Anna Alonen ja heidän serkkunsa Leena Liljeström ovat hekin Karhunkierroksen viimeisen etapin tauolla Suolammen laavulla menossa Rukan suuntaan.

– Minä ja Leena ollaan ensimmäistä kertaa vaeltamassa. Etukäteen en isommin tutustunut, mitä kohteita täällä olisi, Eeva Alonen kertoo.

Liljeström kuunteli etukäteen vaellusaiheisesta Havuja kengissä -podcastista, missä sen tekijät olivat Karhunkierroksella pysähdelleet.

– Se oli kiinnostavaa. Minulle riittää merkitty reitti. En halua lähteä suunnistamaan kartan ja kompassin kanssa, Liljeström sanoo.

Eeva Alosta ruskan keskeneräisyys ei haittaa, sillä komeaa ja vaihtelevaista luontoa on näkynyt koko matkalla.

– Käytän pehmeitä vaelluskenkiä. Eilen, kun käveltiin 24 kilometriä ja oli paljon juuria, jalkapohjissa illalla vähän tuntui, Alonen kertoo.

Nämä vaeltajat eivät ole aikaisemmin kuulleet, mitä on Surmanoro-nimen taustalla.

– Kyllä draama kiinnostaa. Onhan nämä säväyttäviä tarinoita, Eeva Alonen sanoo.

Eeva Alonen pääsi kuvaamaan kuukkelin aivan läheltä. Suolammen ja Valtavaaranlammen laavuilla ja Konttaisjärven eteläpäässä onkin hyvät paikat havainnoida lintuja, Kuusamon lintukerho opastaa Konttaisen lähtöpisteen taulussa. Konttaisen ja Konttaisjärven välissä on lintupolku.

Pikkulintuja on syyskuisessa sekametsässä vielä runsaasti. Saattaapa polulla tulla vastaan paikallinen metsäkanalintukin.

Ruska-aika huipentaa sulan maan retkeilykauden. Metsähallitus arvioi, että normaalivuosina nykyisin Karhunkierroksen kävelee läpi 5 000–6 000 vaeltajaa.