Takana on musta joulu. Maa näyttää metsässä edelleen paljaalta, vaikka Hannes-myrsky heitti Oulun seudulle pari senttiä lunta.
Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu, mutta mitä ihmiset ajattelevat siitä? Lähdimme Pilpasuon luontopolulle kyselemään tätä tavallisilta ulkoilijoilta.
– Tämä on vähän surullista. Kyllähän muksuna sai vielä aina jouluna lumiukon tehdä. Selvästi näkee, että talvet ovat lämmenneet, sanoo polulla ensimmäisenä vastaan tuleva Nico Kaarlejärvi.
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
– Yksilön on loppujen lopuksi tosi hankala vaikuttaa mihinkään. Muutoksen pitää olla yhteiskunnallinen. Olen insinööriopiskelija ja ajattelen, että ehkä tarvitaan enemmän teknillisiä kuin yksilöllisiä ratkaisuja, Kaarlejärvi vastaa.
Keskustelu lipuu kierrätykseen, joka on yksi ilmasto- ja ympäristökuormitusta vähentävä asia.
Ihmisillä olisi kuitenkin vielä paljon parannettavaa jätteiden lajittelussa.
– Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika laiskoja otuksia. Mutta jos vaikka pystyisi laittamaan kaikki jätteet samaan kippoon ja joku kone lajittelisi ne loppupäässä, niin sellainenhan olisi kaikille järkevää, Kaarlejärvi pohtii.
Kaarlejärven mielestä ilmastonmuutoksen suhteen ei pidä heittäytyä toivottomaksi.
– Pakkohan johonkin on uskoa. Tähän pitää itse kehitellä ratkaisuja, jos muut eivät pysty.
Seuraavaksi luontopolulla tulee vastaan tulee viiden hengen porukka.
Vaihdamme kielen englantiin, jotta brasilialainen Narriman Pimentel pääsee mukaan keskusteluun. Ilmastonmuutos tuntuu myös hänen kotimaansa säässä.
– Brasiliassa kesistä on tullut kuumempia ja talvista kylmempiä. Ilmastonmuutos vaikuttaa eri puolilla maailmaa eri tavoin. Se on tietysti surullista, Pimentel sanoo.
– Ja ehkä myös pelottavaa, lisää Oona Hilli.
Aaro Hilli kertoo siirtyneensä sähköautoiluun päästöjen vähentämiseksi. Pimentel on puolestaan ollut jo seitsemän vuotta vegaani, joskaan ei pelkästään ilmastosyistä.
– Minusta on tärkeää, että ihmiset uskovat siihen, että heidän valinnoillaan on merkitystä. Mutta meidän pitäisi panna enemmän painetta suurimpia yrityksiä kohtaan, sillä niillä on eniten merkitystä ilmastonmuutokselle, sanoo Axel Åkerlund.
– Myös hallituksilla on vastuuta. Niiden pitäisi näyttää tietä, hän jatkaa.
Aktivismi ei tunnu olevan tässä porukassa mikään kirosana.
– Julkisuudessa pitäisi kertoa enemmän yksilöistä, jotka isoja yhtiöitä ja voimia vastaan. Koska loppujen lopuksi isoilla muutoksilla on merkitystä, eikä pienillä asioilla, Aaro Hilli sanoo.
Åkerlund nyökyttelee muistuttaen samalla, että usein muutokset ovat aluksi hitaita. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaa on kehitetty pitkään, mutta teknologiat ovat kypsyneet kunnolla vasta aivan viime vuosina.
– Joten toivoa ei pidä menettää, Åkerlund sanoo.
Jenni Juntunen ja Onni Moilanen ovat pysähtyneet tulistelemaan Pahalammen laavulle. Tässäkin perheessä on pantu musta joulu merkille.
– En muista koska olisi ollut tähän aikaan näin vähän lunta, Moilanen toteaa.
Kaksikko on kotoisin Kajaanista, joka on lumisempaa seutua kuin Perämeren rannikko. Ennusteiden mukaan molemmilla alueilla vuotuinen keskilämpötila nousee kuitenkin yhtä jalkaa.
Muutos tarkoittaa, että luminen aika lyhenee, vesistöt ovat yhä suuremman osan vuodesta jäättömiä, ja lisääntyvät sademäärät tulevat entistä useammin vetenä.
– Onhan se surullista. Ja huolestuttavaa, Juntunen miettii.
– Harmi. Harmi se on, Moilanen säestää.
Nykyiset aikuiset näkevät jo ilmastonmuutoksen omassa elinympäristössään. On työlästä kuvitella millaisessa ilmastossa nyt syntyvät lapset elävät vuosikymmenien päästä, jos lämpenemistä ei saada hillittyä.
– Mustasta joulusta tulee lapsille varmaan tavallisempi juttu. Toivottavasti he pääsevät kuitenkin leikkimään lumileikkejä, ja hiihtämään ja luistelemaan, Jenni Juntunen miettii.
– Ja toivottavasti heille säilyisi sellainen elinkelpoinen pallo vielä pitkään, vaikka eihän tämä hyvältä näytä, hän jatkaa.
Kuten muutkin Pilpasuon ulkoilijat, myös Juntunen ja Moilanen ovat pyrkineet vähentämään omia ilmastopäästöjään.
– Ei me hirveästi lennetä, ja syömme kasvispainotteisesti. Varmaan kaikki voisivat silti tehdä enemmän, Juntunen sanoo.
– Kyllä tämä asia usein on mielessä jollain tasolla. En tiedä tuleeko aina toimittua sen mukaan, mutta kyllä sitä haluaisi tehdä enemmän, Moilanen sanoo.
Maapallon lämpeneminen on niin massiivinen ongelma, että tietoisuus siitä koettelee monien ihmisten henkistä jaksamista.
Yksikään Pilpasuolla vastaan tullut ei mainitse ilmastoahdistusta, mutta huoli toistuu ihmisten puheissa.
Olisiko mukavampaa miettiä iloisempia asioita? Juntunen ja Moilanen jäävät hetkeksi miettimään.
– Ei me varmaan aihetta vältellä, Juntunen sanoo.
– Aiheeseen liittyviä uutisia tulee luettua, mutta en ehkä aktiivisesti etsi tietoa asiasta, Moilanen jatkaa.
– On tämä tärkeä aihe. Kaikkeen olisi varmasti syytä olla siitä tietoisia, Juntunen lisää.