Oulun käräjäoikeus on antanut Kuusamon suurpetokeskuksen toimintaan liittyvän tuomion.
Se tuomitsi eläintarhan toimitusjohtajana syyskuuhun 2022 toimineen Sulo Karjalaisen, nykyisen toimitusjohtaja Pasi Jänttin sekä keskuksessa toimineen eläinlääkärin eläinsuojelurikoksista.
Jäntti ja eläinlääkäri tuomittiin sakkorangaistuksiin ja Karjalainen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Syyttäjä haki kaikille kolmelle tuomiota törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Käräjäoikeus päätyi kuitenkin hylkäämään syyttäjän ajaman syytteen valtaosin.
Syyttäjä muun muassa väitti, että syytetyt olisivat laiminlyöneet erilaisia eläimiin liittyviä velvoitteitaan. Hänen mielestään suurpetokeskuksen eläimiä kohdeltiin julmasti ja niille aiheutettiin tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa.
Syyttäjän mukaan syytetyt eivät esimerkiksi huolehtineet siitä, että eläimille ei anneta niiden terveyttä vahingoittavaa ravintoa.
Syyttäjä väitti, että esimerkiksi karhuille annettiin vuosien ajan runsaasti suolaa sisältäviä nakkeja ja runsaasti sokeria sisältäviä makeita tuotteita.
Käräjäoikeus näki asian toisin kuin syyttäjä ja hylkäsi syytteen tältä osin.
Se perusteli ratkaisunsa muun muassa tarhalle suoritettuihin tarkastuskäynteihin, joita tehtiin tarhalle useita useiden vuosien aikana.
Tarkastukset tehnyt aluehallintovirasto ei kuitenkaan kehottanut missään vaiheessa tarhaa muuttamaan tai korjaamaan eläimille tarjottujen ruokaseosten sisältöä.
Myöskään eläinten terveystutkimuksissa ei todettu hampaiden osalta merkkejä liiallisesta sokerin saannista eikä myöskään epäsopivasta ruuasta aiheutuneista muista terveysongelmista.
Käräjäoikeuden mukaan yksittäisten herkkujen tai nakkien antaminen koulutus- tai hoitotilanteessa ei voida katsoa vaarantavan eläinten terveyttä.
Syyttäjän mukaan syytetyt eivät myöskään huolehtineet muun muassa siitä, että eläimillä on riittävästi virikkeitä niiden pitopaikoissa ja että nämä pitopaikat ovat turvalliset.
Käräjäoikeuden mukaan tarkastuskertomusten perusteella on selvitetty, että kaikissa karhujen tarhoissa ei ollut riittävää määrää puita kiipeilyä varten. Aluehallintoviraston antamien määräysten jälkeen tilanne parani.
Syytettyjen mukaan tarhoissa olleet karhut olivat iäkkäitä, joten niiden halu kiipeillä ylöspäin oli heikentynyt ja mielenkiinto suuntautunut enemmän vaakatason aktiviteetteihin. Käräjäoikeuden mukaan tämä väite oli uskottava vastaajien ja todistajien kertomuksien perusteella.
Oikeus totesi, että vastaajat olivat laiminlyöneet pystyssä olevien kiipeilypuiden riittävän määrän karhutarhoissa. Näyttämättä kuitenkin jäi, että laiminlyönnistä olisi aiheutunut karhuille tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen myös tältä osin.
Aluesyyttäjä Kimmo Vakkalan ajama syyte oli rakennettu yhdeksi syytekohdaksi, jossa teonkuvauksessa oli useita väitettyjä tekotoimia ja niillä väitettyjä seurauksia.
Käräjäoikeus totesi muutaman syyttäjän ajaman tekotoimen vastaajien syyksi.
Kaikki kolme syytteessä ollutta vastaajaa tuomittiin Aina-karhun sopimattomasta pitopaikasta koskevasta teonkuvauksesta.
1-vuotias Aina-karhu oli tavattu ennalta ilmoittamatta tehdyllä eläinsuojelutarkastuksella Sulo Karjalaisen omakotitalon yhteydessä olevasta varasto-/pannuhuoneessa olleesta lukitusta häkistä.
Kaikki kolme vastaajaa olivat olleet tietoisia karhun olinpaikasta ja siitä, että se oli nukkunut häkissä talviunensa tammikuusta 2022 huhtikuuhun 2022.
Ainan herättyä talviunilta keväällä 2022, olisi sille pitänyt käräjäoikeuden mukaan huolehtia asianmukaisen hoidon ja pitopaikan järjestäminen. Tästä huolimatta karhua oli pidetty häkissä alle kuukauden verran heräämisen jälkeen.
Käräjäoikeus katsoi, että pitopaikka oli karhulle epäsopiva ja siitä aiheutui tarpeetonta kärsimystä. Teko ei ollut kuitenkaan käräjäoikeuden mukaan erityisen raaka tai julma, vaan esimerkiksi karhun terveydentila oli todettu terveystarkastuksessa hyväksi.
Kovimman tuomion saaneen Sulo Karjalaisen syyksi käräjäoikeus katsoi myös syksystä 2019 kevääseen 2020 jatkuneen tilanteen, jossa hyljeksitty koirasusi oli joutunut toistuvasti laumansa purtavaksi.
Käräjäoikeuden mukaan Karjalainen oli ollut päivittäisessä hoitovastuussa koirasudesta ja hänellä oli jo syyskuussa 2019 tieto siitä, että yksi koirasusi on joutunut jo pidemmän aikaa laumansa puremaksi.
Käräjäoikeuden mukaan Karjalaisen olisi täytynyt huolehtia koirasudelle tarvittava hoito ja varmistaa, ettei se joudu muiden koirasusien purtavaksi. Käräjäoikeuden mukaan tästä aiheutui koirasudelle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Karjalaisen syyksi luettiin myös ilveksen pitäminen sopimattomassa pitopaikasta.
Pitopaikka oli Suurpetokeskuksen ulkopuolinen paikka, niin kutsuttu vanha minkki- tai näätätarha, jossa oli ollut kaksi häkkiä hätävarana tai sisäänottotilana hoitoon tuleville eläimille.
Sinne oli sijoitettuna vuodenvaihteesta 2022 aina huhtikuun puoliväliin asti Karjalaisen muualta paikkakunnalta hakema huonokuntoinen ilves, joka jouduttiin myöhemmin lopettamaan.
Ilves oli kärsinyt munuaissairaudesta ja sitä oli säilytetty kuukausien ajan verkkopohjaisessa pienessä häkissä ilman eläinlääkärin hoitoa, joka aiheutti käräjäoikeuden mukaan ilvekselle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Syyttäjä syytti teosta myös Jänttiä ja keskuksen eläinlääkäriä, mutta käräjäoikeuden mukaan jäi näyttämättä, että he olisivat tienneet ilveksen säilyttämisestä minkkitarhalla.
Syytetyt kiistivät kaikki syyttäjän esittämät väitteet epäasiallisesta toiminnasta.
Toimitusjohtaja Jänttiä ja Suurpetokeskuksen eläinlääkäriä oikeudessa avustanut Olli Siponen sanoo, että hänen laskujensa mukaan hänen päämiehiinsä kohdistui kaikkiaan 17 teonkuvausta, joista 16 lopulta hylättiin.
Heidät tuomittiin käytännössä vain Aina-karhun pitämisestä liian pienessä häkissä.
– Olemme tästäkin kovasti eri mieltä, sillä erauspentujen pesät ovat pieniä. Aiomme valittaa tältä osin hovioikeuteen, Siponen kommentoi tuomiota.
Myös aluesyyttäjä Vakkala aikoo ilmoittaa tyytymättömyytensä koko tuomioon.