Hiirosen palstaviljelyalueen reunalla sijaitsee yksi Oulun kaupungin ylläpitämistä nuotiopaikoista.
Kyltti ohjaa ylittämään pienen sillan, joka kuljettaa vehreiden lehtipuiden ja pensaiden lävitse.
Nuotiopaikalla näky on kuitenkin lohduton.
Kaikki tulentekopaikkaa ympäröivät koivut ovat revittyjä. Tuohta on revitty paikoitellen niin paljon, että myös sen alla sijaitseva kaarna on vaurioitunut.
Tummapintaiset puut ovat tummuneet poltetun näköisiksi.
Yleensä koivu kärsii pysyvästi tuohen keräämisestä. Kun puun pinta vaurioituu, veden ja ravinteiden kulkeutuminen estyy. Tämä johtaa puun kuolemiseen.
– Kyllä näistäkin puista monen latva on jo alkanut kuivua, toteaa Oulun kaupungin metsätalousinsinööri Petri Korpela osoittaen tummuneita puiden latvoja.
Korpela kävi tarkastamassa nuotiopaikan pari päivää aiemmin. Puita on revitty vuosi vuodelta pahemman näköisiksi.
Tuohen kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.
Nuotiopaikkoihin ja niiden välittömään läheisyyteen kohdistuva ilkivalta ei ole Korpelan mukaan poikkeavaa. Lehtipuiden tuohen, kaarnan ja oksien repiminen on yleistä. Toisinaan ilkivalta kohdistuu myös nuotiopaikkojen rakenteisiin, kuten penkkeihin.
– Ei tästä voi pelkkiä nuoria syyttää, tätä tapahtuu kyllä ihan kaikkialla, Korpela toteaa.
Kuolleet puut joudutaan turvallisuussyistä kaatamaan.
Osalla kaupungin ylläpitämistä nuotiopaikoista on tarjolla polttopuita. Puiden saatavuudella ei kuitenkaan ole vaikutusta nuotiopaikkojen puiden tuhoamiselle.
Lähellä kaupunkia sijaitsevat nuotiopaikat kokevat usein enemmän ilkivaltaa. Helpon saavutettavuuden vuoksi kävijöiden varustautuminen voi olla vähäisempää.
Puiden repimiseltä voi välttyä ottamalla mukaan sytykepaloja tai hyödyntämällä maasta löytyvää kuivaa materiaalia, kuten oksia tai maahan tippunutta tuohta.