Torniolaislähtöinen maastohiihtäjä Emmi Lämsä painaa ranteestaan urheilukellon harjoituksen käyntiin.
Voiteen sijasta suksien pohjissa ovat renkaat, sillä kesäharjoittelukausi on täydessä vauhdissa. Tämän päivän lenkillä Lämsä keskittyy tekniikkaan.
AT Ski Teamin hiihtäjät polkaisevat matkaan päättäväisillä vedoilla. Ammattilaisten tyypillinen lenkki on noin kahden tunnin mittainen, joka tarkoittaa suunnilleen 30–35 kilometrin matkaa.
Yksittäisessä treenissä hiihtäjä seuraa urheilukellostaan ensisijaisesti sykettä ja sen vaihtelua.
– Kevyellä lenkillä seuraan aika paljon sitä, että syke pysyy alhaalla. Sitten jos lähden tekemään jotain reippaammalla teholla, tarkkailen sitä, että syke pysyy sillä alueella, missä sen on tarkoituskin pysyä, Lämsä sanoo.
Kestävyysurheilijan arjessa lepo on ensisijaisen tärkeää. Urheilukellon lisäksi Lämsä seuraa hyvinvointiaan älysormuksella.
– Seuraan sillä unenlaatua ja palautumista. Se toimii myös hyvänä mittarina siinä, että jos on tulossa flunssa päälle, niin tietää jättää treenin välistä, Lämsä kertoo.
Mitä laitteista kannattaa seurata?
Yhä useamman ranteessa tai sormessa kulkee mukana pieni tietokone, joka hälyttää, jos käyttäjä ei ole levännyt tai liikkunut riittävästi.
Apulaisprofessori Laura Karavirta kertoo, että tyypillisin virhe urheilukellojen ja älysormusten käytössä on se, että mittaustuloksia seurataan liian lyhyeltä ajanjaksolta.
– Kannustaisin keskittymään enemmän pitkien aikavälien trendien seurantaan. Olennaisempaa on se, ovatko elämäntavat säännöllisesti kunnossa kuin se, täyttyykö aktiivisuustavoite joka ikinen päivä, Karavirta neuvoo.
Karavirta tutkii päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun terveysvaikutuksia Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Se, mitä laitteista kannattaa seurata, riippuu omista tavoitteista.
Karavirta muistuttaa, että varsinkaan alkuvaiheessa kaikkea laitteen tarjoamaa dataa ei tarvitse ymmärtää. Tärkeintä on hallita perusasiat.
– Jos on aloitteleva mittarinkäyttäjä tai haluaisi tehdä elämäntapamuutoksen, niin kannattaa lähteä yhdestä tai kahdesta selkeästä tavoitteesta, ja seurata niiden kannalta oleellisimpia ominaisuuksia.
Karavirta opastaa, että alussa tavoitteena voisi olla esimerkiksi askelmäärän lisääminen 7 000 askeleeseen päivässä tai viikoittainen suositus 150 minuutin reippaasta liikkumisesta.
Jos puolestaan tuntuu, että liikkumiseen ei ole päivällä energiaa, Karavirta neuvoo panostamaan yöuneen, lepoon ja terveelliseen ravintoon.
Miten työssä käyvä aikuinen varmistuu, että saa suositusten mukaisesti liikuntaa?
Karavirta jakaa työssä käyvät karkeasti kahteen ryhmään. Istumatyötä tekeviin sekä niihin, joilla työpäivän aikana tulee kevyttä tai raskaampaa liikuntaa.
– He, jotka tekevät fyysistä työtä, saavat yleensä paljon liikettä jo työpäivän aikana. Sitten taas he, jotka koko kahdeksan tuntia istuvat, tarvitsevat liikettä vapaa-ajalla, Karavirta sanoo.
Monet laitteet mittaavat sykettä, jota Karavirta kehottaakin seuraamaan aktiivisesti.
– Syke on oikeastaan ainut vertailtavissa oleva muuttuja, jolla voi verrata kuormitustasoa luotettavasti. Se kertoo liikkumisen tai harjoittelun rasittavuudesta suhteessa ihmisen kykyihin.
Karavirta painottaa, että nimenomaan sykkeellä voi mitata urheilusuorituksen kuormittavuutta riippumatta olosuhteista.
– Esimerkiksi hiihdossa riippumatta siitä, hiihtääkö järvenjäällä tai vuoristomaisemissa, syke toimii molemmissa. Vauhti ei taas ole millään tavalla vertailukelpoinen erilaisissa maastoissa.
Karavirta suosittelee tavallisille käyttäjille laitteita, joissa on sykettä luotettavasti mittaava ominaisuus.
Lepo- tai yösykkeellä voidaan mitata ihmisen rasitustilaa.
– Jos alkaa näyttää siltä, että trendi menee vaikkapa yösykkeessä ylöspäin, niin se voi olla merkki jatkuvasta liiallisesta kuormituksesta, Karavirta sanoo.
Itse mittareiden tarkkuudessa ei ole suuria eroja älykellojen ja -sormusten välillä. Karavirran mukaan laitteen valinta riippuu siitä, mihin tarkoitukseen käyttäjä sitä tarvitsee.
– Yleensä kelloissa on enemmän treeniin tarkoitettuja ominaisuuksia. Sormus painottuu selvemmin hyvinvoinnin, liikkumisen ja unen seurantaan. Se on pienempi laite, joten sitä voi olla miellyttävämpi käyttää kuin rannekelloa, Karavirta arvioi.
Leposykkeen ja sykevälivaihtelun lisäksi hiihtäjä Emmi Lämsä mittaa laitteillaan kehonsa lämpötilaa, joka antaa osviittaa esimerkiksi elimistön stressitilasta ja palautumiskyvystä.
– Kehon lämpötila toimii hyvänä mittarina naisilla kuukautiskierron seurannassa. Se on myös hyvä mittari siinä, kuinka kuormittunut kroppa on, Lämsä toteaa.
Neuvonantaja, ei lisäkuormittaja
Liiallisesta päivätason mittaamisesta voi Karavirran mukaan olla jopa haittaa, jos arjen pienetkin yksityiskohdat yrittää optimoida terveyden kannalta parhaaksi.
– Kyllä itsensä mittaaminenkin voi mennä vähän yli, varsinkin jos on semmoinen data- ja suorituskykykeskeinen ihminen.
Karavirran mukaan toivottava tilanne olisi, että mittari toimii arjessa "tietynlaisena neuvonantajana, eikä lisäkuormittajana".
– Jos alkaa tuntua siltä, että alkaa palvella sitä mittaria ja tuottaa sinne vaadittuja askelmääriä, niin kannattaa jättää se mittari vähäksi aikaa hyllylle ja katsoa, kuinka pärjäisi ilman sitä.
Karavirta muistuttaa, että mittarit toimivat ihmisillä yksilöllisesti, joten joillakin mittausvirhe voi satunnaisesti olla hieman suurempi kuin toisilla.
– Päivittäinen heilunta voi johtua ihan vaan mittausvirheestä, mikä meidän kaikkien ihmisten biologiaan kuuluu.