Kokosimme Pohjoisen Polkujen parhaita aikaisempia ruskajuttuja. Tämä juttu on julkaistu alunperin 24. syyskuuta 2022.
Syksyn ensimmäinen pakkasaamu tarjoaa taianomaista tunnelmaa. Varvut ja heinät kimaltelevat kuuraisina ja usva leijailee täysin tyynen lammen pinnassa.
Lännessä taivaan värit ovat purppuraiset ja haaleankeltaiset. Idässä taivas hohtaa oranssina ja kultaisena, mutta aurinko on vielä piilossa Riisitunturin takana.
Tämä on syyskuun kaunein päivä, mutta parhaimmillaan se on jo ennen auringonnousua.
Riisitunturin reitti on kätketty helmi
Posiolla sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto tunnetaan erityisesti talviretkikohteena. Sykähdyttävissä tykkymaisemissa on helppo piipahtaa vaikka Rukalla lomaillessa.
Kansallispuisto on myös päiväretkeilijöiden mieleen. Riisitunturin parkkipaikka on alle kahden kilometrin päässä tunturin huipusta, joten siellä on mahdollista käväistä esimerkiksi lasten kanssa.
Rengasreitit lähtevät nimenomaan Riisitunturin parkkipaikalta: 4,3 kilometrin Riisin rääpäsy kiertää Riisitunturille läheisen autiotuvan kautta ja 10,7 kilometrin Riisin rietas lisää reitille muun muassa vaikuttavan Riisisuon ylityksen sekä Pikku Riisitunturin.
Kansallispuiston todellinen helmi on kuitenkin Riisitunturin reittinä tunnettu 26 kilometrin polku. Se kulkee hienoissa vaaramaisemissa puiston läpi Posion suunnalta, jossa päätepiste on Kirintövaaran laskettelukeskuksella.
Oma ruskaretkeni kansallispuistoon yhdisteli Riisin rietasta ja Riisitunturin reittiä. Koska aikaa oli vain pari päivää, päädyin lähtemään ja palaamaan Riisitunturin parkkipaikalta. Sen ja Kirintövaaran välille olisi voinut yrittää järjestää taksikuljetuksen tai sukkuloida auton mukana kulkevalla polkupyörällä, mutta helpoimmalla pääsisi tekemällä retken, jonka lähtö ja maali ovat samassa paikassa.
Havumetsässä paras ruska löytyy maasta
Riisitunturin metsät ovat vahvasti havupuuvaltaisia. Ruska-aikaan vaaramaisemat loistavat enimmäkseen vihreinä, ja rinteitä täplittävät yksittäiset ruskan kellastamat puut.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että havumetsässä ruska-aika ei olisi kaunis. Keltaiset laikutkin tuovat väriä näkymiin, mutta todellinen ruskaelämys loistaa maassa.
Mustikan ja juolukan varvut hohtavat mitä mielenkiintoisimmissa punaisen ja violetin väreissä.
Varsinainen maaruskanähtävyys ovat kuitenkin suot, jotka ovat Riisitunturin erikoisuus. Kansallispuisto tunnetaan mahtavista rinnesoistaan, joiden heinä loistaa kauas keltaisen eri sävyissä.
Vähän yli 450 metriin kohoavat Riisitunturit eivät ole kovin kummoisia avotuntureita. Näistä kahdesta Pikku Riisitunturi näyttää ruskaisemmalta. Sielläkin pitkälti näyttävän maaruskan ansiosta, koska mitään Pohjois-Lapin tunturikoivuviidakkoa täällä ei koe.
Polku kapenee Riisitunturin reitillä
Polkujen leveys kertoo paljon reitin suosiosta. Riisitunturin huipulle johtava polku on leveä kuin valtatie. Sieltä Riisin riettaana jatkuva polku on huomattavasti vähemmän kuljettu, mutta silti vaellusreitiksi leveä. Reittiä on myös kestävöity murskeella.
Riisitunturin reitti on kapea ja selvästi vähiten kuljettu mainituista. Reittiä ei ole mitenkään vaikea seurata mutta on selvää että täällä on vähemmän kulkijoita kuin vilkkailla rengasreiteillä. Esimerkiksi mursketta ei tähän osaan puistoa ole levitetty, mutta ilahduttavaa on, että osa pitkospuista on uusittu tänä kesänä.
Rietas -rengasreitiltä on noin 4,5 kilometriä ensimmäiselle laavupaikalle, joka sijaitsee Liittolammilla. Aikarajoitteiden vuoksi tämä on retken yöpaikka, vaikka mieli tekisi tutkia Riisitunturin reittiä pidemmällekin. Esimerkiksi UKK-reitin kokonaan vaeltanut Tommi Lahtonen nosti osion yhdeksi satoja kilometrejä pitkän reitin kohokohdista.
Kimaltava aamu pakkasyön jälkeen
Itse polku kulkee vaaralta vaaralle, ja yleensä niiden väleissä on jonkinlainen suo. Maisemaa halkovat purot ovat reitin viehättävimpiä nähtävyyksiä.
Parin kilometrin jälkeen polku nousee Hevonharja-nimiselle harjulle, jonka nimen voi olettaa tulevan sen sivuprofiilista. Harjamuotoa ei kuitenkaan polulta käsin havaitse. Vähän ennen Liittolampia polku ohittaa myös pienen purossa olevan vesiputouksen, johon vesi laskee suoraan avosuolta.
Liittolammien laavu on kelvollinen paikka yöpymiseen, vaikka hyviä telttapaikkoja on tarjolla yllättävän vähän. Yöpymispaikkana se kiinnostaa ennen kaikkea aamun vuoksi: Yölle on ennustettu pakkasta, joten odotan aamusta usvaista.
Talvimakuupussin turvin pikku pakkasessakin tarkenee oikein hyvin. Yön aikana metsästä kuuluu joitain lintujen ääniä, mutta enimmäkseen on yhtä hiljaista kuin päivällä: Tähän vuodenaikaan muuttolinnut ovat lähteneet ja paikkalinnut eivät pidä suurta meteliä itsestään. Tosin yön turvin teltan ylittää vielä yksi suurempi hanhiparvi.
Huurteinen aamu Liittolammilla on sykähdyttävän kaunis. Tämä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen yöpaikka. Vaikka mieli tekee jatkaa, arki kutsuu ja edessä on paluu Riisin riettaalle.
Suosituilla rengasreiteillä ruuhkaa
Rengasreitillä tulee hyvin selväksi, miksi polku on sellainen kuin se on. Reitti kiertää Riisitunturien ja vastapäisten Nuolivaarojen hienoimmissa rinnemaisemissa. Vaarojen väleissä ja niiden notkoissa on mahtavia rinnesoita, joista osa on huomattavan jyrkissä rinteissä. Se, miten suo pysyy vetisenä tällaisessa paikassa, ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä.
Tunturimaastoista huolimatta polku ei missään tunnu liian vaativalta tai jyrkältä, vaikka se vaatiikin kulkijalta kohtuullista liikuntakykyä.
Tähän asti täällä on saanut olla hyvin rauhassa: Riisitunturin reitillä on tullut vastaan kaksi muuta ihmistä. Ensimmäinen heistä oli viikon vaelluksella yötä Liittolammilla, toinen tuli vastaan aamuvarhaisella Riisitunturin suunnalta.
Tänään on kuitenkin kirkas keli ja syksyn kaunein päivä tähän asti. Shokki Riisin riettaalla on melkoinen, kun ihmisiä kulkee rengasreittiä ympäri noin 50 metrin välein. Harmaan sään muuttuminen aurinkoiseksi on tuonut niin suuren joukon ihmisiä ihailemaan Etelä-Lapin ruskaa, että pari vuotta sitten laajennettu parkkipaikka on täynnä selvästi yli äyräidensä.
Henkilökohtaisesti en tykkää kävellä vaellusreittiä jonossa, mutta oikeastihan väenpaljous on hieno asia. Mitä useampi pääsee kokemaan retkeilyelämyksiä Suomen luonnossa, sen parempi.
Jos haluaa retkeillä omassa rauhassa, Riisitunturin reitillä se onnistuu jopa ruska-ajan kauneimmassa säässä.
Riisitunturin kansallispuisto
Sijaitsee Posiolla Etelä-Lapissa, pinta-ala 7 600 hehtaaria.
Yksi vuonna 1982 perustetuista kansallispuistoista, jotka juhlivat tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan.
Luontoon.fi kuvaa Riisitunturia maisemapuistoksi. Kuuluisimmat näkymät aukeavat itse Riisitunturilta: Itäpuolella Kitkajärven laaja selkä ja sen takana Kuusamon vaarat, länsipuolella Riisisuon ympäristön rinnesuot ja Nuolivaaran rinteet. Juuri rinnesuot ovat kansallispuiston erikoisuus.
Talvella Riisitunturille pääsee lumikenkäreittiä, joka on yleensä hyvin tallautunut. Riisitunturin parkkipaikalta pääsee talvella myös 20-kilometriselle monitoimireitille, joka soveltuu esimerkiksi läskipyörälle.