-

Eris­kum­mal­li­sia hip­pu­sia ja monta muuta jännää

Jos yhdellä päiväretkellä haluaa nähdä kaikkea mahdollista, kyläyhdistyksen reitistö Kajaanin Kouta–Vuoreksessa on hyvä vaihtoehto.

Jos yhdellä päiväretkellä haluaa nähdä kaikkea mahdollista, kyläyhdistyksen reitistö Kajaanin Kouta–Vuoreksessa on hyvä vaihtoehto.

Nämä reitit menevät suoraan asiaan.

Ei vaadita kilometrien taivallusta yhden huippuelämyksen takia, sillä joku tärpeistä tulee kohdalle nopeasti riippumatta siitä, mistä kulkemisen aloittaa.

Kajaanissa, Oulujärven itäpuolella Koutaniemen ja Vuoreslahden alueella kiertelee polkuverkosto, joista voi valita sopivimman lenkin tai yhdistellä omansa.

Paikalliset alueen kyllä tuntevat, mutta harva ulkopaikkakuntalainen osaa tänne hakeutua. Kannattaisi ehdottomasti, muun muassa näiden takia:

  1. Hylätty muskoviittikaivos
  2. Avarat avokalliot ja niiltä näkymät Oulujärvelle
  3. Jännittävät pirunpelto ja Jättiläisenluola
  4. Lukemattomat kivet eriskummallisine muotoineen, väreineen ja sijainteineen.

Valitsemani 14 kilometrin kierroksen varrelle nämä osuvat kaikki.

Tekijä: Marleena Maliniemi


1. Hylätty muskoviittikaivos ja sen läpinäkyvät lastut

Paljakankallioille nousevalla polulla näkyy läpinäkyviä lastuja ja hippusia. Retkeilijä ehtii jo hetkeksi närkästyä, kunnes tajuaa, etteivät ne suinkaan ole huonokäytöksisten jättämiä muovi- tai lasiroskia, vaan jotain muuta.

Hippuset eivät ole roskia, vaikka ensin voivat siltä näyttää.
Hippuset eivät ole roskia, vaikka ensin voivat siltä näyttää.
Kuva: Tinja Huoviala

Polku johdattaa entiselle muskoviittikaivokselle, ja sitä tavaraa on levinnyt laajalle alueelle suuntaan ja toiseen.

Muskoviitti on lasimaisen läpikuultava mineraali. Aikoinaan sen suuria liuskoja käytettiin rakennusten ikkunoina. Pienillä liuskeilla on lääkitty unettomuutta ja erilaisia allergioita.

Kaivos taas on lihasvoimin kaivettu, nyt veden peittämä kuoppa.

Muskoviittikaivos on täyttynyt vedellä.
Muskoviittikaivos on täyttynyt vedellä.
Kuva: Tinja Huoviala
Muskoviittilastu.
Muskoviittilastu.
Kuva: Tinja Huoviala

2. Avarat avokalliot ja niiltä näkymät Oulujärvelle

Kaivoksen jälkeen pitää tehdä päätös, lähteäkö kiertämään myötä- vai vastapäivään. Valitsen maisemaherkuttelun kärkeen ja käännyn oikealle.

Paljakankallioita piisaa ja niiden perässä seuraavat Tupurikalliot. Horisontissa siintää Oulujärvi, josta voi pysähtyä nautiskelemaan pitkin matkaa sijoitetuille useille jykeville penkeille.

Oulujärvi siintää horisontissa Paljakankallioilta katsottaessa.
Oulujärvi siintää horisontissa Paljakankallioilta katsottaessa.
Kuva: Tinja Huoviala
Korkeuksia

Alueen avokallioiden korkeuksia merenpinnasta

  • Akkovaara 157,5 metriä
  • Tupurinkalliot 165 metriä
  • Paljakkakalliot 172 metriä
  • Lautavaara 172,5 metriä
  • Kolme nimetöntä vaaraa Pitkänsuon takamaastossa 170–180 metriä.

Tarkastelupaikkoja ja erilaisia näkökulmia järvelle on seitsemän, ja katsottavaa piisaa 180 asteen verran.

Oulujärvestä voi erottaa Ärjänselän, Ärjänsaaren, Sivolanniemen ja Manamansalon. Hassua, mutta myös Manamansalon korkein huippu on hiekkatörmä nimeltään Paljakka.

Akkovaaralla on historiansa aikana, jolloin saamelaiset asustivat Kainuussa. Silloin paikka oli nimeltään Áhkkuvoara.

Akkovaaralla on Ukko-niminen näkötorni.
Akkovaaralla on Ukko-niminen näkötorni.
Myös näkötornista avautuu maisema Oulujärvelle sekä Ärjänsaareen.
Myös näkötornista avautuu maisema Oulujärvelle sekä Ärjänsaareen.

3. Jännittävät pirunpelto ja Jättiläisenluola

Reilun kilometrin mittainen Luolakierros on merkattu punaisella. Jos kierrokselle lähtee Akkovaaran parkkipaikalta, matkaa tulee yhteensä 2,4 kilometriä.

Polku, tai sellaiseksi aavisteltava, kulkee louhikossa.

Ensin retkeilijää ilahduttaa pirunpelto, mutta Jättiläisenluola vaatii jo kunnon pysähtymisen.

Syksyisin pirunpellossa saattaa nähdä aarnivalkeita, virvatulia ja muita outoja valoilmiöitä, kun kivien lomaan tippuneet lehdet synnyttävät mädäntyessään metaanikaasua, joka välkehtii yön pimeydessä.

Pirunpelto on paljasta kivikkoa ja todennäköisesti jääkauden sulamisvaiheen aikaisen jäätikkövirran koskipaikka.
Pirunpelto on paljasta kivikkoa ja todennäköisesti jääkauden sulamisvaiheen aikaisen jäätikkövirran koskipaikka.
Kuva: Tinja Huoviala

Lämpimänä, aurinkoisena päivänä luolassa on ihanan viileää ja pimeää.

L-kirjaimen mallisella luolalla on pituutta jokunen metri, joten kovin isolle jättiläiselle sitä ei ole tarkoitettu. Tai pirulle, sillä ennen pelätty luola tunnettiin nimellä Pirunpesä.

Paikalla asuneiden saamelaisten uskotaan uhranneen luolassa Áhkulle eli Ukko ylijumalan puolisolle. Kun suomalaisasutus levisi Kainuuseen ja saamelaiset siirtyivät kauemmas pohjoiseen, luolaa alettiin pelätä ja kutsua Pirunpesä-nimellä.

Pesästään pirun uskottiin on sitten nousevan pelottelemaan kutsumattomia vieraita.

Luolakierros sopii lapsillekin, jos louhikossa kulkeminen ei tuota vaikeuksia.
Luolakierros sopii lapsillekin, jos louhikossa kulkeminen ei tuota vaikeuksia.
Kuva: Tinja Huoviala
-
Kuva: Tinja Huoviala
Jättiläisenluolaan voi halutessaan mennä sisään. Lämpimänä päivänä siellä on mukavan viileää.
Jättiläisenluolaan voi halutessaan mennä sisään. Lämpimänä päivänä siellä on mukavan viileää.
Kuva: Tinja Huoviala

4. Lukemattomat kivet eriskummallisine muotoineen, väreineen ja sijainteineen

Akkovaaralta Pitkääsuota ja sen laavua kohti reitti on sulava sekoitus metsää, suota ja jälleen kerran: kallioita.

Pitkänsuon laavulla on kuivakäymälä sekä reilusti polttopuita. Laavu on supersiisti ja siellä voisi myös yöpyä.

Reitistön metsäisintä osuutta.
Reitistön metsäisintä osuutta.
Kuva: Tinja Huoviala
Laavu on Pitkänsuon reunassa.
Laavu on Pitkänsuon reunassa.
Kuva: Tinja Huoviala

Kallio-osuudet ovat varsinaista kivien ilotulitusta. Siirtolohkareita, hauskoja halkeamia sekä iloisia väriyhdistelmiä hoksaavat ihailla muutkin kuin varsinaiset kivifanit, sillä erikoisuuksia riittää ja riittää.

Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä täppäämällä.
Kivissä riittää ihmeteltävää. Kivissä riittää ihmeteltävää. Kivissä riittää ihmeteltävää. Kivissä riittää ihmeteltävää. Kivissä riittää ihmeteltävää.
Kivissä riittää ihmeteltävää.
Kivissä riittää ihmeteltävää.
Kuva: Tinja Huoviala

Kyläyhdistys vastaa reiteistä

Alueen reittejä pitää yllä uuttera Koutaniemi–Vuoreslahden kyläyhdistys. Tekemistä piisaa, sillä niin piisaa kulkijoitakin.

Paikoin polut ovat märissä kohdissa hakeutuneet sivu-uomiinsa, mikä ei luonnon kulumisen vuoksi ole tietenkään suotavaa.

Reitit ovat paikoin leventyneet runsaasta kulkemisesta johtuen.
Reitit ovat paikoin leventyneet runsaasta kulkemisesta johtuen.
Kuva: Tinja Huoviala

Merkittyjä polkuja on yhteensä 18 kilometriä, ja enemmistö niistä sijaitsee laakeilla kallioilla.

Koko kierroksen sillat, pitkokset, opasteet, kartat ja siniset reittimerkinnät ovat ensiluokkaisessa kunnossa ja niitä on paljon.

Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä täppäämällä.
-
Kuva: Tinja Huoviala

Pitkänsuon laavun lisäksi nuotiopaikkoja on Akkovaaralla sekä Paljakankallioilla.

Retkipoluilla on neljä lähtöpaikkaa, joista valitsemaani Heinisuon parkkipaikkaa on juuri kunnostettu. Toinen iso pysäköintialue on Akkovaaran lähtöpaikassa. Kyläyhdistys muistuttaa verkkosivuillaan, että pysäköintialueiden rakentaminen on osin kesken.

Harmillista, mutta siitäkin kulkijoita pitää reitin varrella muistuttaa, että koirat on pidettävä kytkettyinä ja että jäkälän ottaminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin.

Asioita, joiden luulisi olevan selviä, mutta nähtävästi eivät ole.

Kyläyhdistys kertoo verkkosivuillaan, että polkujen käyttö on ollut runsasta erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana ja erityisesti Akkovaaran alueella.

Siksi kulkua toivotaan suunnattavan myös polkuverkoston muille osille. Omiakin valintojaan voi tehdä ja hyödyntää niissä polkuverkostoa sivuavia metsäautoteitä.

Jos haluaa lisäkilometrejä mittariinsa, voi retken aloittaa pohjoisesta Lautavaaralta asti.

Lähteinä käytetty Jouni Laaksosen kirjaa Kainuun ja Kollismaan retkeilyopas (2024) sekä professori Reijo Heikkisen laatimia opastaulujen tekstejä.
Ilmoita asiavirheestä