Vienan reitin helmet ja haas­teet

Särkänpolvi-niminen joenmutka on erikoinen paikka.

Hitaasti virtaava Porrasjoki kiemurtelee niittyjen poikki, puhkaisee korkean harjun – ja tekee yllättäen U-käännöksen. Tämä joenmutka on nimeltään Särkänpolvi.

Harjun toisella puolella joen mutkat jatkuvat, joki levenee hieman ja sen nimi muuttuu Isojoeksi.

Harjun päällä kulkee Vienan reitti eli Vuokin reitti Vienaan. Polku vie Suomussalmen itäosista kohti Vienan Karjalaa ja Kalevalan alkulähteitä.

Kymmenen vuotta sitten kunnostettu Vienan reitti on helppokulkuinen ja vaihteleva vaellusreitti, jonka pituus on yli kaksikymmentä kilometriä. Reitin varrella on harjumaisemia, mäntykangasta, sekametsää ja niittyjä, mutta jonkin verran myös autotien vierustaa ja taimikkoja.

Ikivanhaa reittiä ovat käyttäneet metsästäjät, sotilaat, laukkukauppiaat ja muut kulkijat matkoillaan Vienan Karjalan ja nykyisen Suomen alueen välillä. Vienan reitillä ovat kulkeneet myös valokuvaaja Into Konrad Inha ja kirjailija Ilmari Kianto.

Suomen kansalliseepoksen kokoaja Elias Lönnrot taas matkusti 1800-luvulla useita kertoja Vienaan, missä hän keräsi suurimman osan Kalevalan runoista. Runonlaulanta oli tärkeä ja arvostettu taito Venäjän Karjalan pohjoisissa kylissä, jonne luku- ja kirjoitustaito tulivat vasta satakunta vuotta sitten.

Tässä jutussa kerromme Vienan reitin parhaista paloista ja haasteista.

Rautiaisen mylly ja puulapiolla kaivettu kanava

Vienan reitin alkupiste on Kuhmontien varressa, maalaismaisemissa. Neljän kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan Rautiaisen myllylle.

Myllyn alla kohisee vesi, jota kanava tuo Koljatinjärvestä.

Kerrotaan, että 1800-luvun nälkävuosien aikaan kulkuri nimeltä Rautiainen tarjoutui ruokapalkalla kaivamaan vesikanavan Vängän kylän jauhomyllyä varten. Työkaluina yli sadan metrin pituisen kanavan kaivamisessa olivat vain rautakärkinen puulapio ja puinen kanki.

Valmistuttuaan Rautiaisen mylly tuotti paljon jauhoa, jota riitti myös Vienan reitin kulkijoille.

Talvisodan aikana alueella käytiin taisteluja ja mylly oli vuoroin suomalaisten, vuoroin Neuvostoliiton hiihtopartioiden tukikohtana. Sotien jälkeen myllyllä asusteli entinen rajakersantti.

Rautiaisen mylly kunnostettiin vuosituhannen vaihteessa perinteisin menetelmin. Myllyn vieressä on nuotiopaikka, laavu ja savusauna. Sauna on tarkoitettu vain nähtävyyskohteeksi ja sen lämmittäminen on kielletty.

Laavu näyttää pieneltä, mutta ainakin keskipituinen retkeilijä mahtuu siinä yöpymään.

Matkamiehen risti ja mystinen puu

Vienan reitin upeimmat maisemat löytyvät Hyryn särkkien ja Tornionsärkän alueelta, jossa polku kulkee viitisen kilometriä harjun päällä. Porrasjoen koski kohisee. Ennen Särkänpolvea joki kiemurtelee harjun molemmilla puolilla.

Harjulta on opaste Porrasjoen rantaan, johon on rakennettu katos kelottuneelle Satalatva-merkkipuulle, jossa on satojen vuosien takaisia merkintöjä.

Kyseessä saattaa olla karsikkopuu, jonka vuosiluvut kertovat mahdollisesti vainajista.

Kuolleiden karsikoilla torjuttiin aikanaan vainajien paluuta. Saattomatkan puolivälissä hautajaisväki pysähtyi karsimaan sopivasta puusta alaoksat pois ja kaivertamaan runkoon vainajan kuolinajan, nimikirjaimet sekä ristin.

Merkit estivät hautausmaalta jälkiä seuraavaa vainajaa tulemasta edemmäs. Karsikkopuu oli siis eräänlainen rajapylväs elävien ja kuolleiden maailman välissä.

Särkänpolveen on pystytetty Matkamiehen risti. Ennen vanhaan Vienan Karjalassa kulkijat pysähtyivät pitämään taukoja ja rukoilemaan ristien luona. Ristien avulla myös tiedettiin, kuinka pitkä matka oli kuljettu.

Jokiniityillä on kaksi perinteistä niittylatoa, joihin on ennen kerätty heinää. Särkänpolven lähistöllä olevassa ladossa voi pitää taukoa tai jopa yöpyä. Vaikka hirsiseinät ovat harvat, lato tarjoaa retkeilijälle sateensuojan.

Särkänpolvessa joki ylitetään siltaa pitkin ja reitti jatkuu uudelle Syntisenkankaan kotalaavulle.

Leiripaikka lähes järven keskellä

Vienan reitiltä kannattaa poiketa noin kolmen kilometrin päähän Aittojärvelle.

Polku johtaa kapealle harjulle, joka halkaisee järven. Vesi välkehtii reitin molemmilla puolella ja virkistävä tuulenvire tervehtii retkeilijää.

Reitin matalimmassa kohdassa vesi on melkein vallannut reitin, mutta pitkospuiden avulla selviää kuivin jaloin eteenpäin.

Sillan jälkeen saavutaan laavulle, joka on loistava ja rauhallinen leiripaikka lähes järven keskellä. Aittojärven laavu on vain puolentoista kilometrin päässä rajavyöhykkeestä.

Reitti Aittojärvelle on Itärajan retkeilyreitin osa, jonka ylläpidon Metsähallitus on valitettavasti lopettanut. Märkiä kohtia lukuun ottamatta polku Vienan reitiltä Aittojärvelle on kuitenkin hyvin kuljettavissa ja Aittojärven laavun lähellä oleva silta on vasta uusittu.

Koskenlaskua historiallisella vesireitillä

Vienan reittiä on kuljettu myös vesiteitä pitkin.

Torniojärvellä pidettiin kekrin aikaan markkinoita, joissa paikalliset veneentekijät myivät veneitä laukkukauppiaille. Kauppiaat saattoivat soutaa veneillä Ouluun, kaupitella kankaita ja vaatteita matkan varrella ja myydä lopulta veneetkin Oulussa.

Ennen voimalaitosten aikaa vesireitillä oli yli neljäkymmentä vapaana virtaavaa suurta koskea.

Kauppiaiden käyttämät vesireitit sopivat hyvin melontaan. Melontaretken voi aloittaa esimerkiksi Malahviantieltä Porrasjoen sillan kupeesta ja suunnata Aittojärvelle tai meloa alas Porrasjokea.

Hienossa ja mutkittelevassa Porrasjoessa on kaksi koskea. Vähintään alempi koski on kierrettävä matalan sillan vuoksi. Särkänpolven jälkeinen Isojoki on helppo melottava.

Torniojärven jälkeen voi jatkaa Yli-Vuokin melontareittiä kohti Vuokkijärveä. Yli-Vuokin melontareitillä on koskia, joiden laskeminen vaatii virranlukutaitoa.

Rauhallisen reitin haasteena on logistiikka

Vienan reitti on hyvä viikonloppuretken kohde, vaikka nopeajalkainen voi sen päivässäkin taivaltaa. Vienan reitti soveltuu myös maastopyöräilyyn.

Vienan reitin syrjäinen sijainti takaa sen, että historiallinen reitti säilyy rauhallisena.

Reitin heikkous on logistiikka. Reitille pääsy vaatii oman auton, tilausajon tai taksin. Lisäksi päästä päähän -vaelluksessa lähtöpaikkaan on palattava kävellen, autolla tai vaikka polkupyörällä.

Jos ei vaella koko Vienan reittiä, Malahviantieltä käsin voi tehdä päiväretkiä esimerkiksi Rautiaisen myllylle tai Hyryn särkille.

Aittojärven laavulle voi tehdä mielenkiintoisen ympyrälenkin yhdistämällä Vienan reittiä, Itärajan retkeilyreittiä ja autotietä. Suunnistusvälineet on pidettävä mukana.

Idässä Viiankijärvi katkaisee Vienan reitin. Järven toisella puolella, Viiangin kylällä, reitti jatkuu vielä vajaan kilometrin matkan rajavyöhykkeelle. Viiankiin pitäisi kuitenkin siirtyä autoteitä pitkin, joten käytännössä on helpompi lopettaa vaellus Malahviantien varteen esimerkiksi Syntisenkankaalle.

Paikalliset asukkaat ovat nähneet vaivaa Vienan reitin eteen. Reitin rakenteet ja laavut ovat hyvässä kunnossa. Vienan reitti ry vaalii alueen kulttuuriperintöä ja järjestää alueella tapahtumia.