Ret­kei­ly on­nis­tuu pik­ku­lap­sil­ta­kin

Marianna Ahtista hymyilyttää hänen miettiessään näkyä, kun hän kulkee lasten kanssa toinen selässä ja toinen kantoliinassa etupuolella, mukanaan lisäksi kaksi koiraa.

Ahtisen perhe on tottunut seikkailuihin sekä suuriin tavaramääriin siitäkin huolimatta, että vanhemmat ovat kahden vuoden aikana oppineet karsimaan omat tavaransa täysin minimiin.

– Koska rinkkaan mahtuu lapsen lisäksi ainoastaan 20 litraa tavaraa, on pidemmillä reissuilla lähes välttämätöntä olla toinen aikuinen mukana, jotta matkaan voi ottaa ruoan, juoman ja muiden tarvikkeiden lisäksi myös teltan, makuualustat ja makuupussit jokaiselle, hän toteaa.

Maito lämpimänä rintojen välissä

Moonan kanssa ensimmäinen päivävaellus tehtiin neljän viikon iässä. Kyseessä oli kymmenen kilometrin retki makkaranpaistoon maaliskuisena päivänä.

– Sen verran kylmää oli, että pumpattu maito piti kuljettaa takin alla rintojen välissä, jotta se ei jäädy.

Pidemmillä vaelluksilla kaikkea ei voi kuitenkaan kuljettaa mukana kotoa käsin, minkä vuoksi Ahtiselle maidon pumppaus yleisillä paikoilla on luonnollista. Hän muistelee pumpanneensa maitoa ainakin laavulla, teltassa ja parkkipaikalla matkan varrella sekä pesseensä pumppua ja pulloja trangiassa milloin missäkin.

Toisen lapsen kohdalla vaeltaminen on kuitenkin helpottunut, kun lapsi on tottunut rintaruokintaan. Imettäminen sujuu lähes missä tahansa.

Kesällä lapsen voi pestä missä vaan

Vaikka Ahtisen puheista saa kuvan, että lasten kanssa vaeltaminen on rentoa kunhan valmistautuu hyvin, kaikkeen ei voi aina varautua.

– Yhdellä reissulla esikoisemme ollessa 1,5-vuotias hän heräsi yöllä kello kolme ja päätti, että nyt on aamu. Sen jälkeen hän ei enää nukkunut vaan huusi kuin hyeena jos hänet koitti laittaa takaisin makuuasentoon.

– Lähistöllä oli myös muita telttoja ja riippujia, joten koimme parhaaksi keitellä aamupuurot, pakata kamat ja lähteä vaeltamaan takaisin autolle ja kotiin. Kun viiden jälkeen aamulla lähdimme ajelemaan kotiin, lapsi nukahti samantien autoon.

Pienistä kommelluksista huolimatta Ahtisen perhe odottaa innolla uusia kesäajan reissuja, jolloin vaippaa ei tarvitse vaihtaa pakkasella ja lapsen voi pestä missä vain, esimerkiksi järvi- tai lampivedessä.

Mikäli matka ei kulje vesien äärellä, on aina mukana kosteuspyyhkeitä sekä tietenkin koirankakkapusseja, joihin on hyvä sujauttaa myös käytetyt vaipat roskiinvietäväksi koirankakkojen lisäksi.

Myös hyttyset on huomioitu lasten kanssa matkatessa. Viime kesänä käyttöön otettu hyttyshuppu on oiva väline, johon lapsi mahtuu kokonaan. Myös ruokailun voi järjestää pussin suun kautta, jolloin hyttyset eivät pääse iholle.

Taaperolle vaarallisin paikka leiri

– Toistaiseksi pisin reissumme lapsen kanssa on noin 30 kilometrin mittainen yhden yön vaellus. Tällä reissulla oli muun muassa vaihtelevaa maastoa, köysilosseja ja pitkospuita, Ahtinen muistelee reilun vuoden takaista vaellusta Teijon kansallispuistoon.

Vaikka maasto oli paikoin vaativa, vaarallisin paikka retkellä oli leiri, jossa taaperoa piti vahtia taukoamatta palavan nuotion ja järven läheisyyden vuoksi.

– Suosimme yhden – kahden yön reissuja, jotka ovat alle 50 kilometriä, jolloin matka on mieluisa kaikille. Lisäksi äitiyden myötä minusta on tullut varovaisempi, hän tunnustaa.

Varovaisuudesta kertoo se, että nykyään Ahtinen miettii etukäteen, onko autoyhteys saatavilla tai puhelimessa kuuluvuutta, mikäli jotain yllättävää sattuu ja apu on tarpeen.

Epävarman kannattaa aloittaa helpoista paikoista

Ahtinen myöntää, että lasten kanssa vaeltaminen on hankalampaa kuin ilman. Samalla on antoisaa päästä viemään lapset luontoon ja mahdollistaa heille elämyksiä ja uusia asioita.

Hän uskoo, että kuka tahansa voi lähteä retkeilemään lapsen kanssa ja toivoo ihmisten olevan rohkeampia toteuttamaan haaveitaan.

– Luota ittees, ole avoin ja lähde kokeilemaan. Jos mietit, että ei tästä tule mitään niin eihän siitä tule.

Samalla hän neuvoo vanhempia ottamaan omat suunnistustaidot huomioon. Mikäli on vähänkin epävarma, on hyvä aloittaa valmiista reiteistä sekä hankkia tietoa etukäteen esimerkiksi netistä.

– Täytyy valita paikka sen mukaan, esimerkiksi joku merkattu reitti, jossa on  jopa merkattu teltta- tai yöpymispaikka tai ihan vaan lähimetsä, missä saa yöpyä. Retkeilyn voi aloittaa myös esimerkiksi omalta takapihalta tai leikkimökistä.

Geokätköt rytmittävät retkiä lasten kanssa

Marianna ja Markus Ahtinen ovat geokätköilleet jo ennen ensimmäistä tapaamistaan, joten harrastuksesta tuli luonnollisesti yhteinen ajanviete.

Intohimosta harrastukseen kertoo se, että molemmilla on haettuna jo yli 1 000 geokätköä ympäri Suomea sekä muutamasta muusta maasta. Geokätköilyllä on ollut luonnollisesti osuutta myös retkikohteisiin, kun normaalin kartan sijaan kädestä usein löytyy geokätkökartta aarteineen.

– Menimme Kolmen valtakunnan rajapyykille laivalla. Siellä on useampi kätkö sekä lyhyt aika, joten täytyi jakaantua. Markus haki kaksi ja minä kaksi, jotta ehdittiin takaisin laivaan, hän muistelee pikaista reissua maailman pohjoisimmalle kolmen vation rajapisteelle Kilpisjärvellä.

Ei ole paikkaa, missä vaellus ja geokätköily eivät onnistuisi yhdessä.

– Myös erämaassa kätköily onnistuu, sillä siihen ei tarvitse internetiä tai puhelinta kartan ja kompassin ollessa mukana.

Marianna suositteleekin kokeilemaan geokäytköilyä jo sen vuoksi, että se parantaa kartanlukutaitoa. Lisäksi geokätköilyn ohella matka taittuu nopeasti, kun huomio kiinnittyy etsittäviin kätköihin. Muun muassa Suomen suosituimmalla retkeilyreitillä Pienellä Karhunkierroksella geokätköjä on 20 kappaletta, joista Marianna on hakenut jokaisen.

Lisäksi kätköjen vuoksi tulee pidettyä pieniä taukoja lasten ja koirien kanssa – samalla voi hoitaa sekä kätkön merkkaamisen että tarkistaa, onko kanssamatkaajilla kaikki hyvin.