Jalkani ovat yhtäkkiä lyijynpainavat. Itse asiassa koko kehoni voisi olla yhtä hyvin lyijyä.

Hiekkatie on kuin hyllyvä rimpisuo, jonne jalka uppoaa joka askeleella. Painun suonsilmäkkeisiin pääsemättä ylös.

Lihakset ovat kuin hyytelöä. En jaksa, en kerta kaikkiaan. Juokseminen on kamalaa, enkä käsitä, kuinka kukaan voi harrastaa sitä.

Jos pystyn hölkkäämään viisitoista minuuttia yhteen soittoon, on se suoranainen ihme.