Tänä talvena jäitä pitkin pääsi Raumalta Kemiin.
Videobloggaaja Juho Karhun helmikuussa alkanut rannikkovaellus ei toteutunut ihan kokonaan jään päällä, koska useat laivaväylät pitää kiertää kovalla maalla.
Silti jäätä riitti pitkään vaellukseen.
Maaliskuun viimeisenä perjantaina Karhu kiiteli potkukelkalla Perämeren jäällä Kemin Paavonkarin venesatamaan. Vaellusmatkaa oli takana 700 kilometriä ja viisi viikkoa. Yhteensä viikko kului eri lepotauoilla, jolloin jää sai odottaa sään paranemista.
Muutenkin Karhu vaelsi jäillä vain valoisaan aikaan.
Kemi oli matkan suunniteltu päätepiste. Aivan kuin matka ei jo olisi ollut tarpeeksi pitkä, Karhu potkutteli vielä sunnuntaina kovassa tuulessa ja harmaassa säässä Kemin sisäsatamasta Tornioon venesatama Letolle.
– Se oli semmoinen nopea päiväpotkuttelu. Eipä pääse kukaan sanomaan, etteikö olisi koko länsirannikko käyty, Karhu naurahtaa.
Suksilla Ouluun asti
Ensimmäinen osa matkaa kulki bussilla kotoa Kokkolasta Raumalle. Raumalta Karhu lähti merijäille suksilla, joilla hän eteni Ouluun saakka reppu selässä, ahkiota perässään vetäen.
Laivaväylien kohdat Karhu kiersi mannerta pitkin, paitsi Raahessa. Siellä hän ylitti laivaväylän uimalla.
Varustus hyiseen puuhaan oli kunnossa: Karhulla oli uintiosuudella yllään kuivapuku ja mukana vesitiiviit varustelaukut.
Ainoa yllätyspulahdus sattui alkumatkasta.
– Vahingossa tipuin sulaan Kristiinankaupungissa.
Kokemus auttoi ylös, vaikka sukset olivat jalassa. Karhulla oli jo aiempaa oppia arktisista olosuhteista.
– Vietimme viime talven Grönlannissa, missä liikuttiin jäillä. Siitä oli hyötyä, että uskalsi lähteä ja myös osasi lukea jäätä, Karhu sanoo.
Karhu ja hänen puolisonsa Sohvi Kangasluoma asuivat Grönlannissa veneessä jäiden keskellä.
– Arktisilla alueilla, kuten Alaskassa ja Grönlannissa, veneellä liikkumisiin pitää sitoutua. Kun lähtee veneellä jonnekin, ei voi perääntyä.
Suomen länsirannikkoa pitkin kulkeneella vaelluksella oli se helppous, että rannikolla olisi ollut mahdollisuus milloin vain lopettaa.
– Mutta ei ollut sellaista hätää, että matkaa olisi tarvinnut keskeyttää.
Hyvä jäätalvi houkutti
Jää itsessään motivoi lähtemään vaellukselle.
– Oli jäätalvi Raumalta Vaasaan. Tällaista ei voi tehdä enää usein.
Karhun mukaan kukaan muu ei ole aiemmin kulkenut samalla tavalla Suomen länsirannikkoa.
– Ei ainakaan sen jälkeen, kun laivaväylät on avattu ympärivuotisiksi liikennöinnille. En ainakaan itse löytänyt mitään sellaista tietoa.
Olosuhteet jäällä ovat aina arktiset. Niillä liikkumista voi verrata erämaassa retkeilyyn.
Karhua houkutti jäällä liikkumiseen sekin, että Euroopan mittakaavassa Itämeren jäätyminen on ainutlaatuista.
– Missään muualla ei talvella avaudu vastaavaa mahdollisuutta. Se alue, joka normaalisti jäätyy, on pinta-alaltaan yli 100 000 neliökilometriä. Ei sellaista ole missään muualla tarjolla.
Norjassakin vuonot ovat sulat. Siellä ei rannikkojäillä pääse etenemään.
Juho Karhu ei seikkaillut keskellä merta. Kauimmillaan hän oli ehkä 10–15 kilometriä rannikosta.
– Oli pakko pitää aika pientä etäisyyttä rantaan laivaväylien vuoksi.
Jäätilanne vaihteli. Karhua helpotti se, että kun liikkui jäällä joka päivä, sekä säätä että jään kehittymistä sai seurata reaaliajassa. Vastaavaa oppii, jos asuu rannassa tai on paljon jään lähellä.
– Ymmärrän, että jos ihminen tulee sisämaasta eikä asu rannassa ja haluaisi retkeillä jäällä, se voi tuntua vaikealta. Jos ei ole pystynyt seuraamaan jään kehittymistä, voi tulla helpommin virhearviointeja.
Karhu haluaa silti kannustaa ihmisiä liikkumaan jäällä.
– Vaikka niistä paljon varoitellaan, se on kuitenkin mahdollista ja järkeä käyttäen tarpeeksi turvallista.
Sukset vaihtuivat potkukelkkaan
Karhu vaihtoi sukset potkukelkkaan Oulussa, vaikka tämä ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin.
Oulussa näet alkoi huolettaa, kun jäällä ei näkynyt lunta. Oli vain jäätä ja vettä.
– Ajattelin vaellukselle lähtiessä, että olisi puolimetriset keväthanget, Karhu sanoo.
– Suksissa ei riitä pito, jos on vain jäätä. Näin pilkkijöitä menevän potkukelkalla jäille, joten keksin ottaa sellaisen käyttöön.
Vaelluksen viimeisiksi kahdeksi päiväksi Karhun seuraan liittyivät puoliso Sohvi Kangasluoma sekä tämän isä Keijo Kangasluoma. He potkuttelivat Perämeren jäälle Iin Laitakarista.
Vielä ennen Kemiä seurue yöpyi kaksi yötä Kuivaniemessä, koska sää tarjosi sadetta.
Perjantai-iltana 27. maaliskuuta puoli seitsemän aikaan kolmen potkukelkan seurue ja Nova-koira saapuivat Kemin Paavonkarin venesatamaan. Viimeisen päivän aikana matkaa oli taittunut jäällä noin 40 kilometriä.
– Luisto oli hyvä ja Nova veti.
Karhun Youtube-julkaisu vaellukselta on valmis kahden–kolmen viikon päästä. Kanavan nimi on Alluring Arctic.
Tänä keväänä Juho Karhu ja Sohvi Kangasluoma ovat vielä lähdössä hakemaan venettään pois Grönlannista. Tulevaisuudessa Karhu haaveilee pääsevänsä Perämeren kansallispuistoon pidemmäksi ajaksi talviretkeilemään.
– Se on Suomen vähiten liikennöity kansallispuisto. Siellä olisi kiva viettää aikaa, jos olisi hyvä jäätalvi vaikka ensi talvena.