Johanna Salo pakkaa au­toon­sa lapion, vilt­te­jä ja nuo­tion­te­ko­vä­li­neet – Kokenut Lapin kuski va­rau­tuu mo­nen­lai­siin hä­tä­ti­lan­tei­siin, sillä koskaan ei tiedä mil­lai­siin olo­suh­tei­siin poh­joi­ses­sa voi joutua

Aurauksen tasokin vaihtelee.

– Jossain kunnissa tuntuu olevan kunnia-asia, että tiet aurataan jetsulleen. Sitten on pikkuteitä ja kyliä, eivätkä auraajat ehdi joka paikkaan kerralla, Johanna Salo sanoo.

Rovaniemellä asuva freelance-nukketeatterintekijä autoilee ristiin rastiin ympäri pohjoisinta Suomea: milloin Inariin, milloin Kilpisjärvelle tai Utsjoelle. Kelissä kuin kelissä, säällä kuin säällä. Enimmäkseen Salo ajaa loka- ja maaliskuun välisenä aikana.

– Pahinta ajamisen kannalta on loka–marraskuu, jolloin ei ole vielä lunta, on pimeää ja tiet voivat olla jäässä, vaikkei sitä ratissa huomaa, Salo arvioi.

Pimeässä silmiä alkaa lisäksi väsyttää helpommin. Jos sitten sataa lunta, näkökentässä vilkkaasti vilisevät lumihiutaleet pahentavat tilannetta. Star Wars -efekti, Salo kuvailee näkymää.

Kokenut kuski varaa matkalle ylimääräistä aikaa

Salo koputtaa puuta, ettei hänelle ole sattunut mitään onnettomuuksia tien päällä ollessaan. Sen kerran, kun hän tarvitsi hinausauton apua, se tapahtui etelämpänä ja apu tuli jo vartissa. Jo 15 minuutissa ehti huomata, miten nopeasti sammunut auto kylmenee.

Vahinkojen välttäminen ei ole ollut pelkästään hyvää tuuria.

– Olen varovainen kuski ja varaan matkoihin tosi paljon aikaa. Mieluummin juon määränpäässä ylimääräisen kupposen kahvia.

Luottokorjaaja pitää Salon ajopelin kunnossa ja katsoo säännöllisin väliajoin, että kaikki pelaa. Renkaiden kuntoa hän seuraa itsekin ja tietää kokemuksesta, että ne kuluvat yllättävän nopeasti.

Johanna Salo ajaa paljon yksin. Pitkälle kiertueelle hän joko ottaa kaverin mukaan tai suunnittelee kulkemisensa niin, että pitkien ajomatkojen päiviä tulee kohtuudella.

Navigaattorin sijaan pohjoisen kuski luottaa Google Mapsin karttoihin sekä perinteiseen paperikarttaan – sen käyttäminen kun ei ole akun kestosta kiinni.

Kelkkahaalari, halkoja ja tulitikut

Etelässä asuvaa Johanna Salon autosta löytyvät tarvikkeet saattavat ihmetyttää. Nukketeatterivarusteiden lisäksi mukana on varusteita monenlaiseen hätätilanteeseen.

Lämpöinen kelkkahaalari ja muutama viltti, sekä lisäksi halkoja ja tulitikkuja. Lapio, kirves ja puukko. Syötävää ja juotavaa on pitkillä matkoilla aina mukana.

Siitä huolimatta, että puhelinta voi ladata autossakin, Salo huolehtii, että aina liikkeelle lähtiessä akku on täynnä, samoin auton tankki.

– Tankkaa aina, kun voit. Huoltoasemien välit voivat olla tosi pitkiä. Jos merkkivalo palaa jo, et välttämättä enää ehdi huoltoasemalle, Salo neuvoo ja tunnustaa olleensa läheltä piti -tilanteessa kerran itsekin.

– Ajoin Utsjoelta Sevettijärvelle. Tankissa oli enää vähän bensaa ja luulin, että siellä olisi tankkauspiste. Huoltoasemaa ei ollutkaan ja jouduin seuraavana päivänä ajamaan 90 kilometriä Kaamaseen sydän kurkussa. Silloin mietin, että mitenkähän tässä käy, jos polttoaine loppuu. Puhelimen kenttääkään ei aina ole.

Autoilijan oltava kartalla

Reaaliaikaisista navigoinnin reittisovelluksista voi olla apua monenlaisiin tilanteisiin, mutta niiden ohjeisiin esimerkiksi ajoreittien valinnan suhteen kannattaa suhtautua terveen kriittisesti, neuvoo myös yhteyspäällikkö Petri Niska Liikenneturvan Rovaniemen aluetoimipisteestä.

Sovellukset eivät aina tunnista pohjoisen erityisolosuhteita, joten autoilijan on pidettävä itsensä kartalla.

Navigaattorin ehdottama reitti voi olla kaunis ajella, mutta se voi ohjata kulkijan kapeille teille, jossa vastaantulevan liikenteen kohtaaminen on haastavaa.

Pahimmillaan sovellus voi ehdottaa ajamista jopa hiihtolatua tai kelkkareittiä pitkin.

Neliön muotoinen sininen liikennemerkki, jossa on valkoinen nuoli ylös ja toinen alas, tarkoittaa kohtaamispaikkaa. Merkin kohdalla kapeassa tiessä on levennys, jossa vastaantulijoiden on helpompi ohittaa toisensa. Tänä talvena tällainen kapea tie on aiheuttanut päänvaivaa Posion Riisitunturilla, kun lumipenkoista on pitänyt hinata kymmeniä jumiin jääneitä autoja.

Aikaa paljon ja vielä vähän lisää

Mitä muuta pohjoiseen suuntaavan kannattaa huomata?

Riippumatta siitä, millaisella tiellä ajaa, auton pitää olla kunnossa.

– Ajoneuvon kunto on varmistettava ennen matkaa, jolloin ratissa pääsee helpommalla, Niska muistuttaa ja listaa esimerkkejä.

Renkaissa tulee olla riittävät urasyvyydet ja riittävästi ilmanpainetta. Kuljettajan on varmistettava ennen matkaa öljyn, tuulilasin pesunesteen ja jäähdytysnesteen tasot. Samalla kannattaa varmistaa, että tuulilasin pesuneste kestää pakkasta.

Entä kuski sitten?

Petri Niska sanoo, että rattiin kannattaa pistää porukan kokenein kuski. Ennakoiva kuljettaja miettii jo ennen matkaa, mitä on edessä, vertailee reittejä kartalta ja tutkii tulevia sää- ja keliolosuhteita. Niskalla on vastaus siihen, minkä verran matkalle kannattaa varata aikaa.

– Riittävästi ja vielä vähän enemmän, varsinkin haastavissa olosuhteissa.

Tarpeeksi pitkän turvavälin pitäminen edellä ajavaan sekä ajonopeuden sovittaminen sää- ja keliolosuhteisiin sekä edessä olevaan tilanteeseen ovat tärkeitä ohjeita.

– Kun kuljettajalla on aikaa ja tilaa kohdata kapealla tiellä lumen pöllytessä vastaantuleva isompi ajoneuvo, niin kaikilla on helpompi hengittää näissä tilanteissa, Niska muistuttaa.

Pöllyävä lumi saattaa peittää auton takavalot tyystin. Tauoilla onkin viisasta kävellä auton ympäri ja tutkia tilanne.

Polttoaineen riittävyydestä pohjoisen pitkillä selkosilla kannattaa varmistua tilanteessa kuin tilanteessa. Lähin tankkauspaikka voi olla hyvinkin kaukana.

Avun saaminen voi kestää

Vaikka auto ja kuski olisivat miten hyvässä tikissä, matka saattaa katketa kaikesta huolimatta ojaan suistumisen johdosta. Tässä tilanteessa on aivan ensimmäiseksi estettävä lisävahingot varoittamalla muuta liikennettä.

Muista mahdollisesti paikalle tulevista on apua auton työntämisessä tai hinaamisessa takaisin tielle. Jos muita kulkijoita ei ole ja kulkupeli jumissa, pitää hälyttää lisävoimia.

– Hinauspalveluiden ammattilaiset ovat näissä tilanteissa nimensä mukaisia eli ammattilaisia. Ei kannata epäröidä heidän apuunsa turvautumisessa. Koulutettu ja asianmukaisella kalustolla operoiva ammattilainen varmistaa sen, ettei lisävahinkoja pääse enää sattumaan, Niska sanoo.

Usein ajoneuvon vakuutusturvassa on mukana autopalveluosuus, jolloin kustannuksia ei tarvitse alkaa pähkäillä kinkkisessä tilanteessa ensimmäiseksi.

Apua odoteltaessa on pysyttävä lämpimänä. Avun saaminen voi kestää, joten lämpimistä päällysvaatteista, talvikengistä ja lämpöpeitteistä on suuri apu.

Hätätilanteessa pitää soittaa numeroon 112. Myös paikannuksella varustetusta puhelimen 112-sovelluksesta on näissä tilanteissa hyötyä.