Sunnuntaina 27. marraskuuta Oulussa sattui liikenneonnettomuus, jossa matkailuauto suistui ojaan. Kyydissä ollut Suomen lapinkoira Jesse karkasi säikähdyksestä metsikköön.
Jessen katoaminen sai Oulun Puskaradiossa laajaa huomiota ja apuun riensi vapaaehtoisia etsijöitä. Samalla tapaus nosti esiin ongelman: lemmikkien etsimiseen koulutettuja koiria ei Pohjois-Suomen alueella ole.
Jessen omistaja soitti koiran kadottua Suomen etsijäkoiraliiton puhelinneuvontaan. Sieltä kerrottiin, ettei Oulun alueella asu yhtäkään liiton tiedossa olevaa lemmikkejä etsivää koiraa.
Suomen etsijäkoiraliiton koulutus- ja etsintätyöryhmän puheenjohtaja Lena Lundell vahvistaa, ettei Oulusta tai liiemmin koko Pohjois-Suomesta löydy yhdistyksen toimijoita. Etsijäkoiraliiton ja muiden lemmikkejä etsivien yhdistysten toimialue rajoittuu Keski-Suomesta etelään.
Lemmikin ja ihmisen etsintä ovat eri asioita
Ongelma on koiraharrastajien piirissä tiedostettu. Eräs Jessen etsimiseen koiransa kanssa osallistunut herätti asiasta keskustelua oman rotunsa keskusteluryhmässä Facebookissa.
– Haluan pysyä nimettömänä, sillä jos joku kysyy minua etsimään enkä omista syistäni pääse, asia jää itseäni vaivaamaan. Siksi ilmoittaudun etsintöihin somessa omaehtoisesti, silloin kun pääsen paikalle, hän kertoo.
Haastateltava on opetellut etsimistä koiransa kanssa itsenäisesti. Hänellä on vuosien kokemus koirien kouluttamisesta ja tiedosti nykyisellä koiralla olevan luontaisesti hyvä vietti juuri tähän tehtävään.
– Se on hirveän kiinnostunut toisista koirista ja toisaalta hyvin hajuorientoitunut.
Ihmisen etsintään koulutettuja koiria Oulunkin seudulla riittää. Samoja koiria ei voi kuitenkaan käyttää lemmikkien etsintään.
– Koira koulutetaan eri tavalla, eli ihmistä etsivät koirat eivät käytännössä kiinnitä mitään huomiota kadonneen koiran hajuihin. Niitä voi olla mukana havainnointiapuna, mutta varsinaiseen jäljestämiseen ne eivät käy.
Jesse löytyi tasan viikkoa myöhemmin läheltä katoamispaikkaa. Jälkien perusteella se oli ilmeisesti majaillut alueella sijaitsevien mökkien läheisyydessä ja lopulta sunnuntaina 5. joulukuuta se jäi erään kiinteistön valvontakameran kuvaan.
Saman päivän aikana alueella liikkunut ohikulkija oli paikantanut koiran saamatta sitä kiinni. Vasta omistajien saapuessa paikalle Jesse oli tullut löytäjiensä luokse.
Etsintäohjeiden mukaan kadonnut koira voi olla shokkitilassa ja vältellä sen vuoksi ihmisiä. Koiran hämmennyksen vuoksi sitä ei tulisikaan esimerkiksi kutsua nimellä etsinnän yhteydessä. Ruoka on yleensä tehokas houkutin.
Vapaaehtoiseksi haluavan tulee ilmoittautua etsintöjä johtavalle ennen maastoon menemistä. Huono organisointi voi jopa pilata mahdollisuudet kadonneen löytymiseen.
Pohjoisimmat etsijäkoiraliiton koulutukset järjestetään tällä hetkellä Kokkolassa. Toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa liittoon yhteyttä, vaikka omalla alueella toimintaa ei vielä olekaan.
– Ehkä etsijäkoirien koulutus pikkuhiljaa leviäisi pohjoiseenkin päin, kun vapaaehtoisten määrä lisääntyy, Lundell pohtii.
Selviytymisvaistot aktivoituvat
Viime vuonna Suomen etsijäkoiraliitolle ilmoitettiin kadonneeksi noin 1 600 eläintä, josta koiria ja kissoja on suunnilleen saman verran. Joukkoon mahtuu myös muutama kymmen muita eläimiä: kesäisin katoaa yllättävän usein esimerkiksi kilpikonnia.
Jessen rotuisia Suomen lapinkoiria on ilmoitettu viimeisen vuoden aikana kadonneeksi 29. Näistä suurin osa on löytynyt noin vuorokauden sisällä katoamisesta, mutta pisin hukkareissu kesti jopa kolme viikkoa.
Jessen viikon matka ei siis olekaan aivan poikkeuksellinen. Lundell kertoo, että usein kaupungistuneinkin puudeli pärjää ulkona yllättävän pitkään.
– Koira oppii dyykkaamaan roskiksia, saalistamaan myyriä ja muita pieneläimiä ja käyttämään ketun koloja muita suojana. Voisi sanoa, että selviytymisvaisto aktivoituu.