Lapin tuntureilla vaeltajien mukana kulkevat koirat voivat karatessaan aiheuttaa poroille mittavia vahinkoja.
Poronhoitoalueella vapaana kulkeva koira voi hajottaa porotokan ja raadella poroja. Se voi ajamalla näännyttää ja pahimmillaan tappaa etenkin kesällä liikkuvan pienen vasan.
– Vuosittain koirat tappavat arviolta noin sata poroa. Suurin ongelma on porojen laidunrauhan menetys metsästysaikana, joka on käynnissä yhtä aikaa porotöiden ja syyslaidunnuksen kanssa, kertoo Paliskuntain yhdistyksen erityisasiantuntija Sanna Hast.
Porot ovat herkkiä häiriöille myös kevään vasomisaikana.
– Jos koira pääsee silloin tokkaan, se voi johtaa vaatimien keskenmenoihin. Pahimmillaan tilanne voi rasittaa poroa niin paljon, että se kuolee.
Kaikki vahingot eivät ole tiedossa
Koirat aiheuttavat myös porojen hukkumisia ja porokolareita ajamalla poroja heikoille jäille ja liikenteen sekaan.
Koiran omistajalla on aina velvollisuus ilmoittaa sen tekemistä vahingoista ja korvata haitat poronomistajalle ja paliskunnalle.
Paliskuntain yhdistys on kerännyt tietoja porovahingoista ilmoituslomakkeen avulla nyt parin vuoden ajan.
– Ilmoitetut vahingot ovat vain jäävuoren huippu. Virallista tilastoa koirien raatelemista poroista ei ole, Hast sanoo.
Poro pelkää koiraa
Lähtökohtaisesti retkeilijät pitävät koiransa kytkettyinä, joten lemmikin irti pääsemisessä on yleensä kyse vahingosta.
Koiria pidetään kuitenkin myös tarkoituksella irti.
– Siihen on varmasti monia syitä, miksi ajatellaan, että oma koira ei aiheuta poroille vahinkoja. Koirilla on riistavietti rodusta huolimatta, jos niitä ei ole koulutettu porovapaiksi.
Poro pelkää koiraa ja reagoi siihen kuin petoeläimeen. Karannut koira aiheuttaakin yleensä enemmän vahinkoa muille eläimille kuin itselleen.
– Vahinkoja voi sattua kenelle tahansa, ja koiran katoaminen on aina valitettava tilanne kaikille osapuolille. Niin sanotut turistikoirat eivät ole tottuneet erämaaolosuhteisiin, joten niitä on vaikea saada kiinni, kertoo Näkkälän paliskunnan jäsen ja Susirajan etsiväkoirat ry:n aktiivi Hannele Eira.
Vapaana kulkeva koira ammutaan vain äärimmäisissä tapauksissa.
– Jos koira aiheuttaa selvästi vahinkoa eikä suostu kiinni otettavaksi, se voidaan joutua ampumaan, Hast sanoo.
Juttu jatkuu faktan jälkeen.
Koirat poronhoitoalueella
Luonnonsuojelualueilla koiran tulee olla kytkettynä. Poikkeuksia ovat metsästyskoirat ja porotöissä olevat koirat.
Koirien kiinnipitoaika on 1.3.–19.8. Koiraa ei saa pitää irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.
Poronhoitolaissa kielletään porojen pelotteleminen. Poronomistajalle ja paliskunnalle aiheutunut haitta on korvattava.
Metsästyslain noudattamista valvova viranomainen ja poronomistaja saavat paliskuntansa alueella tappaa irtokoiran, jos se ajaa kiinnipitoaikana poroja niiden laitumella tai muuna aikana repii niitä.
Koiraa ei saa tappaa, jos se saadaan kiinni tai vahinko voidaan muuten estää. Kiinniottamisesta tai tappamisesta on ilmoitettava poliisille.
Vahinkoriski minimoidaan pitämällä irti vain yhtä hallinnassa olevaa, porovapaaksi koulutettua koiraa kerrallaan.
Tiedonvaihto avainasemassa
Poronhoidon ja retkeilyn etuja sovitetaan yhteen eri tavoin. Tärkein niistä on aktiivinen tiedonvaihto.
– Tavoitteena on, että porotöitä ei tehdä yhtä aikaa siellä, missä metsästetään. Metsästysseurojen kanssa on paljon tiedonvaihtoa siitä, milloin ja missä porotöitä on käynnissä, Hast kertoo.
Tärkeää on, että metsästäjät huolehtivat oman koiransa porovapaaksi kouluttamisesta. Hast painottaa myös harkintaa siinä, milloin ja missä koiria löysätään metsään.
Metsästyslain mukaisena kiinnipitoaikana kaikki koirat on rodusta huolimatta pidettävä kiinni.
– Kesällä metsässä liikkuu myös esimerkiksi lintujen poikasia, joten koiralle löytyy paljon kiinnostavaa virikettä.
Keravalaisen Iina Väisäsen siperianhusky karkasi juhannuspäivänä Hetta-Pallaksen vaellusreitillä Enontekiön ja Muonion kuntien rajalla.
Koira on yhä kateissa, eikä siitä ole toistaiseksi tehty havaintoja.
– Olimme vaeltamassa kaverini kanssa, ja lähellä Pahakurun mökkiä koirani pääsi karkaamaan, Väisänen kertoo.
– Oli lämmin päivä, ja mäkäräisiä oli paljon. Koira sai lämpöhalvauksen, ja siltä lähti takapää alta. Poroja ei näkynyt, joten otin repun pois selästäni ja etsin sieltä mäkärämyrkkyä. Koiran hihna oli minulla repussa kiinni. Kaverini meni jo edeltä, ja sieltä lähestyi sitten poro, jonka perään koirani lähti saman tien.
Koiran katoamisesta ilmoitettiin heti paikallisille paliskunnille ja sosiaalisen median vaellusryhmiin.
Varmaksi tiedetään vain se, että koira on ajattanut yhtä poroa.
– Ei ole tietoa, että koira olisi aiheuttanut poroille vahinkoja. Pelkäsin, että koirani ammutaan, jos se tekee niille jotain. Alueella sattui onneksi olemaan ystävällinen paliskunta.
Väisänen teki Hetta-Pallakselle hiljattain myös toisen reissun, jolloin paikalla kävivät myös etsiväkoirat. Toivoa lemmikkinsä löytymisestä hän ei ole vielä menettänyt.
– Toivotaan, että tarinalle saataisiin onnellinen loppu.