Koiran kanssa vaeltaminen on luontevaa ja hauskaa. Tätä mieltä on kuusamolainen 32-vuotias Jenni Kallioniemi. Hän vaeltaa paljon suomenlapinkoiransa Hileen kanssa.
– Minulle on itsestään selvää, että koira on vaellusreissuilla mukana, Kallioniemi kertoo.
– Koira tuottaa iloa myös muille kulkijoille – sanoisin, että entistä enemmän tulee hymyileviä kasvoja vastaan.
Suosikkivuodenajakseen vaeltamisessa Kallioniemi nimeää kevättalven.
– Neljänä vuotena peräkkäin ollaan käyty Käsivarren erämaassa kevättalvella. Koira on ollut niillä reissuilla kyllä omassa elementissään.
– Parasta kyseisissä reissuissa ovat olleet lumiset tunturimaisemat.
Koiran kanssa vaeltaessa tulee Kallioniemen mukaan huomioida erityisesti ympäröivä luonto, muut ihmiset ja koiran hyvinvointi.
– Luonnossa ei saa tuhota mitään. On myös huomioitava, että muut ihmiset saattavat pelätä koiria. Myös koiran turvallisuus on etusijalla, ettei satu haavereita.
– Koira täytyy pitää aina kytkettynä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla.
Koiran vaellustarvikkeet, kuten ruoka- ja juomakupit on myös kannettava mukana.
– Toki on olemassa myös koiran reppuja, jotka voi laittaa koiralle selkään ja koira kantaa siten itse tavaransa.
Kallioniemi korostaa, että koiran kanssa liikkuessa oma teltta pitää olla aina mukana, koska autiotupiin ei välttämättä voi koiran kanssa mennä.
– Varattaviin tupiin koiraa ei puolestaan saa viedä ollenkaan.
Reissuun kannattaa ottaa mukaan sellaista ruokaa, johon koira on tottunut.
– Ruokaa kannattaa lisäksi varata riittävästi, koska vaeltaessa koira kuluttaa enemmän.
Parasta koiran kanssa vaeltaessa on Kallioniemen mukaan se, että koira tuo seuraa ja koiran ilo tarttuu.
– Koiran läsnäolo myös tietyllä tapaa rauhoittaa. Voi luottaa siihen, että koira kyllä ilmoittaa, jos esimerkiksi telttaa lähestyisi jokin eläin.
Ikimuistoisimpia hetkiä ovat olleet ne hetket, jolloin koira on päässyt ylittämään itsensä.
– Kerran olimme Kevon luonnonpuistossa, jossa reitille osuu useampi joen ylitys. Olin jopa vähän naurettavan liikuttunut ja ylpeä siitä, kuinka hienosti Hile ylitti joet. Se vain polski menemään, Kallioniemi muistelee naurahdellen.
Innostus retkeilyyn lähtee Kallioniemen kohdalla jo lapsuudesta.
– Meillä on ollut aina koiria ja isä on vienyt erilaisille luontoreissuille.
– Lähdin kymmenen vuotta sitten laivalle töihin kokiksi. Työssä oli pitkät vapaat ja oli aikaa matkustella paljon. Erityisesti luontokohteet kiinnostivat. Innostus vaeltamista kohtaan kasvoi jatkuvasti, ja onpa sitä tullut Mount Everestin Base Campissakin käytyä vuonna 2017. Hile muutti luokseni kolme vuotta sitten ja sen jälkeen on reissattu vain kotimaassa yhtä Norjan reissua lukuun ottamatta.
Koillismaalla Kallioniemi suosittelee vierailemaan koiran kanssa muun muassa Karhunkierroksella, Hossassa ja Riisitunturilla.
Kallioniemi kuvailee suomenlapinkoiraa myös säänkestäväksi. Edes pakkanen ei haittaa Hile-koiraa.
– Hile on joka kerta ihan innoissaan, kun aletaan pakkaamaan reppua reissuille, Kallioniemi kiteyttää.